Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella. Tuntuu, että syksyn tullen kaikki vähän rauhoittuu ja aiheidenkin keksiminen vaikeutuu. Kasvimaat on tyhjennetty ja kesähommat loppu. Tuntuu, että monella muullakin on rauhoituttu, moni tuttu blogi on minun tavoin ollut hiljaisempia viime kuukausina.
Kasvimaa tosiaan on saatu siihen pisteeseen, että jäljellä ovat tällä hetkellä salaatit (jotka kohta menevät yöpakkasten myötä) ja purjot.
Oma mieli halajaa rauhoittumista, etenkin nyt näin flunssan ja päänsäryn kourissa kärsiessä.. Omat lapset vaan tahtovat olla sen verran vilkasta lajia, että se lepo täytyy ottaa monina annoksina monta kertaa päivässä. Ulos heidän pitää päästä 1-2 kertaa päivässä, joten happihyppely on taattu näin tautia potiessa.. Mikä on sinänsä ihan hyväkin asia, kunhan vaan kunto kestää..
Nyt kun suurin osa säilöntä hommista on tehty (persiljan kuivaus enää jäljellä),niin huomasin että vähän säilöntää tulikin tehtyä viime vuosiin verrattuna.. Noh, sitten kun pahin pikkulapsi vaihe on elämässä ohi, niin eiköhän sitä sitten taas kerkeä..
Mutta oma mieli tahtoo tehdä jo muuta.. Pitkästä aikaa tahtoisin kaivaa sukkapuikot esiin ja kutoa jotain. Ompelukonekin on viime viikot houkutellut enemmän. Aikaa ei vain tahtoisi löytyä, enkä viitsisi älyttömästi öiseen aikaan valvoa, kun nukkuakin pitäisi. Näin syksyisin kutominen ja ompelu olisi parasta mielen puuhaa. Samoin lenkkeily, mutta sen saan nyt hetkeksi unohtaa.
Saa nähdä ehdinkö omia puuhia tehdä vauhtihirmujen kanssa.. Tuntuu että kerkeen hetken levätä, sitten pitääkin tehdä ruokaa, mennä ulos, tehdä ruokaa, levätä, kotitöitä, tehdä ruokaa, laittaa uuniin tulta... En tajua, miten jotkut kerkeävät keskellä päivää puuhaamaan omiaan, kun tuntuu että minä se vaan teen ruokaa... 😂 Koko ajan...
Mutta täytyy yrittää, ja nyt täytyy nauttia tästä viimeisestä "vapaasta" syksystä.. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti