Parhaillaan koronaeristyksessä kotona makoillaan muksujen kanssa. Nyt on ollut aikaa selata kännykän vanhoja kuvia läpi. Kaikenlaista sitä olikin viime syksynä ja talvena, vaikka arki pääasiassa painottui opiskeluihin, työharjoitteluihin ja päiväkotiin kuskaamisiin.
Oli metsäretkiä, eläintarhareissu, markkinat, hop lop-reissu..
Kasvimaalla tuli, muistaakseni, vietettyä ihan kiitettävästi aikaa, kun miettii että ihan hyvin tuli satoa korjattua talteen, vaikka suurin osa kesäpäivistä menikin töiden parissa.
Myös muutamia metsän asukkeja tuli bongattua.
Onneksi on kännykkäkamera. Muisti tekee tepposet ja sitä ajattelee ettei kauheasti ole mitään tullut tehtyä tai missään käytyä, mutta onneksi on aina kuvat todisteena..😂
Joka vuosi ajattelen, etten kerkeä keskittymään niin paljon esim kasvimaahan kuin mitä haluaisin, mutta kyllä minä kerkeän. Joka vuosi sieltä jotain tulee.. Tai etten ikinä kerkeä ompelemaan.. No, edellinen postaus jo todisti tuon ajatuksen vääräksi.. Se on jännä miten sitä ajattelee koko ajan ettei ole aikaa siihen eikä tuohon, mutta silti sitä vaan ehtii. Ehkä sitä yrittää olla vähän ahne kaiken kanssa. Ja ehkä välillä ajattelee että kaiken pitäisi tapahtua HETI..
Jos tänä vuonna yrittäisin lopettaa liian korkealle asetetut tavoitteet ja tekisin just sen mitä ehdin, ilman stressiä.. ☺️
Nyt keskityn itseni ja lasten parantumiseen (ja ehkä välillä sukan kutomiseen). Ukko, joka parani jo, saa tuoda minulle illalla muuta ajanvietettä, hän nimittäin saa hakea kylvömultaa tomaatin siementen istutusta varten..☺️ Siitä se sitten taas lähtee, innolla odotan jo tulevaa kevättä ja kesää..☺️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti