Omavaraisuudesta..

Tuolla aiemmin jossain postauksessa oli joku kysellyt meidän omavaraisuudesta. Aluksi tuli jotenkin semmoinen olo, että eihän meillä nyt niin omavaraisia olla.. Kunnes sitten aloin asiaa tarkemmin pohtimaan ja ollaan me varmaan vähän omavaraisempia kuin perus kaupungissaeläjät.. Tähän on vaan jo niin tottunut, tämä on meillä peruselämää jo ollut muutaman vuoden ajan, ja jotenkin nykyään omavaraisuudesta on tullut vähän jopa muotisana/-asia.... Mutta jonkin asteista omavaraisuutta meilläkin, aloitetaas..

...Vaikka aluksi talosta...
Meillä on puulämmitys.. Muutama hassu patteri löytyy, mutta nekin on säädetty että kun lämpötila sisällä menee sinne 15 asteen tienoille, niin vasta sitten ne lämpiää.. Mutta talomme pääsääntöisesti lämpeää puilla, keittiössä puuhellalla ja makuukammarissa pönttöuunilla.
Puita ollaan toistaiseksi saatu omasta pihasta. Pari isoa koivua ja kuusi kaadettiin 4-5 vuotta sitten pihasta ja niistä sai paljon klapeja varastoon. Varasto on hyvin tyhjentynyt tässä parissa vuodessa nyt takkojen ollessa aktiivikäytössä ja parhaillaan ukko harventaa saunan takana olevaa sekametsää, joista saadaan lisää puita tulevaan. Puiden loppuessa tontilta joudutaan joko turvautumaan ukon toiseen metsätonttiin tai sitten vaan ostetaan jostain klapeja lisää.

Lisää talosta.. Meillä on kuivakäymälä. Eli vesivessa puuttuu.. Vesihanat löytyy kyllä vessasta ja keittiöstä, mutta siinä ne sitten onkin.. Meillä menee semmoset 3-4 kk ennen kuin tarttee huussia tyhjentää. Tulevaisuudessa on kyllä tarkoitus tulla vesivessa, ukon pitäisi vaan ensin aloittaa se kylpyhuoneremppa.... Täytyy kyllä tosin mainita,että kyllä tuo (etenkin näillä pakkasilla) ulkohuussin voittaa. Saa olla lämpimässä.. :D

Sauna.. Siitä olikin aiemmin juttua... Eli puusauna, jossa sangoilla pestään.. Simppeli, kunhan vaan aina jaksaa lämmittää saunan vaan ensin..

Noh, ulkona olevia asioita sitten.... Onhan meillä kasvimaa, perunapelto ja mansikkarivistöt.

Viime vuoden kasvimaata.

Kasvimaata ollaan nyt muistaakseni 5 vuotta viljelty.  Siellä on perus porkkanat, palsternakat ja punajuuret. Viime vuonna lantut ja nauriit epäonnistuivat jostain syystä...
Maustekasveja myös jonkin verran tulee kasvimaalla kasvatettua. Ja kesän aikana kuivattua, niin on tiettyjä itsekasvatettuja mausteita kaapissa pitkään.

Perunaa meillä on aina hyvin.. Vaikka miten minä niitä keittäisin ja jakaisin sukulaisille, ei ne silti varastosta lopu.. :D

Viime vuonna perunapellolla oli ekaa kertaa pikku apuri mukana.

Vielä on viime vuotisia jäljellä. Porkkanoista näkee kokoeron millaiset olivat sadon pienimmät ja suurimmat.

Pikku peltolänttien lisäksi meillä on pensaita. Löytyy aroniaa, eri viinimarjoja ja raparperia. Niitä hyödynnetään kesän aikana ja viinimarjat menevät ukon toimesta joka vuosi mehuiksi pakkaseen.

v. 2015 aikainen kasvimaa.

Lisäksi meillä on pari kompostia.. Yksi peruskomposti jonne lykätään ruuantähteet ympäri vuoden..

Lämpimänä on pysynyt -20 asteen pakkasillakin!

..Ja saunan takana toinen, en nyt muista kutsuttiinko sitä avomaakompostiksi, mutta siellä se on paljaalla maalla, kaikki edellisvuoden heinät, hevosenlannat ja käymäläjätteet. Pari vuotta saa aina maatua, ja sitten voi pikkuhiljaa heitellä pelloille. Hevosia meillä ei muuten ole... :D Saadaan aina anopin toimesta jostain tallilta vähän lannoitetta, anoppi myös omille kasvimailleen laittaa..

Loppukesästä ja syksystä tulee sitten käytyä marjoja ja sieniä metsistä etsimässä. Ja kesän ajan yritän hyödyntää muutakin luontoa, eli vaihtelevasti keräilen myös villiyrttejä.. Viime vuonna sekin harrastus taisi rajoittua voikukkaan ja maitohorsmaan. Enkä silloin viitsinyt pikkuneidin läsnäollessa kauheasti keräillä, kun piti paremminkin opettaa ettei kaikkea laiteta suuhun.. :/ 

Tässä ehkä ne mitä nyt tuli mieleen.. Minusta tuntui vähäiseltä toiminnalta, mutta nyt kun niitä tässä listasi niin ihan mukavasti, etenkin vihannespuoli, saadaan itse tuotettua itsellemme.. :)

Juhlimista!

Meillä oli viikonlopun aikana juhlat, nimittäin pikku neitimme täytti nyt 2 vuotta! Iso tyttö jo.. Pienestä tylleröstä on kasvanut voimakastahtoinen ja touhukas lapsi! Juhliin neiti sai tottakai äidin (jo kuukausi sitten) ompeleman mekon!








Mekon kangas oli joskus vuosi (?) sitten Paapiin possupussista saatu. Nyt vasta se päätyi vaatteeksi. :D Kaula-aukko jotenkin taas epäonnistui, kun suurensin sitä liikaa.. Mutta eipä se kauheasti haittaa, jos vaan on alla joku paita..





On se juhliminen kovaa työtä.. Muutama päivä ennen juhlia on päivät pelkkää siivousta ja leipomista ennen h-hetkeä.. Ja tottakai normaalia arjen pyörittämistä.
Kun vieraat lähtivät ja päivänsankaritar saatiin myöhäisille päiväunille, alkoi emännän jalkoja kyllä hyvin pakottaa.. Vasta pysähtyessä alkoi tuntua muutaman päivän ahertelut..
Mutta kyllä se oli sen arvoista. Neiti oli alkuhämmennyksen jälkeen yhtä hymyä ja serkkujen kanssa oli hauskaa riehua. :) Ja lahjoja oli tottakai kiva repiä auki paketeistaan..

Mutta nyt on vähäksi aikaa juhlat taas juhlittu ja aika totutella taas normaaliin arkeen.. :)

Herkkuhaalarit!

Eilen nämä vihdoinkin sain valmiiksi ja tänään viimeiset langanpätkät pääteltyä..








Ohje on SK:n numerosta 1/2018. Ensimmäiset haalarit mitä olen ikinä tehnyt ja hyvät tuli. Vähän tosin jäi jalat lyhyiksi, joten tytön kasvaessa jäävät nuo aika nopeasti pieniksi, mutta nyt ne menevät vielä..
Kankaan löysin muistaakseni viime syksynä vai kesällä kirpputorilta. Mikä löytö, yleensä en kankaita löydä. Halpakin se oli ja kangasta oli paljon. :) Vetoketju onkin sitten kierrätystavaraa, purin sen pois vanhasta paidastani.. Ohjeeseen kuului laittaa neppari vetoketjun yläpuolella olevaan härpäkkeeseen, mutta neppareita minulla ei ole. Enpä ole neppareita laittanut sitten yläasteen käsityötuntien, joten luulen etten edes osaisi ihan heti.. Mutta katsotaan tuleeko siihen joku nappi, jos se alkaa liikaa häiritä omaa silmää...



Ihana siitä silti tuli, vaikka aika harjoituskappale vasta olikin.. :)

Arjen ihanuutta..

Kyllä sitä terveyttä osaa sitten arvostaa, kun on terveenä. :) Flunssa on 99% selätetty, nyt tarvii vain vähän varoa ettei heti rehki mitään, ettei flunssa uusiudu..
Meidän keittiön puuhella on kyllä yksi arjen ihanuus. Nopeasti sillä lämmittää keittiön ja voi vähän kokatakin. Talvisin säästetään varmasti jonkin verran sähkössä, kun osa päivän ruuista valmistetaan tällä. Silloin kun on kiire käytän kyllä vieressä olevaa sähköistä versiota.

