Vanhan vuoden juttuja.

Ja niin yksi vuosi on taas kulunut eteenpäin.

Mitäs tähän vuoteen on kuulunut.. Oli mielenkiintoista plärätä blogi pikaisesti läpi.

No, tammikuussa tulee vuosi täyteen blogin kirjoittamista. Lyhyt aika vasta, mutta kyllä jotain on vuoteen silti mahtunut.

Kaikkein eniten on omassa päässä, etenkin nyt, ollut mielessä pikkuherra.

Vaikken koko ajan kirjoittanut raskaudesta (olisin voinut kirjoittaa aika paljon enemmänkin, uskokaa vaan..), niin pikkuinen oli koko ajan mielessä. Ja vaikeahan sitä oli olla ajattelematta, maha oli iso kuin mikä, ja suurin osa vuodesta poitsua tuli kannettua.

Nyt vasta 1,5 viikkoa pikkuherran kanssa tätä arkea eletty, ja tämä on vasta alkua..

Ja jos joku miettii, niin pikkuneiti on ottanut pikkuveljensä hyvin vastaan. :) Oikein hellä ja huolehtiva on tuosta 3-vuotiaasta yhtäkkiä tullut. Ja kyllä, pikkuneiti kasvoi yhdessä yössä isoksi, ainakin äidin silmissä...

Mitäs muuta vuoteen kuului..
Ainakin paljon kasvatushommia. Ukko rakensi kasvihuoneen meille, josta saatiin hyvät tomaatti- ja kurkkusadot.
Kasvimaasta saatiin paljon satoa kuuman kesän takia.
Mielenkiinnolla odotan, mitä ehdin ensi keväänä kylvää, kun nyt olisi kaksi muksua taloudessa hidastamassa toimintaa..

Tuntui, etten kerennyt ompelemaan paljoa.. No, kerkesinpäs... Ainakin ompelin tänä vuonna enemmän vaatteita, mitä ikinä.. :D Vaikka välillä ei aika tai voimat riittäneet ompeluun, niin hyvin olen kerennyt ja saan olla ylpeä itsestäni. Ompelu on nimittäin aika uusi harrastus minulla, vaikka aina olen tykännyt käsitöistä.

Remontti.... Aijai, tämän kanssa kävi vähän köpelösti.. Ukon piti aloittaa talon laudoitus kesän alussa, sitten kesällä, sitten syksyllä, ja lopulta alkutalvesta. No, siinähän se taas oli, edelleen ovat seinät paljaana.. Hups.. Jospa tuota remontti-intoa tulisi lisää ensi vuoden puolella, etenkin nyt kun olisihan se kiva saada joskus lastenhuoneetkin valmiiksi... :D

Kaikenkaikkiaan vuoden aikana oli paljon puuhaa, niin isoa kuin pientä. Joskus kotoilu ja pienet sadonkorjuupuuhat olivat mieltä rentouttavia, välillä taas eivät. Etenkin loppusyksystä meikäläinen huomasi, etten jaksanut enää olla kotona niin paljoa, ja pikkuneidin kanssa vietettiin loppuvuosi aika paljon muiden (sukulaisten ja ystävien) luona vieraillessa. Mutta nyt on taas semmoinen tunne, että kotona on ihan hyvä olla..

Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan. Kaikille rauhallista uutta vuotta!

2 yötä ennen jouluaattoa...

.. Sinä päivänä syntyi meidän pikkukakkonen tähän maailmaan. Tai nyt häntä voisi kutsua pikkuherraksi tästä lähtien. Poika sieltä oikeasti tuli!

Synnytys oli paljon lyhyempi kuin pikkuneidillä, mutta ilman ongelmia ei päästy tälläkään kertaa.
Sama juttu, kuin aiemmin, ponnistusvaiheessa ei päästy tietyn pisteen ohi ja voimat loppuivat kesken. Tällä kertaa turvauduttiin jo aiemmin koettuun episiotomiaan, ja uutena kokemuksena imukuppiin. Rankkaa oli, mutta pääasia että saatiin vauva ulos.

Ja pikkuherra ei ollutkaan niin pikkuinen... Laskettuna päivänä tehty kokoarvio oli 3,8kg. Käynnistykseen mentäessä kokoarvio oli yli 4 kg. Ja pikkuherrahan viihtyi 12 päivää ylimääräistä mahassa.
No, tarkka todellinen koko oli huikeat 4810g ja 55cm!! Iso poika.

Me vietämme nyt jouluaaton ainakin sairaalassa lepäillen ja ukko pääsee pikkuneidin kanssa joulunviettoon mummulaan.

