Toisaalta odotan samalla sitä myös innolla.. Tietäähän se meidän pieneen tupaan lisää neliöitä, ehkä jopa oman ompeluhuoneen, hiiiih..!
Yläkerta on ollut nyt kesken jo 3 vuotta. Saimme talon laajennuksen (ylöspäin) tehtyä pikkuneidin raskausaikana. Yläkertaan oli tarkoitus tulla samanlaiset tilat, mitä alakerrassa, mutta suunnitelmat elää. Viime vuonna ukko mietti että tehdäänkö me oikeesti mitään niin isolla parvekkeella..? Noh, nyt ajatuksena olisi parvekkeen tilalle 2 huonetta. Joista toisen on sitten pakko olla minulle se ompeluhuone.... Ja jos ei ole, niin sitten on piru irti.....:D
Kaikki tämä on vain tulevaisuuden suunnitelmia, ne voivat vielä muuttua.. Mutta näillä näkymin yläkertaan tulisi sitten joskus makuuhuoneet, kummallekin lapselle omat, meille vanhemmille oma, ja extrahuone (se ompeluhuone, kyllä näin olen jo päättänyt). Yläkertaan siis yhteensä 4 huonetta. Alakertaan tulisi puolet aiemmasta suunnitellusta pienempi terassi ja vessan viereen kodinhoitohuone. Katsotaan sitten, miten käy, kun näiden rakentamisen aika koittaa.
Aluksi pitäisi aloittaa ulkolaudoitus tänä kesänä. Siitä aloitetaan ja sitten vasta joskus sisäpuoli. Tämän rempan pitää tosin onnistua niin että voimme asua samaan aikaan täällä. Joten oletus on että pahimmat hommat tullaan aina tekemään kesäisin, jotta nukkumis-ja ruokapuoli onnistuvat.
Kävin samalla napsimassa viime viikolla kuvia yläkerrasta, kun sinne vihdoin uskalsin 3 vuoden tauon jälkeen mennä. Syy on se, että yläkertaan pääsee vain ulkokautta tikapuita pitkin. En mielestäni kärsi korkean paikan kammosta, mutta jotain siinä on kun polvia alkaa aina sinne kiivetessä vapisuttaa.
Kuulin ääniä ja kävin tarkistamassa ettei orava ollut taas jostain päässyt sisälle. Sen verran rapinaa yläkerrasta kuului.. Yöllä tuollainen ei ole niin miellyttävää, etenkin kun olen yleensä ainoa, joka noihin ääniin herää...
Niin, kuten näkee hommaa riittää.. Valmista ei tule hetkessä, johtuen (ukon) töistä, lapsista, rahasta.. Mutta siihen ollaan asennoitukin, ettei valmista tule HETI.. Ja kun tässä nyt ollaan jo neljättä vuotta asuttu, niin eipä se keskeneräisessä kämpässä asuminen niin pahalta tunnu, koska kaikki toimii. On vessa ja vettä tulee vessaan ja keittiöön, saunaan päästään pesulle ja keittiössä on toimiva sähköhella. Löytyy tiski- ja pesukoneet arkea helpottamaan. Lämmitys pelittää talvella, kun on ehjät ja toimivat uunit. Eipä sitä sen enempää tarttekaan elämiseen.. :)
Nyt kun muksuja on kaksin kappalein, niin luulen että minun remonttiapuni on edelleen olla kokki... Rakennushommia en osaa, enkä kuulemma pääsekään tekemään, joten minun hommani on varmistaa että energiat eivät lopu remppaajilta.. :)
Rempasta lisää sitten, kun alkaa jotain tässä kesän mittaan tapahtumaan.
Ja ai niin, se rapina yläkerrasta.. Se selvisi.. Ääni ei tullutkaan yläkerrasta, vaan meidän pönttöuunista. Pääskynen oli pudonnut uunin ilmanvaihtoaukkoon munan kanssa... Se kuulosti ihan yläkerrasta tulevan, mutta olikin lähempänä kuin luulimme..
Lintu pääsi ulos, kun ukko irrotti tuon tähtiventtiilin ja nappasi sen kiinni. Muna ei selvinnyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti