Remontin (pientä) edistystä ja polttopuita.

Taloremontti etenee hiljaisesti.. Ukko tekee aina mitä kerkeää ja viime kuukausina on tehnyt kaikenlaisia pikkuhommia, mitkä eivät ole varsinaisesti taloon liittyneet, mutta pihapiiriin kyllä.
Aika menee suurimmaksi osaksi hänellä töissä ja nyt vielä yllättävissä autonkorjauksissa. Aikaa on siis ollut vähän varsinaiselle remontille.
Aiemmin tänä syksynä ukko sai tehtyä saunarakennuksen päätyyn uudet tilat puutarhavälineille. Oma aikansa siinä meni vanhaa tavaraa ja roskaa tyhjentäessä pois ja muokkaamalla kopista, hmm sanotaanko vaikka, ilmatiivimpi..

Uudet rännit, samanlaiset myös taustalla näkyvässä saunarakennuksessa. 

Seuraavaksi ukko teki tässä pari viikkoa sitten autotalliin ja saunarakennukseen uudet vesirännit. Kaksi kesää sitten, kun koko piha oli kaivettu auki putkia varten, laittoi tuo vesiputket myös hulevedelle. Nyt sai yhdistettyä rännit noihin putkiin. Meillä hulevesi menee isoon maanalaiseen säiliöön ja siitä pikkuhiljaa meidän lampeen.

Pieniä juttuja, mut edistystä sekin. Eipä mitään nopeaa tahtia rempassa voi odottaakaan, kun ukko haluaa tehdä kaiken itse. No, minä olen tyytyväinen niin pitkään kun täällä voidaan "normaalisti" asua.. Vaikka esim ulkolaudoitus talosta puuttuu tai yläkerta on vielä kokonaan kesken, heh heh.... ;)

No, remontti jatkuu pikkuhiljaa aikanaan ja me eletään normaalia arkea sillä välin. Normaaliin arkeen alkaa taas kuulua,  ilmojen vähän kylmetessä, talonlämmitys puilla.

Koen polttopuiden hakkaamisen jotenkin terapeuttisena, kunhan sen vaan saisi tehdä joskus yksinkin.. :D

Valmiita klapeja meillä on, yleensä hakkailen pieniä puita, joilla saan tulen sytytettyä helpommin.
Hyvää hyötyliikuntaakin tuo samalla on, kun joka toinen päivä noin suurin piirtein olen puuvajassa heilunut. Saan itsekin välillä muuta tekemistä kuin pihalla seisoskelun, koska pikkuneiti haluaa ulos pimeälläkin..

Varastosta löytyneitä vanhoja esineitä. 

Lammen aitaan ukko laittoi "aikakausivalot", kaikkien muiden mielestä jouluvalot.. :D

Aitoa lähiruokaa..

Käytiin pikkuneidin kanssa taas sienimetsässä. Luulen ettei enää montaa kertaa ehditä käymään.. Minulla kun on alkanut kipuja tulla hieman enemmän raskauden takia, niin tekisi varmasti ihan hyvää vähän levätäkin välillä...

Mutta kiva siellä on käydä ja etenkin nyt kun näitä vahveroita löytyy niin helposti.

Eipä tosin haittaa vaikkei enempää kerättäisi. Pakkasesta löytyy vielä viime vuotisia ja anoppi on luvannut tuoda omia löytöjään meillekin, jos vaan tarvitaan.

Helppoa ja terveellistä ruokaa läheltä. Todellakin läheltä. Niin sienet kuin mustikatkin. Tänään lisäsin tuoreita sieniä ruuan joukkoon, täytyyhän näitä metsänantimia hyödyntää heti. :)
On ollut ihana huomata miten innostunut pikkuneiti on aina metsään päästessään. Tuntuu ihan kivalta, että olen saanut näin pienen ihmisen innostumaan metsäilystä ja keräilystä pienestä pitäen. Hyvänä plussana vielä että nukkuu tuo päiväunensakin tavallista paremmin metsäretken jälkeen.

Ilmat alkavat kylmetä (Jee!) ja nyt meilläkin on alkanut lämmityskausi. Pari kertaa olen jo ruuat tehnyt puuhellalla, ihan vain siitä syystä että hella lämmittäisi kauemmin taloa. Hyvin on toiminut.. Mikään kauhean kylmä meillä ei ole, keskilämpötila on varmaan tällä hetkellä 20-21 astetta. Jos ollaan aamupäivä poissa, niin silloin on "pahimmillaan" ollut 19..

Raskaudesta ja vähän muutakin pientä löpinää...

Voihan väsymys.... En tiedä alkoiko jo nyt syysväsymys itellä vai johtuuko vain raskaudesta..
Joka tapauksessa väsyttää ihan riittävästi. Tuntuu kuin tuolla alhaalla olisi jalkapallo puskemassa läpi ja jalat potkivat vimmatusti koko ajan.. Jee...
Olotila vaikuttaa siihen, että pikkuneidin kanssa en jaksaisi touhuta koko ajan. Ulkona kyllä käydään 1-2 kertaa päivässä, mutta mitään en jaksa siellä leikkiä. Eilisiltainen kevyt jalkapallolla potkiminen johti nukkumaan mennessä kivoihin piikikkäisiin sukkapuikkokipuihin..

Onhan tässä jo menossa raskausviikko 33, joten "pieniltä" kipuiluilta ei voi välttyä, jos niitä tulee..

Ja hassuinta on tämä äidin huono omatunto.. Miksi tuntuu niin huonolta kun kerrankin vietettäis ilta kattoen piirrettyjä.. Minä saisin levätä ja pikkuneiti katsella kerrankin "tarpeeksi" tv:tä. Ja niin minä kärsin siitä johtuen huonosta omatunnosta.. Vahvat on "äitimyytit",aina pitäisi jaksaa, aina pitäisi mennä ulos yms.. No, tänään ei enää jaksa.. Eiköhän tänään ole ihan tarpeeksi kokattu, leikitty, siivottu yms..
Ja ennen kuin joku ihmettelee isimiehen puuttumista,niin töissähän tuo.. Että siinä ei kauheasti jaata lapsenhoitoa tälle päivälle.. Ja isimieskin on jatkanut pienillä teoillaan remonttia, se on pitänyt hänetkin kiireisenä työpäivien jälkeen.. :) Siitä lisää myöhemmin..

Ja ennen kuin tämä kirjoitus menee ihan kokonaan valitukseksi raskaudesta ja sen haitoista, niin pieni pala kesää takaisin (vaikka kesän kuumuutta en edelleenkään muistele mitenkään lämmöllä, heh heh..)
Keräsin joku aika sitten, (viikko tai kaksi sitten, en muista,)  loput tomaatit kasvihuoneesta. Suurin osa tomaateista oli vihreitä, ja minulla on huonoja kokemuksia tomaattien kypsyttämisestä.. No, tällä kertaa onnistui ja onneksi niin.. Olisi muuten iso määrä lentänyt kompostiin, jos olisivat mädäntyneet.

Ja tänään poimin suurimman osan punaisista ja tein tomaattimurskaa, mikä päätyi heti spagettikastikkeeseen.

Ihanaa, kun oma satokausi tavallaan jatkuu vielä ja saadaan omaa viljeltyä ruokaa pöytään..

Muutenkin alkaa taas pikkuhiljaa illat kulumaan takkoja lämmittäen. Pientä puuhaa riittää joka päivä, mutta se on eri asia, mitä oikeasti jaksaa tehdä tämän pötsin kanssa.. 

Nyt vähän jopa kiroilen tätä valasmaisuutta, mutta kyllä sit viimeistään parin vuoden kuluttua muistelen haikeudella tätä viimeistä (koputetaan puuta) raskausaikaa ja mahaa.. :) 

Syksyn värejä.

Viikonloppua ollaan vietetty rauhallisesti kotona. Metsäretkelle päästiin pitkästä aikaa ja löydettiin ekat suppilotkin.

Pakko ottaa taas rauhallisesti, flunssa on iskenyt päälle ja nyt epäilen taas itselläni silmätulehdusta, voi kiesus... Onneksi ensi viikko on syyslomaa, niin mihinkään pakolliseen ei tartte mennä.. Metsään mennään varmaan joku päivä vielä uudestaan, jos ilmat pysyvät näin hyvinä..

Ihanan värinen syksy tänä vuonna!

Sienipökät ja sinistä palmikkoa.

Tässä viime aikoina onkin ollut aikaa, vihdoinkin, tehdä käsitöitä. Taitaa kasvimaahommien loppuminen vaikuttaa tähän että aikaa vihdoinkin löytyy näillekin puuhille.

Sain tehtyä vielä yhdet pöksyt pikkukakkoselle. :) Kauheasti en viitsisi vauvanvaatteita ommella, koska tiedän isoäitien varmasti innostuvan vaateostoksista syntymän jälkeen. Ja olenhan jo itsekin käynyt monella tutulla ja kaverilla hakemassa heidän varastostaan pois poikienvaatteita. Eli vaatteita kyllä jo riittää...... Niin kiva kun niitä onkin ommella...

Pöksyt koossa 62. Minua hieman askarruttaa ommella näin pieniä vaatteita, koska en saa varmoja mittoja tietenkään mistään.. Riippuu paljon onko vaavi hoikkeliini vai paksuhko.. Eniten minua hämäsi kumilangan pituus, tuntui että pökät jäivät hieman löysiksi, mutta onhan tuolla alla sitten vaippakin, ja tosiaan kun tietäisi minkäkokoinen ja muotoinen vauva sieltä onkaan tulossa....

Housun takaosa. 

No, äkkiäkös nuo sitten vähän purkaa ja kiristää jos ovat liian löysät käyttäjälleen....
Sienikangas on ostettu monta vuotta sitten (aikaa ennen lapsia) Eurokankaasta. Pakko oli ostaa silloin harjoittelukankaaksi, koska olin silloin ompelukoneeni juuri ostanut ja olihan tuo kuvio aivan ihana. Olisko vuosi ollut 2012......
Keltainen kangas tuli jostain ylläri/possupussista vuosi kaks sitten. En tarkalleen muista mistä firmasta...

Sukkia innostuin taas kutomaan. Etenkin palmikot ovat nyt olleet meikäläisen suosiossa. Otin 22-koon sukkaohjeesta silmukkamäärät ja vähensin niitä. Luulen että nämä sukat ovat enemmän 21-kokoa nytten.
Ajatuksena oli että onpahan pikkukakkoselle olemassa edes jotkin villasukat. No, näiden valmistuttua alkoi muutama pieni pari sukkia löytymään vähän joka nurkasta.. No, onpahan sukkia...

Harmittelin muuten edellisiä 37-koossa tekemiäni palmikkosukkia.. Olin iltaa ennen synttäreitä paketoimassa niitä, kunnes huomasin sukissa ihan järkyttävän ison kokoeron! Miten en ollut huomannut aiemmin! Toinen sukka oli n. 35-kokoa ja toinen n. 33-kokoa, jos oikein mittasin....... Käsiala oli jossain vaiheessa muuttunut, en kyllä tajua miten noin paljon! Eikä edes kumpikaan sukista olisi mahtunut käyttäjälle.. Nyt sukat odottavat purkua ja niistä taitaa sittenkin tulla joululahjasukat... Höh...

Kukka/mansikkapöksyt

Uudet kukkalegginsit valmistuivat neidin päiväuniaikaan. Kangaspalat olivat pitkään odottaneet ompelukonetta ja nyt jaksoin tehdä nämä loppuun.

Tykkään näistä värikkäistä kuvioista lastenvaatteissa. Vaikka aikaa ompeluun on vähän ja jatkossa varmasti vielä vähemmän, niin silti nämä vähätkin aikaansaannokset ovat ilo sydämelleni. :)