tiistai 15. lokakuuta 2019

Sieniretki

Vaikka tämä päivä oli erittäin haastava lasten kanssa (pitkästä aikaa!), niin silti pääsimme nauttimaan metsästä.

Vaikka äidin vihaiset komennot kaikuivat kuuroille korville, sekä metsässä että kotona loppupäivän ajan, voin silti sanoa että metsäretki teki tänään hyvää. Päästiin kuitenkin ulos, ehdittiin nauttia aurinkoisesta säästä, mikä muuttuikin illemmalla sateiseksi.. Saatiin jopa riittävästi sieniä piirakkaa varten.

Vaikka metsä yleensä rauhoittaa, niin tänään se ei ihan onnistunut siinä 100 prosenttisesti.. Voihan 3-vuotiaan uhma!!!

Yritän nyt unohtaa herttaisen pikku paholaisneidin kiukunpuuskat ja hengitellä rauhallisempaan huomiseen.

Tässä kuvia sieniretkestämme.









maanantai 7. lokakuuta 2019

Suuntana omavaraisuus- Sato

 Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…

Rakkautta ja maanantimia 
 Caramellia 
 Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/…/omavaraisuutta-vuonna-2019…

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992


On yhteispostauksen aika! Ja pienen tietokone mokan ansiosta blogilista löytyykin heti jo alusta... 😅 Siinä siis muut mukana olevat kirjoittajat heti alkuun.

Aiheena tällä kertaa sato.
Me viljelimme tänä vuonna kasvimaalla pääasiassa perunaa, sipulia ja valkosipulia, porkkanaa, palsternakkaa, purjoa, naurista ja kesäkurpitsaa.  Kasvimaalla oli myös punajuuria, herneitä ja papuja, mutta ne epäonnistuivat tänä vuonna.  Etenkin punajuuret ja lantut, niitä ei tullut ollenkaan! Saatiin myös pieni määrä kyssäkaalia, mitkä neiti söi hyvällä ruokahalulla. 


Syyskuun alussa oli vielä näin vihreää! 


Kasvihuoneesta tuli kesäkäyttöön hyvät määrät tomaattia, kurkkua ja salaattia. Paprikaa tuli vähän, mutta kyllä muutama kerettiin syömään.
Tomaattia ja kurkkua tuli viime vuoteen verrattuna vähemmän. Viime vuonna sain tehtyä muutamat satsit tomaattimurskaa, tänä vuonna en ollenkaan.




Vesimelonin & kesäkurpitsan siemeniä kuivumassa ensi vuotta varten. Kanelitanko myös kuivumassa seuraavaa hillosatsia varten. 

Munakoisoa saatiin myös muutamaan ruokaan. Ja pari vesimelonia. 

Voivottelin koko kesän ajan, etten saanut riittävästi mausteita kuivattua. Noh, kyllä ihan kiitettävä satsi tuli, vaikka jaloissa roikkui kaksi hidastetta (lue:lapset). Lipstikkaa ei tänä vuonna tullut purkitettua ollenkaan, mutta edellisvuotista on vielä, niin pystyi hyvin jättämään sen tänä vuonna väliin.



Perusmausteet, eli oreganot, kyntelit, timjami (uusi!), ja villiyrtit (nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä..) on purkitettu. Tänä vuonna sain hieman enemmän villiyrttejä kerättyä kuin aiemmin...




Mehuja ei tehty tänä vuonna kauheasti. Viime vuotisia mehuja on vielä pakkasessa paljon, joten ei nähty tarvetta tehdä. Mehumaijalla muutaman vuoden tauon jälkeen tein raparperi-mansikkamehua ja (olikohan muistaakseni) aronia-omenamehua. Siinä ne..

Metsän antimista ollaan saatu sieniä, mahlaa ja marjoja. Marjat olen tosin suurimman osan saanut anopilta, koska itse en ehtinyt metsään kesällä niin paljon kuin olisin halunnut.. Onneksi suvussa on ahkeria marjastajia, niin saatiin mekin marjoja pakkaseen.


Tänä vuonna tein jääkaappiin säilöön omenahilloa, aronia-omenahilloa ja kesäkurpitsapikkelsiä. Anoppi teki heidän omista kurkuistaan kurkkusalaattia.
Kesäkurpitsapikkelsi oli miellyttävä yllätys. Ei niin houkuttelevan näköistä syötävää, mutta oli todella hyvää! Kesäkurpitsa on aiemmin tuottanut päänvaivaa, miten sen säilöisi. Nyt löytyi ainakin yksi tapa.





Saatiin viikonlopun aikana kasvimaa tyhjäksi. Ukko taas tyhjensi pikkuneidin  kanssa kasvihuoneen.
Nyt on sato korjattu, ensi vuonna sitten uudestaan.
Saatiin varmaan eniten perunoita, porkkanoita, sipulia ja palsternakkaa. 
Laitettiin paljon tuttuja ja turvallisia, mutta päästiin kokeilemaan myös paljon uutta, kuten munakoisoa, vesimelonia ja kurpitsaa.


Nyt sitten kohti lunta ja viimaa. Talvi saa tulla. :) 

Muksut innoissaan räntäsateesta. 

torstai 3. lokakuuta 2019

Imetyksestä pohdintoja

Kuten joskus alkuvuonna kerroin, on pikkuherralla suulakihalkio. Tämä pieni asia ei onneksi ole kauheasti näkynyt enää arjessamme, olemme kai varmaan vain tottuneet siihen.. Syöminen sujuu, kunhan ruoka on aika hyvin soseutettu. Juominenkin sujuu, osaahan onneksi pikkumies juoda tissistä. Sitä ei nimittäin moni suulakihalkiovauva osaa suun alipaineen puuttumisen vuoksi...


Karu tosiasia on, että vaikka halkiota ei päällepäin näy, kuten huulihalkiossa, on se silti leikattava.
Kävimme alkuvuodesta Helsingissä lääkäriä tapaamassa ja hyvän imetyksen ansiosta päätimme leikkausajankohdan 1-vuotis syntymäpäivän jälkeen.. Leikkausehtoina on aikaisintaan 9kk ikä ja 7 kg paino. Pikkuherra on nyt 9kk ja painaa yli 12kg..... Tässä kohtaa voin sanoa, että hyvin on imenyt maitonsa.. 😂

Päätäni on vain alkanut vaivaamaan tuleva leikkaus. Leikkauksen jälkeen ei poitsu saisi imeä mitään kuukauteen. Ei tuttia, tuttipulloa, tissiä... Olen jo päässäni miettinyt, mitä tulee imetyksen kanssa käymään.

Ote Suulakihalkiovauvojen vanhemmille-oppaasta

Muistin virkistykseksi kaivoin vanhat infopaperit esiin. Huh, lapsi voi juoda nokkamukista... Onneksi sitä ollaankin jo vähän harjoiteltu.

Olen tullut siihen päätökseen pikkuhiljaa, että taidan sen n.kuukauden toipumisajan aikana pumpata maidot. Pikkuherra on aika tissisyöppö, niin kuin oli isosiskonsakin, joten ihan kerrasta poikki en raaski imetystä lopettaa. En pahemmin tykkää pumppaamisesta, mutta kyllä sitä hetken aikaa jaksaa.. Ja mistä sen tietää, ties vaikka imetys loppuisi luonnostaan sitten..


3 kuukautta enää ja sitten joudutaankin jossain vaiheessa Uuteen Lastensairaalaan. Sairaalassa olo on aika vierasta itselle, joten tuleva sairaalakausi vähän jännittää. Eiköhän me siellä se muutama päivä sitten pärjätä. :)


(Huomasin jälkikäteen, että nyt on muuten kansainvälinen imetysviikko, joten tämä kirjoitus tuli juuri oikeaan aikaan ulos 😂👍)

tiistai 1. lokakuuta 2019

Auto-ja robottihousut



Näitä housuja olen taas ommellut monen monta päivää... Ja paljon päiviä ollut niissä välissä etten ole kerennyt. Nyt sain ne sentään valmiiksi.
Pikkuherra sai 80-koon kaavalla housut. Auto ja robottikankaat ovat Paapiin, sininen kangas on kierrätyskangas vanhasta paidastani.






Robottipöksyistä tuli hieman pidemmät, mutta onpahan kasvunvaraa.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Meidän normi päivä.

Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa millainen meidän suht normaali päivä yleensä on..

Meillähän alkuviikko menee hujauksessa kerhojen takia. Päivät tuntuvat lyhyiltä, kun rennon aamun jälkeen vien tytön kolmeksi tunniksi kerhoon ja sitten onkin ruuan jälkeen enää loppuilta aikaa puuhata vähän jotain.

Välillä tuntuu että haluaisin olla vähän enemmän kotona, mutta loppuviikko on yleensä sitä aikaa, kun keretään tehdä jotain extraa: käydä jossain eri kaupassa, sukulaisilla tai kavereilla kylässä, yms. Ja jos käy se ihme, että olemmekin kotona koko loppuviikon torstaista eteenpäin, niin maanantaina olen niin kypsä lapsiperhe-elämään, että puuhaa keksitään vaikka sitten väkisin.. :D

Tykkään kyllä vierailla muiden ihmisten luona, mutta koen sen aika raskaaksi, jos ohjelmaa on  muutenkin ollut paljon viikon aikana. Lepopäiviä pitää selvästi olla välissä. Kotoilu on ihanaa, mutta niin erilaista kuin ennen.. Nykyisin kotoilu tarkoittaa lapsien itkua/uhmaa/naurua/meteliä, kotitöitä, paljon ulkona oleskelua ja satujen lukemista. Ennen se oli hiljaisuutta, kutomista, monen eri tv-ohjelman katselua (putkeen!!)..

Mutta voin nyt sepittää meidän yhden arkipäivän kulun. Kaikkine sen iloineen ja ärsytyksineen. :) Saatte kuvan millaista meillä enimmäkseen on..

Herään mönkimiseen. Pikkuherra kääntyilee ja etsii tissiä. Tarjoan juotavaa ja yritän painaa silmät takaisin kiinni. Mönkiminen jatkuu ja nyt alkaa kuulua jo vähän ääntäkin. Vilkaisen kelloa. Puoli 8, se onkin normaali aika nousta ylös..
Pikkuneiti herää myös, änkee meidän sängylle viereen. Jutellaan hetki, ja yritän toppuutella neidin alkavaa riehakkuutta. Noustaan lopulta ylös. Ukko on jo lähtenyt töihin.

Aamupalan laittoa. Kylmän yön jälkeen sytytän tulen keittiön puuhellaan ja keitän siinä samalla puuron.
Lapset leikkivät, minä keitän kahvin. Syödään, luen lehden.
Päädyttiin pötköttämään uudestaan sängylle aamupalan jälkeen. Luin facebookkia rauhassa ja pikkuneiti riehuu voimistelurenkaillaan. Pikkuherra mönki vuoronperään lattialla ja mahani päällä.
Kyllästyttyäni naamakirjaan, aloin lukea kirjaston kirjaa. Tuli tunne, että nyt pitää hetki vain maata sängyssä. Kulunut viikko oli ollut raskas, joka päivä jotain.. Onneksi tällä kertaa muksut antoivat minulle pienen hetken rauhaa.

Lepohetken jälkeen alkoi perusrumba: hampaidenpesu, vaatteet ja uloslähtö.

Menimme aamupäivästä pihalle, kun keli oli jo vähän lämmennyt. Säilytän kumisaappaita aina autotallissa, kävin vaihtamassa ne jalkoihin. Houkuttelin pikkuneidin takapihalle, missä kasvimaat ovat. Ukko oli edellisiltana saanut perunapellon tyhjennettyä ja meidän oli tarkoitus ottaa talviporkkanat ylös. Pikkuherra huusi keuhkojaan pihalle, häntä suututti vaunuissa makaaminen, vaikka poika oli väsynyt kuin mikä....
Sain kerättyä porkkanoita, välillä piti mennä vaunuja heijaamaan. Neiti sentään pysyi lähettyvillä (yritän aina pitää meidän duracellpupua silmällä, sillä talon vieressä menee tie, jolla ajetaan välillä liiankin kovaa ohi) .. Pikkuherra onneksi nukahti ja me saimme kaikki porkkanat pois maasta. Pientä puuhailua pihalla ja sisälle neidin kanssa. Poitsu jäi nukkumaan ulos.


