torstai 28. marraskuuta 2019

Kaamosaika- kaamosmieli

Olin aiemmin ehkä liian positiivinen tulevasta pimeästä ajasta. Kaamos on hiljaa huomaamatta hiipinyt mielen sopukoihin. Olen huomannut monella muullakin tutulla ja tuntemattomalla saman.


Pimeys on alkanut vaikuttaa..
Ulkona on koko ajan märkää ja PIMEÄÄ.. Siellä ei voi olla.. Ainakaan ilman että pyykkikori täyttyy pesua kaipaavista ulkovaatteista..

Lapset riehuvat (nimenomaan riehuvat!), kun ovat jumissa sisätiloissa suurimman osan päivästä.. Ja koska he riehuvat, on tämän äidin hermot välillä pinnassa, niin kuin huutokauppakeisari sanoisi..

Ukko tekee omia hommiaan vanhaan tuttuun tapaan, että on ne meikäläisen vapaat hetket aika vähissä..

Olen yrittänyt keksiä jotain sisäpuuhaa enemmän, jotta jaksettaisiin tämä kaamosaika (ja minulla säilyisi hermot)..
Kierreltiin näin tyttöjen kesken pikkuneidin kanssa viime viikolla paikallinen kirppis läpi ja löydettiin iltojen ajankuluksi lautapeli. Pikkuneiti alkaa olla jo siinä iässä, että pelaaminen sujuu.


Iltojemme pelastus. On ollut paljon kivempi pelata jotain, kuin vaan tuijottaa tv:tä. Aiemmin saadut pari peliä ovat jo aikoja sitten menneet rikki silloin 2-vuotiaan neidin käsissä.

Ja jos silti on tekeminen neidillä loppunut, olen ottanut hänet tähän puuhaan mukaan...


Se on hyvä opettaa kotitöille pienestä pitäen. 😁 Eipä voi sitten myöhemmin ainakaan väittää, ettei olla koskaan opetettu..

Pimeään aikaan ei ole oikein mikään innostanut. Ei huvita, ei jaksa, väsyttää..
Muksut ovat pahassa iässä vielä sopivasti. Neiti uhmaiässä, herra eroahdistusvaiheessa.
Tuntuu jo tarpeeksi raskaalta, kun oman väsymyksen keskellä neiti huutaa (karjuu) jos jokin piirustus ei mennyt täydellisesti ja pikkuherra huutaa joka kerta, kun poistun huoneesta ilman häntä mukanani.. Tiskikoneen täyttö ym kotityöt eivät meinaa aina onnistua lahkeissa roikkujan takia.
Jopa rakkaat ja mieltä piristävät käsityöt ovat olleet nyt hetken tauolla, koska ei vaan jaksa.
Ja koska mitään ei jaksa, niin kotitöitäkin tehdään vähän vähemmän. Ellen ala nakittaa tiskaamista pikkuneidille....

Kaiken tämän keskellä tajuan kyllä että pitäisi nyt vaan levätä.. Helpommin taas sanottu kuin tehty..

Jos huomenna aloitan ensin niin pienestä muutoksesta, kuin asennemuutos. Lapset ovat väsyttäneet minua paljon viime aikoina, joten jos asenne olisi: "meillä ei ole kiire, ihan rauhassa vaan".. Sillä varmaan pelastettaisiin monta uhmahetkeä päivässä..
Seuraava siitä voisi olla: "näillä kotitöillä ei ole kiire, kyllä ne kerkeää tekemään myöhemminkin"..
Ja viimeinen voisi olla: "mene nukkumaan ajoissa". Tätäkin kirjoitan nyt keskellä yötä..
Jos positiivinen mieli auttaisi kaamokseen, se olisi hyvä.
Nyt painun nukkumaan, ettei huominen mene taas sumussa...

2 kommenttia:

  1. Nukkuminen on asia, mistä ei kannata tinkiä! Vaikka ainahan se on helppo sanoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinpä.. 😅 Etenkin kun tuntuu että näin lapsiperheessä se myöhäinen ilta on se ainut hetki kun saa olla yksin omien ajatusten kanssa.. Silloin siitä ei haluaisi luopua vain unen takia, vaikka fiksumpaa se olisi... 😁😅

      Poista

Mitä tontilla on tapahtunut viime aikoina...

Ukko on kuluttanut viimeiset 2 viikkoa tehden saunan viereen tasaista maa-aluetta. Hänen kaverinsa kävi kaivurin kanssa tasoittamassa maap...