torstai 31. joulukuuta 2020

Ompeluhaaste osa 12.

 Niin hullun kiireinen kuin joulukuu onkin ollut, ehdin jollain ihmeen kaupalla ompelemaan! On ollut arjen kiireitä, leikkikoulun lopetusta, päiväkodin aloitusta, työkkärin kurssia, sairaalareissuja, omia hammaslääkäreitä, joulu.. Ihan mielettömästi puuhaa näin yhdelle kuukaudelle.

Ja silti jotenkin löysin jostain aikaa ja intoa ommella.




Paapiin Revontuli kangas tuli joskus ostettua,kun pikkuneiti sen itse valitsi. Sainpa vihdoinkin tekaistua siitä taskullisen tunikan.


Vaikka tasku menikin vähän ehkä vinoon, niin silti hieno tuosta mielestäni tuli.




Ja pääasia että pikkuneiti tykkäsi.



Ja joulukuun aikana sain pitkästä aikaa kudottua jotain. Sain pari vuotta sitten joululahjaksi äidiltäni lankakeräsetin (Teetee oli merkki) josta sai tehtyä kaulahuivin ja sen päihin kissantassut naamoineen ja häntineen.. Nyt se oli pakko kutoa,kun neiti tykkää niin kaikista eläimistä.



Neiti kyllä todellakin tykkäsi.😊😺

Tähän päättyy tämän vuoden ompeluhaaste. Oli mukavaa tätä haastetta tehdä, ja tällä hauskalla tavalla varmistin että käsityöharrastus pysyi voimissaan tämänkin vuoden ajan. Ensi vuodeksi en tätä samaa uskalla itselleni haastaa,koska aika saattaa olla kortilla ensi vuonna ihan oikeasti. Uudet kuviot elämässä ovat jo nyt alkaneet ja olen tyytyväinen jos pystyn edes silloin tällöin ompelemaan tai kutomaan. Hyvää parempaa uutta vuotta kaikille, me aiomme nauttia raketeista ja hyvästä ruoasta tänä iltana.🎇



Uudenvuoden aatto.

 No niin, tässä sitä vietetään vuoden viimeistä päivää. Erikoisissa merkeissä.. Sanonpa vaan,että on onni omistaa tehosekoitin ja että pakkanen on täynnä marjoja.. 

Joskus joku bloggaaja uskoutui blogissaan semmoisesta vaivasta kuin parodontiitti. Koin saavani siitä paljon vertaistukea,sillä itse kans ikävä kyllä sairastan sitä. Tästä johtuen uskallan hieman puhuakin nyt siitä täällä.

Parodontiitti on iensairaus, joka tuhoaa suussa ikenien kiinnitys kudoksia. Itse sain vuosia sitten pikkuneidin syntymän jälkeen kuulla sairastavani tätä hammaslääkäriltä. Mikä oli hämmentävää,koska minun mielestäni kaikki näytti ja tuntui suussa hyvältä. Miten väärässä olinkaan... Alkoi kunnon hammaslääkäri rumba ja tarkka kotipuhdistus, mikä ei heti tuntunut tepsivän. Noh, kaikkihan sitten jäi kiireiden keskellä,kun aloin pikkuherraa odottamaan.. Ikenet turposivat jo raskauden takia, joten peruin lääkärireissuja. 

Ja sitten kun alkoi elämä hieman rauhoittumaan,niin varasin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan ajan viime keväällä. Pääsin kesän lopussa tarkastukseen. Ja parodontiitti oli villiintynyt suussani. Tajusin sen kyllä itsekin, koska pari takahammasta oli alkanut heilumaan.

Eilen sitten ratkaistiin yksi ongelma.. Kaikki 4 takahammasta lähti.. Onneksi en ole hirveän hammaslääkärikammoinen, joten operaatio meni sutjakkaasti ja jopa yllättävän kivuttomasti.

Eilisillasta lähtien olen syönyt jäätelöä ja kaikkea kylmää. Tehosekoittimella tehnyt marjajugurttijuomia. Jääpussi onneksi tyrehdytti eilisen,aika voimakkaankin, verenvuodon.

Minulla alkaa uusi vuosi posket turvonneina, toivottavasti teillä vähän mukavammissa tunnelmissa. Pitäkää hampaistanne huolta, peskää hyvin (2 kertaa päivässä!)ja käyttäkää hammaslankaa, hammasväliharjoja! 😊Tämän vuoden valistuspuhe pidetty, hyvää uutta vuotta kaikille!😊

lauantai 19. joulukuuta 2020

Kiireinen joulukuu...

 Voi joulukuu, joulukuu... Enpä olisi vielä viime kuussa uskonut, miten paljon kaikkea tulekaan tapahtumaan joulukuun aikana. Odotettavissa oli muutoksia, mutta kyllä niiden määrä yllätti...


Joulukuun alussa odotin malttamattomana että pari viikkoa menisi ohi nopeasti. Oli viimeiset viikot pikkuneidin leikkikoulua ja päiväkoti odotti alkamistaan.
Samoihin aikoihin jouduin myös, nyt näin työttömänä, uravalmennus kurssille. Etänä tietenkin, näin ajan henkeen kuuluvasti..

Koin erittäin mielenkiintoisena (lue: kamalana) etäkursseilun, kun kurssin alkaessa muksut olivat vielä kotona. Aamuisin pidin Teams-kokousta, kun samaan aikaan lapset tappelivat keskenään toisessa huoneessa. Se oli ihanaa aikaa..... Ja kolme kertaa viikossa jouduin vielä ajamaan pikkuneidin leikkikoululle viimeisille viikoille. Minulla ei ole migreeniä, mutta luulen että sain pienen aavistuksen millainen viikon kestävä migreeni voisi olla. Olin lievästi sanoen erittäin stressaantunut.



No, kurssi onneksi sujui hyvin stressistä huolimatta ja pikkuneitikin sai toivottavasti mukavat viimeiset muistot leikkikoulustaan. Juuri,kun ajattelin että nyt saa varmaan hetken levähtää,niin meille tuli sairaalareissuja. Onneksi pikkuherra tottui päiväkotiin todella nopeasti ja hän viihtyi, kun arki muuttui niin isosti. Saimme jo toisella päiväkotipäivällä lähteä hyvillä mielin kohti Tyksiä, kun tiesimme ettei pojalla ollut hätää päivähoidossa.

Lähdimme jo aiemmalla viikolla Tyksiin tutkimaan pikkuneidin jo lokakuussa loukkaamaa sormea. Tutkimuksissa ei löytynyt murtumia, ja alustavasti saatiin diagnoosiksi jännetupintulehdus. Sitten saimme lähetteen vielä varmuuden vuoksi reumapolille. Muistimme että sanottiin ajan tulevan vasta ensi kuussa,mutta seuraavan viikon maanantaina tulikin jo soitto ja aika seuraavalle päivälle. Tiistaina saimme kuulla pikkuneidin sairastavan lasten reumaa. Pikkuinen pommi kesken kaiken.


Pikkuneiti sairastui nimenomaan oligoartriitti nimiseen reuman alatyyppiin. Onneksi taudin eteneminen saadaan nykyisin hyvin kuulemma pysäytettyä varhaisessa vaiheessa ja lääkkeet ovat kehittyneet paljon. Nyt näin muutaman päivän ajan ajatukseen tottuneena tämän on jo enimmäkseen hyväksynyt, mutta eihän tätä pienelle olisi missään nimessä toivonut. Kyllä tämä tästä.

Ja koska korona aika vei meiltä pikkuherran suvun keskeisen synttärijuhlienvieton mahdollisuuden, niin pääsemme perheen kesken viettämään pienimuotoista herkuttelua kohta 2-vuotiaan kunniaksi. Reipas, iloinen poika hänestäkin on kasvanut.

Nyt vaan enää toivon, että yllätykset ja muutokset loppuvat tältä vuodelta, ja saamme rauhoittua päiväkotiarkeen ja kohta joulun viettoon. Tähän joulukuuhun mahtui koko elämän verran tapahtumia, tai siltä se ainakin tuntui. Kohti ensi vuotta ja uusia haasteita kohti! 






Viimeisen yli puolen vuoden tapahtumia.

 Kesä tuli ja melkein jo meni! Tätä kesää vietettiin töiden lisäksi melkein suurimmaksi osaksi uiden. Lasten kanssa käytiin paljon uimaranna...