Hernekeittoa kattilaan kiehumaan ja hyvällä ruokahalulla lounas mahaan.
Pikkuneiti sai katsella pikkukakkosen piirrettyjä karkkikipon kera. Minä taas keittelin kahvia ja hain päiväunilta heränneen pojan sisälle huutamasta.

Syötin pikkuherran ja sitten oli lisää lepoa. Poika nyt välillä leikki legoilla lattialla. Kulunut viikko, raitis ilma ja ruoka mahassa alkoivat hyvin tuntua olossa. Väsytti niin pirusti!
Saatiin hetki makoilla ja olla. Se teki selvästi hyvää.

Löhöilyn jälkeen alkoikin olla taas ruuanlaittoaika. Ukkokin oli kohta tulossa töistä kotiin.
Laitoin tietokoneen (joka on meillä samalla myös tv) kiinni ja pikkuneitihän siitä riemastui. Pienen hetken kuuntelin neidin suuttumusta ja sitten pääsin ruuanlaittoon. Neiti keksi huutamisen sijaan alkaa piirtää.

Tämän väliin on tottakai kuulunut monta määrää imetystä, vaipanvaihtoja, vähän jopa välienselvittelyjä ("se vei mun lelun!") ja vessassa käyntiä. Niitä en nyt erikseen muista missä välissä ketäkin piti jotenkin palvella..

Ukko tuli kotiin ja hetki sen jälkeen tuli käymään pappa myös. Syötiin ja pikkuneiti riehui pappan kimpussa. Ukot lähtivät ulos ja minä jäin tappelemaan vaatteiden pukemisessa muksujen kanssa. ("en halua ulos!" Kyllä oikeasti halusi...)


Ulos ja sitten aloin laittaa neidin avustuksella porkkanat turvelaatikkoon säilöön. Hyvin jaksoi neiti auttaa tällä kertaa.
Sen jälkeen kävin hakemassa pyykit pois saunasta ja oleskeltiin hetki pihalla. Pappa oli jo lähtenyt ja ukon talohommat keskeytyivät. Pikkuherrakin nukahti hetkeksi vaunuihin.

Koska ukolle tuli harvinainen vapaa hetki, niin hän kaappasi pikkuneidin ja sienikorin kainaloon, ja he lähtivät hetkeksi metsään.
Me jäimme pikkuherran kanssa hetkeksi ulos.


Maisteltiin aronioita ja pikkumies söi niitä niin hyvin, ettei iltapala meinannut enää sen jälkeen maistuakaan.

Takaisin sisälle tekemään iltapalaa. Alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Ukko ja neiti tulivatkin pian takaisin. Koriin oli päätynyt 4 sientä, joista 2 tatteja ja 2 jotain haperoita.

Ennen ja jälkeen iltapalan neiti leikkeli paperisilppua. Mummulasta opittu uusi "kiva" leikki.......



... Ja tottakai poitsusta oli hauska levittää ne kaikki... Sanotaan vaikka näin, että tuota ei ollut kiva siivota..

Loppuilta kuluikin jotenkin väsymyksen ja stressin sekoituksena. Päivä (viikko) oli ollut pitkä ja enää häämötti mielessä oma aika. Pakko saada äkkiä muksut nukkumaan. Tuntui että vähän kaikki tökki, mutta kellon lyödessä 21 reikä reikä, olivat lapset sängyissä ja vajaa puoli tuntia myöhemmin kummatkin unessa. Hammaspesun ja nukahtamisen välissä oli jopa pieni avautuminen ukolle, joka oli jäänyt tuhtaamaan jotain autotalliin (pieni apu olisi ollut tarpeen sinä iltana.......)

