lauantai 2. kesäkuuta 2018

Pihahommia ja.................... :)

Tähän postaukseen tulee vähän viime aikojen kuulumisia.. :)
Ensinnäkin tämän päiväiset touhut..



Saatiin kasvimaalle täytettä.. :D Porkkanathan saatiin viime viikolla maahan, mutta nyt tuli lisää kaikkea muuta.


Sipulia, herneitä, papuja, kesäkurpitsaa ja kukkakaalia. Vielä olisi 2/5 osaa kasvimaasta laittamatta, mutta eiköhän se onnistu..

Niin.... Sitten viime aikaisia touhuja.. Vauhti on emännällä hidastunut paljon viime aikoina. Kurkkua kutittaa paljon, minkä takia tulee yskittyä ja paljon! :( Nenä vuotaa koko ajan.. En tiedä olenko koivulle ja heinälle allerginen, mutta oireet kyllä alkoivat heti kun näiden siitepölyajat alkoivat.
Lisäksi yksi asia vaikuttaa myös jaksamiseeni paljon tällä hetkellä.. Se on....



..... tämän kaverin syytä.. :D
Kyllä, meille tulee pikku kakkonen joulukuussa. :)
Oloni alkaa olla, pientä alaselän vihlomista lukuunottamatta, vihdoinkin suht hyvä. Vielä kun saisi tuon allergian kuriin kunnolla..
Oloni oli todella surkea tuossa 1,5kk sitten kun 1,5 viikkoa meni kauheassa pahoinvoinnissa.. Sen jälkeen alkoi väsymys.. Tuolla aiemmassa kirjoituksessani ylistin kotiruokaa. No, arvatkaa vaan, onko kotiruokaa jaksanut näiden viikkojen aikana kauheasti tehdä... 😅 Pikkuneidin kanssa ollaan useasti nautittu Saarioisten tai vastaavien laatikoita, kun ei omalta väsymykseltään ole jaksanut edes makaronia keittää.. 😂

Rv 10.. Silloin maha pompahti esiin! Pikkuneidistä oli tällainen maha vasta 16-17 viikolla.. 

Nyt taas huomaa kun pahin väsymys on väistynyt, että jaksaa kokata taas. Salaatteja on näillä helteillä tehnyt useasti mieli..
Ilouutisen olen kertonut vain muutamalle ystävälleni ja isälleni. Muille ei ollakaan vielä sanottu, mutta ihmettelen suuresti miksei kukaan kysy mitään. Eivät varmaan uskalla.. 😂 Olen jopa aatellut että pysyn asiasta hiljaa ja katson kuinka isoksi mahan pitää kasvaa ennen kuin lähipiiri avaa suunsa.. 😂

Nykytilanne, rv 13.. Älkää välittäkö taustasta, siellä kertyneet pahvit vain odottavat uuneihin pääsyä.. 

Saa nähä millaista kommenttia tulee sukulaisilta, kun asia selviää. Talomme pientä kokoa jaksetaan ihmetellä vieläkin, joten voin kuvitella että ainakin mummut pohtivat tätä ensimmäiseksi uutisen kuultuaan.. Siinäpä pohtivat, mehän täällä asumme ja saamme paikat sopiviksi sitten mahtumaan. Ja kyllä se yläkerta sieltä vielä joskus valmistuu.. 😁 Mutta eipä sitä kauheasti jaksa etukäteen murehtia, nyt keskityn siihen mitä jaksan näin selkävammaisena tehdä.. Eli joka päivä jotain hyvin hitaasti ja vaivalloisesti.. 😅 Jos alku on jo tällaista, niin loppuraskaudesta tulee varmasti erittäin ihana.. 😂

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mites edellinen vuosi menikään..

 Aikamoinen vuosi taas takana..😁  Tuli katsottua suurin piirtein kuvat läpi kännykästä ja siitä aina näkee, mitä kaikkea on vuoteen mahtunu...