Tänään oli aivan mahtavan aurinkoinen päiväkin.. Vietettiin paljon aikaa ulkona, mäkeä laskien muutaman kerran myös. Mies käytti tämän päivän harventaen saunan takana olevaa ryteikkömetsää.

Heti alkaa tuntua keväisemmältä, vain auringon valosta johtuen! Vaikka pakkastakin oli se -5 astetta suurinpiirtein. En ole yleensä mikään hirmu kesäfani ollut, inhoan liikaa kuumuutta ja siitä tulevaa tukalaa oloa. Mutta kyllä sitä valoa ja lämpöä jotenkin silti alkaa heti kaipaamaan, kun välillä tulee näin kivoja kelejä. Onhan tuota harmaata pilveä tullut jo monta kuukautta katsottua.. :/

Sauna- ja puuvajarakennus.

Tuossa vähän kuvaa meidän saunasta. Siinä meidän pesupaikka.. :D Meillä ei vielä sellaista nykyajan luksusta kuin suihkua tässä taloudessa ole. Kaksi kertaa viikossa lämmitetään sauna ja pesuvadeilla itsemme pestään. Ollaan siihen totuttu. Monet kyllä silloin muutama vuosi tänne muuttaessa sitä ihmettelivät, mutta itse oikeastaan ihmettelen miten joku voi käydä joka päivä suihkussa...? :D Vähemmälläkin pärjää.. Asennekysymys ehkä enemmänkin.. Ja onhan näin joskus 50-60 -luvuilla vielä tehty.. Ainakin jos oikein muistan äitini lapsuudenkertomuksista.. Silloin taidettiin tosin käydä vain kerran viikossa saunassa......

Saunamme on kuulemma alunperin ollut joskus vuosikymmeniä sitten asunto, missä on joku perhe asunut. Nykyinen puuvaja seinän takana oli kanala. Näin pieni tila, missä koko perhe asunut.... Huh huh.. Alkaa tuntua oma talo isolta.. :D 

Onhan se välillä ollut rasittavaa väsyneinä iltoina lämmittää saunaa. Mutta se tosiaankin on asennekysymys. Ja jos ei jaksa, niin se tietää yhtä päivää lisää olla likaisena.. Ja kyllä siinä saunassa jotain omaa ihanuutta on, kun sinne pääsee löylyihin. :)

Vielä pitäisi muutama kuukausi jaksaa odottaa, että lumet sulavat ja ilmat lämpenevät. Sitten alkaakin taas kasvimaa urakka! Jos jo ensi kuussa saisi jotain siemeniä multaan heitettyä, niin siitähän se taimikausi pikkuhiljaa alkaisi. :)

Sairaslomalla...

Tai ainakin niin "sairaslomalla", mitä kotiäiti pystyy olla.... Nyt ollaan oltu viikko kotona.. Neniä niistetty, kurkkua yskittänyt, olo ollut aivan surkea! Tässä jo muutaman päivän ajan on nyt (vasta) alkanut tuntua paremmalta, pikkuneidillä oli tosin kuumettakin vikat pari päivää, niin on täällä ollut vähän rauhallistakin välillä.. Mikään ei ole pahempaa kun itse sairastat aivan kaameaa tautia ja lapsi jaksaa porskuttaa vieressä samalla energialla kuin normaalistikin..

No, tulipahan viikko levättyä kunnolla. Se sujuikin enimmäkseen tv:n edessä maaten. Eilen oli tosin pakko lähteä kauppaan, kun sit ei enää oma nuppi kestänyt katsella samoja seiniä.. Olenko minä ainoa kotiäiti, joka jaksaa (joutuu) olla sairaan lapsen kanssa viikkoja putkeen kotona lapsen sairastuttua..? Isimies viettää aina liikaa(kin) aikaa töissä, joten hänestä ei kauppareissuja lukuunottamatta ole hyötyä.. Ei etenkään silloin, kun muksu 39 asteen kuumeessa kelpuuttaa vain minun sylin lohdukkeeksi.. Se on kyllä joka kerta kunnon henkinen kamppailu oman mielen kanssa että jaksaa olla sen sairastelun ajan kotona.. No, pakkohan se vaan on, kun ei ole voimiakaan lähteä mihinkään, mutta kyllä sitä menojalkaa alkaa taas vipattaa tämmöisen mökkihöperökauden jälkeen..

No,mutta ehkä tästä eteenpäin alkaa jo näkyä valoa tunnelissa.. Tänään päästiin neidin kanssa ulos, koska kuume oli vihdoinkin laskenut, ja ehkä se pieni ulkoilu tekee hyvää tuolle pikkuihmiselle myös, hänhän se oli kirjaimellisesti sisällä viikon! Minä pääsin sentään välillä polttopuita hakemaan puuvajasta, missä saa pienen happihyppelyn samalla.. Yskäkin on jo vähän loppumaan päin, mikä vaan parantaa omaa oloa entisestään. :)

Ihan laiskana en viikkoa ollut.. Vaikka olo oli kyllä aika pohjalukemissa yhdessä vaiheessa.. Mutta sain vihdoinkin valmiiksi tämän! :)

Aiemmassa postauksessa tästä oli jo vähän juttua.. Ja villapaitahan siitä tuli pikkuneidille! Kunnon jämälankatyö, johon sain jopa muutamat värit kokonaan hävitettyä. Ohjetta tähän ei ollut, päätin vaan ottaa tytöstä mittoja ja kokeilla miten onnistuu, kun pari pientä paitaa olen aiemminkin kutonut.. No, kyllä mä virheitä vähän nään, mutta on se ainakin oikean kokoinen.. :D Joskus aikaa ennen lasta tein valmiiksi villapaidan.. Ohjeessa luki koko 60.. Paita olikin sopivan kokoinen tytön tullessa 86-kokoiseksi, hupsista.. :D
Nyt kun noin iso työ on valmis, taidankin seuraavaksi etsiä, olikos ne piirakkasukat..? No, semmosen ohjeen netistä, niin kokeillaan osaisinko kutoa pitsisukkia yhtään... Ja ompelukonekin on viime aikoina käynyt, katsotaan koska saan sen työn valmiiksi.. ;)

Kipeeksi tulossa......

Mahdollisesti.. Ainakin kurkkua kutittaa, ja välillä yskittää.. Ärsyttää... Onneksi tyttö on pysynyt, ainakin vielä, terveenä..

On tässä jotain saatu tehtyä, vaikka kovasti meinaa tauti päälle iskeä.. Tänään oltiin reippaita ja nähtiin kaupungilla ystävä koirineen pitkästä aikaa. :) Jaksettiin käydä pitkällä koira/rattaat-lenkillä, vaikka oltiin molemmat selkeästi kipeiksi tulossa..

Lenkin jälkeen käytiin tytön kanssa kauppareissulla ja samalla hakemassa kankaita postista...=)



Yhtään en tiiä, mitä noista keksis tehä. Ja puuvillasta on todella vähän tullu mitään tehtyä, niin osaanko edes..

Ja parhaillaan odotellaan synttärisankaria kotiin... :D Tuli väsättyä kakkukin, yhtään en kyllä tiiä onko millainen, kun ekaa kertaa tällaisen kyhäsin...



Aika makea se varmasti on, muttei ainakaan kauneudella pilattu.......

Jos nyt oltais kotona loppuviikko, niin jaksais täälläkin jotain tehdä.. Ja jos tauti iskee päälle, niin parempi vaan levätä kunnolla....

Pika ommellus.

Pikkuneidin päiväuniaikaan tuli sopiva hetki kaivaa ompelukone esiin ja tehdä synttärilahja parin päivän kuluttua vuosia täyttävälle miehenpuoliskolle..

Pipoja on tullu muutama parin kuukauden sisällä tehtyä, niin enpä mitään muutakaan keksinyt tähän hätään. Ne nyt vihdoinkin onnistuvat ainakin aika hyvin... ;D




Saa vaan nähdä, mitä kuviosta ja väristä sanoo, perusmustaa kun suosii... :D

Ja tässä perinteinen ompelunurkkaus, keittiönpöytä..



Sitä tilaa kun on vähän, niin keittiönpöytä saa nyt kelvata..