Noh, muksut nukkuivat ja me päästiin syömään iltapala (roskaruoka mättöä!) Normaalisti oltaisiin katsottu joka perjantainen vakio, Sohvaperunat, mutta ei jaksettu. Ukko painui hieman flunssaisena nukkumaan ja minä vielä sytytin makuukammariin tulen pönttöuuniin. Huomasin puiden olevan vähissä, joten niitä hakemaan puuvajasta, saunanmäeltä.
Oli tullut jo ihan pimeää ja vähän kylmääkin. Tähdet ovat alkaneet loistamaan taas. Jäin niitä siihen hetkeksi katselemaan.

Heitin puita uuniin ja jäin hetkeksi vielä katselemaan tv:tä. Mussutin syysmarkkinoilta hankittuja lakuja ja pusuja. Onneksi muksut ovat tottuneet pieneen taustahälyyn, koska yöllä heitä ei häiritse tv:n äänet ja valot. Nukummehan kaikki samassa huoneessa. Lopulta luovutin väsymykselle. Tv kiinni ja unta palloon. Uusintakierros jatkuu seuraavana aamuna.

Tässä oli tosiaan vain yksi päivä. Kotityöt jäivät tuona päivänä väliin. Välillä ollaan paljon enemmän ulkona, välillä vietetään aikaa kasvimaan kimpussa. Pääosin päiväni kuluvat lapsien kanssa ja heidän ehdoillaan. En koe itseäni mahdottoman väsyneeksi, mutta tuo eilinen päivä oli selvästi lepopäivä. Eniten aikaa kuluu ruuanlaitoissa, tiskeissä ja ulkoilussa. Nyt mennään vielä lasten tahdissa, mutta parikin vuotta eteenpäin, niin minulla koittaa aika varmasti työelämään astuminen. Sitten katsotaan mitä eteen tulee..

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kuluneen viikon juttuja...

Kulunut viikko on mennyt jotenkin henkisesti tapahtumarikkaasti..

Meidän perheessä uhmaillaan, ja paljon! Välillä on tuntunut, että joka päivä on henkistä päivästä selviytymistä.




Nyt, kun talossa on toinen lapsi ollut jo jonkin aikaa, niin sitä tajuaa miten paljon stressasi ensimmäisen lapsen vauvavuotena ihan suoraan sanoen turhista asioista. Tämä meidän kakkonen tuntuu todella helpolta lapselta, koskaa noh, onhan tämä jo kertaalleen käyty läpi.
Kaikki taas, mitä pikkuneidin kanssa tulee eteen, on uutta.. Onhan hän se esikoinen näyttämässä tietä...



Lisäksi pikkuneiti on todella itsepäinen tapaus..
Onneksi omien hermojeni helpotukseksi löysin väestöliiton nettisivuilta Kiukkukirjan! Lukaisin sen läpi eräänä yönä ja huomasin siitä olevan iso apu minulle. Löysin uusia keinoja uhmaan ja minun lyhyille hermoille.. Suosittelen lukemaan, jos jollakulla on ongelmia uhmiksen kanssa.



Uhmakkaan arjen lisäksi olemme korkanneet sienikauden. Onneksi muksut tuntuvat viihtyvän metsässä, niin saan helposti seuran houkuteltua mukaan. Pikkuneiti osaa jo tunnistaa suppilovahverot ja kantarelli opittiin  viimeksi.


Kuvissa näkyvä metsä on muuten nyt ukon omistuksessa. :) Hän osti entisen naapurimme metsän. Nyt on tuttu mustikkametsä hänen.


Talon rakentelu jatkuu... Tuntuu, että joka päivä tulee seiniin vähän jotain lisää, on se lauta tai maalia...






Talo alkaa näyttää talolta. :)



Perunan nostokin aloitettiin. Pikkuneidin kanssa nostettiin Timoa rivillisen verran. Ukko on valittanut että perunaa tulee tänä vuonna vähän, mutta luulen ettei meillä ole silti valittamista..


Kuraleikit on kivoja. 

Niin, kulunut viikko on ollut monenlainen. Tapahtumarikas. Paljon erilaista puuhaa.

Auringonnousu. 

Sieniretki

Vaikka tämä päivä oli erittäin haastava lasten kanssa (pitkästä aikaa!), niin silti pääsimme nauttimaan metsästä. Vaikka äidin vihaiset ko...