Hyvää joulua kaikille!

Iltapalaa.

Iltoina, jolloin tuntuu että jääkaappi on tyhjä, mukamas, leivon pizzaa. Jostain netin syövereistä löysin aikoinaan hiivattoman pizzapohjan ohjeen, ja se on niin helppo ja nopea tehdä.

Tänään teki taas pizzaa mieli. Perustäytteenä tonnikala (koska en jaksa jauhelihaa paistaa, ja kinkkusuikaleita meillä on harvoin kaapissa) ja tällä kertaa lisäsin kasviksia hieman enemmän.. Oman maan porkkanoita ja palsternakkaa lisäsin raasteena joukkoon.
Meillä on maakellarissa hyvin paljon vieläkin kasviksia, ja etenkin perunaa, joten hyvä käyttää niitä välillä näinkin. En ole viime viikkoina jaksanut innostua kokkaamisesta, enkä oikein mistään muustakaan, niin hyvä saada tälläkin tavalla käytettyä varastoja pikkuhiljaa..

Tuli meidän mittapuulla terveellinen pizza. :D Sipulia olisin myös lisännyt, mutta tänä vuonna meidän sipulit eivät alkutalvea kauemmas kestäneet. En tiedä mikä meni vikaan, koska samassa paikassa säilöttiin ne, missä viime vuonnakin.. Kaikki joka tapauksessa homehtuivat..

Kotona muuten edelleen, pikkukakkonen on nyt ollut 6 päivää yli lasketun ajan. Oma mieli alkaa nyt jo rauhoittumaan, enää en pahemmin murehdi vauvan tuloa. Tulee sitten kun tulee.. :)

Viimeiset hetket kolmen kesken. (+ uusi paitaommellus)

Tätä kirjoitusta yritin aloittaa jo eilen, mutta aika jotenkin loppui kesken.. Joten nyt tässä unettomana varhaisaamuna on aikaa, ennen kuin pikkuneiti herää.

Tajusin sen tosiasian, että nyt tässä elellään viimeisiä hetkiä (tai päiviä tai viikkoja) yhden lapsen äitinä. Ja pikkuneiti ainoana lapsena, vielä.

Muutos on kolahtanut mieleen kunnolla vasta viime päivinä ja on tuonut mukanaan jonkinlaisen haikeudentunteen.

Pikkuneiti leikkimässä robottia minun Singerin suojakuvun kanssa. :D

Tavallaan tiedän mitä on edessä, ja tavallaan en.. Tuleva uusi arki jännittää...
Olen huomannut muutoksen koko perheessä. Itse olen nauttinut enemmän yhteisestä ajasta pikkuneidin kanssa, leikitty ja hassuteltu enemmän, mitä normaalisti. Vaikka useasti blogissa puhunkin pikkuriiviöstä, on tuo tyttö hurmaava sydämenvalloittaja iloisella ja energisellä luonteellaan. Minun esikoistyttöni.

Eilinen mahakuva, rv. 39+6.

Ukko myös on hieman rauhoittunut, vaikka edelleen on kova tekemään töitä ja omia puuhiaan. On ollut ilo silmälle katsella tyttären ja isän leikkimistä.
Tuntuu että koko perhe on osannut pysähtyä ja nauttia pitkästä aikaa yhdessäolosta ja toisistaan. Harvinaista herkkua, koska välillä tuntuu, että arki on yhtä puurtamista.

Tänään on todellakin laskettu aika. Kipuilua on ollut jo parin viikon ajan, mutta edelleen ei mielestäni sellaista, että olisin missään vaiheessa jo sairaalaan lähdössä. Elämme jännittäviä aikoja..

Ja jostain sain eilen pitkästä aikaa energiaa tehdä ompelutyöni loppuun!

Olen jo monta viikkoa sitten leikannut 98-kokoisen paidan pikkuneidille ja ajatus siitä etten kerkeä tekemään sitä valmiiksi, oli raastava. Äkkiäkös pikkuneiti kasvaisi huomaamattani yhden vaatekoon isommaksi vauvavuoden aikana.

Ja olen jo hyväksynyt ajatuksen, että ompeluaikani varmasti vähenee vähästä olemattomiin lähikuukausina..

Kangas on muistaakseni Ommellisen. Ostin jämäpalan kaveriltani keväällä(köhän se oli). Kauluksen ensimmäinen versio epäonnistui, joten ronskisti leikaten ja isompi resori korvaamaan puuttuvaa kangasta. Ei olla vielä kokeiltu, ja toivon sormet ristissä, että paita sopii käyttäjälleen virheistäni huolimatta..