Ja kone on vanha Singeri. Ostin varmaan 6-7 vuotta sitten käytettynä jostain ompelukonemyyjäisistä. Ainoa syy, miksi ostin oli halpa hinta ja äidilläni on samanlainen. Oli siis tuttu kone ennestään. :)

Mikä kangas!

Hih hih, pakko tulla vielä nopeasti hehkuttamaan kaikkea kivaa tänne! :)

Viikonloppuna sain haettua postista tämmöisen ihanuuden!



UnelmAnkin hieno kangas!!!! Tämä oli Kankaiden yöstä ostettu ja jotain tässä on, mikä niin ihastuttaa! Kattokaa nyt!



Tätä täytyy kyllä sit tarkkaan miettiä, mikä siitä tulee tytölle.. :)

Ja tässä on pari viime aikaista ommellusta, jotka pääsivät saajilleen. Toinen oli ystävälleni myöhäinen synttäri/joululahja ja keltainen oli ystäväni tytölle.



Minä niin tykkään.. :)

Viikonloppu meni juu kaverin pikkutyttösen synttäreillä. On noissa 2-vuotiaissa uskomattoman paljon virtaa. Kemut olivat kivat, ja tytteli tuntui pipostaan tykkäävän, kun se oli vähän väliä päässä, sisällä... :D
Ja meillä alkoi tänään se leikkikoulu. Sinne mentiin ja pikkuneidin ilmeestä kyllä huomasi jännityksen, kun ei selvästikään tiennyt minne joutuu. Nätisti meni tossut jalkaan (ei menny niin nätisti edellisillalla koitettaessa ;) ) ja penkille meni kiltisti istumaan. Minä olin sitten ilkeä ja vaan hipsin pihalle heti kun ei enää kattonut minun päin.. Parempi niin, eipähän ainakaan alkanut itkeä perään. Oli 2 tuntia mennyt hyvin ja reipas tyttö oli kuulemma ollut. :)
Ja äiti sai lepuuttaa hermoja 2 tunnin ajan. :D On se ihanaa käydä tankkaamassa auto tai kaupassa ilman että tarttee koko ajan raahata toista mukaan tai pidellä kädestä kiinni. Kaikki tapahtuu niin paljon helpommin! Kunnon flashback elämään aikaa ennen lapsia.. :D Tätä ihanuutta tulee nyt sitten 2 kertaa viikossa. Ja ensi kerralla lähden varmaan sitten kävelylenkille. :) Hölkkäämään en vielä lähde,kun nyt taitaa olla tämän talven liukkain vaihe, niin säästetään se hölkkäily sinne lumen sulaamiseen asti.. :D

Talosta..

Niin, viime kerralla ajattelin kirjoittaa meidän talosta.. :)

Tältä meillä siis näyttää..







On vaikea uskoa että tuossa oli muutama vuosi sitten pieni, punainen mummonmökki. Paljon on mies saanut aikaiseksi.




Tältähän se näytti vielä 2016 vuonna...



Ihanan kesäisiä kuvia, muuten.... :D

Nyt joku varmaan kiroo, että kuinka on viitsitty tuhota vanha rakennus, mutta mutta.. Eipä ollut vaihtoehtoja.. Perheenlisäys oli silloin juuri ilmoittanut tulostaan ja koko ajan meille oli selvää, että tuo alkuperäinen talonkoko on liian pieni meille.. Toki me edelleen asutaan samoissa tiloissa, kun yläkerta ei ole vielä valmis, mutta tähän ollaan jo totuttu.. ;D
Tosiaan, ekana kesänä tehtiin varmaan eniten muutoksia. Talo sai yläkerran ja uuden katon. Toinen kesä meni pihaa myllätessä, mitä lie putkia ja sähkökaapeleita meni maan alle joka puolelle tonttia..
Viime kesää en sit tarkalleen muistakaan.. Jotain pientä mies teki sinne sun tänne, mutta mitään isoja korjauksia ei tapahtunut..
Tönön sisällä onkin sitten ruhtinaalliset tilat, makuuhuonekammari (toimii samassa tilassa olohuoneena), keittiö, eteinen ja kuivakäymälä, tai kuten minä sitä sanon, sisähuussi.
Kyllä paljon on vielä tehtävää, täytyy saada yläkertaan 2 makuuhuonetta tehtyä ja alakertaan suihku-ja (vesi)vessatilat. Pikkuhiljaa.. :) Monesti kaikki aina kyselevät, mitä ollaan saatu viime aikoina valmiiksi talossa, mutta nyt on kyl jokin hiljaisempi vaihe meneillään. Mies häärää parhaillaan ensi vuoden polttopuiden kanssa, niin siinä hänellä se aika kuluu. Jos nyt keväällä sais vihdoinkin aloitettua ulkoseinien laudoituksen, niin muuttuis tuo kotikin vähän nätimmän näköiseks ulkoapäin.. ;)
Niin, juu, unohtui vielä kertoa tosiaan, että talo on siis ostettu miehen isovanhemmilta. Se oli heidän kesämökkinsä alun perin. Hirret on siirretty joskus 30-luvulla Marttilasta ja Koskelta (jos nyt oikein muistan) eri rakennuksista. Alkuperäinen asukas on ollut suutari. Matalaa ullakkoa tyhjentäessä puruista, löytyi sieltä suutarin välineitä.. :)
Mutta, se siitä esittelystä. Kunhan kevät alkaa ja sulattaa vähän pihaa,niin voin joskus pihaakin esitellä. Nyt ei viitti,kun ei siellä oo mitään muuta kateltavaa kuin lumi..

Lunta, lunta....

Jaaaa niin sitä lunta alkoi tulemaan... :/ Ja paljon..

Päätin olla järkevä tällä kertaa ja jätin kolaamisen väliin. Puhdistin vain rappuset ja muutaman pienen kohdan pihasta.. Mies saa ottaa koneella pihan, se kun käy nopeammin ja helpommin.
Viime kerralla, paljon lunta tultua, kolasin yhden tunnin ajan meidän pientä mäkeä, jotta mies olisi edes autolla päässyt pihalle.. Tunnin kolauksen aikana pikkuneiti huusi varmaan sen 40 min, koska ei tykännyt tuulesta.. :/ Minkäs minä sille mahdoin ja pakko oli kolata,mutta ei se kyllä kivaa ollut toisen huutaessa vieressä. Ei silloin sit kiinnostanut edes lumileikit pientä.. :/

Tässä kohta melkein 3 vuotta kotona ollessa, alkaa oma aika houkutella hieman enemmän.. Etenkin nyt, kun tietää että kohta neiti aloittaa leikkikoulun! :) Saa mennä kahdesti viikossa pariksi tunniksi ikäistensä kanssa touhuumaan. :) Ja äidillä ne suunnitelmat vasta onkin! :D Saan toivottavasti kohta aloitettua uudestaan hölkkäämisen, jos ei vaan tule lähiaikoina mitenkään kauhean liukasta.. Tuli tuossa varmaan 4-5 vuotta sitten hölkättyä oikein paljonkin, mutta sitten se jotenkin vaan jäi kiireitten keskellä. Ja sitten tuli raskaus, ja sitten tuli muutto..Ja remontissa auttaminen..  Ja vauvavuosi... Kyllä näitä syitä on ollut.. Ja nyt kun alkaa vihdoinkin tuntua vähän edes normaalilta ihmiseltä kaiken uuden jälkeen, niin nyt vois ihan tosissaan yrittää huolehtia edes vähän itsestään.. ;) Mies onneksi vähän auttoi asiaa syksyllä ennenaikaisella joululahjalla, 10-kortti paikallisessa kyläyhdistyksen tiloissa pidettävässä jumpassa. :)

Pikkuneiti ei näköjään, ainakaan vielä, suostu päiväunille, niin täytyykin kohta jatkaa nukuttamisyritystä ja jos sit jatkaisin tämän kanssa...

Viime aikoina en ole jaksanut niin kauheasti ommella, mutta jos vaikka saisin sen sijaan tämän projektin valmiiksi.. Se on muihin kutomistöihin verrattuna valmistunut ennätysvauhtia.. Jos paljastan vasta kun se on valmis että mikä tästä tulee... ;)

Jos seuraavassa postauksessa vaikka kertoisin enemmän, millainen meidän talo on.. Nyt, neidin ollessa hereillä, en ihan jaksa kauhean pitkää kirjoitusta alkaa tekemään, mutta jos ensi kerralla sitten.. :)