tiistai 27. lokakuuta 2020

Taistelu pimeyttä vastaan



 Syyssateet ja pimeys alkoivat. Päivä lyheni taas talviaikaan siirtyessä.

Pimeä aika on selvästi alkanut vaikuttaa lapsiin. Tuntuu että kiukuttelua ja tappelua on koko ajan. Johtuuko sitten väsymyksestä vai pimeästä, ken tietää....



Olisi vain kiva joskus aloittaa aamu iloisella mielellä, eikä painiottelun erotuomarina. No, ehkä tilanne (saattaa) vähän muuttua, kun päiväkoti alkaa. Pari kuukautta vielä....

Itse olen myös yrittänyt nyt panostaa itseeni enemmän. Liikuntaa olen jo kesästä asti lisännyt, ja pari kertaa viikossa käyn kävely- tai hölkkälenkeillä. Myös ruokapuolta olen alkanut parantamaan taas. Jokapäiväinen karkkien napsiminen on nyt saanut jäädä ja säännöllinen normaali ruokavalio ja -rytmi on nyt käytössä. Huomaan jo pienessä ajassa ison muutoksen olotilassa. 
Että ihminen voikin  olla ahne (sokerikoukussa), kun jatkaa huonon syömistä, vaikka pelkästään jo niiden poisjättäminen ja kasvisten/marjojen lisääminen toisi hyvää oloa.(Etenkin kun pakastimet ovat täynnä marjoja, niin helpompi niitä sieltä olisi syödä pois..)  No, näillä toivon mukaan jatketaan kohti kaamosaikaa.👍

Sen verran ollaan pitkästä aikaa perheenä vietetty aikaa, että kerettiin käydä katsomassa Halikon kurpitsapeltoja (ylempänä oli kuvaa).
Myös kotona ukko sai kasvi- ja perunamaat kynnettyä, lasten ollessa yleisönä tottakai.. 😂



No, vaikka ulkona onkin harmaata ja märkää, niin yritän positiivisin mielin jatkaa. Huomasin että olen ollut aika väsynyt viime aikoina ja viime viikolla sairastin flunssankin. Jos nyt taas hidastetaan vauhtia, vaikka se on AINA vaikeaa..
Mutta oma aika, parempi ruoka ja liikunta nyt vaan käyttöön, niin eiköhän se siitä. Ja uni! Olen myös nyt uhrannut sitä harvinaista omaa aikaa nukkumiseen. Välillä harmittaa, kun se pari tuntia illasta voisin käyttää omiin puuhiin, mutta nyt ei vain jaksa. Sänky on kutsunut kovemmin, ja onneksi on.. Olen ollut hieman virkeämpi, mitä yleensä, vaikka pikkuherra edelleen herättää minut kerran yössä. 
Lapsienkaan kanssa tuskin enää kauheasti tulee iltamyöhällä ulkoiltua, niin aikaa riittää enemmän tähän...


Pari vuotta sitten saatu joululahja, jos sen nyt saisin kudottua.

Näillä eväillä kohti pimeyttä... 

maanantai 19. lokakuuta 2020

Syksyllä aikaa rauhoittua

 


Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella. Tuntuu, että syksyn tullen kaikki vähän rauhoittuu ja aiheidenkin keksiminen vaikeutuu. Kasvimaat on tyhjennetty ja kesähommat loppu. Tuntuu, että monella muullakin on rauhoituttu, moni tuttu blogi on minun tavoin ollut hiljaisempia viime kuukausina.



Kasvimaa tosiaan on saatu siihen pisteeseen, että jäljellä ovat tällä hetkellä salaatit (jotka kohta menevät yöpakkasten myötä) ja purjot.

Oma mieli halajaa rauhoittumista, etenkin nyt näin flunssan ja päänsäryn kourissa kärsiessä..  Omat lapset vaan tahtovat olla sen verran vilkasta lajia, että se lepo täytyy ottaa monina annoksina monta kertaa päivässä. Ulos heidän pitää päästä 1-2 kertaa päivässä, joten happihyppely on taattu näin tautia potiessa.. Mikä on sinänsä ihan hyväkin asia, kunhan vaan kunto kestää..




Nyt kun suurin osa säilöntä hommista on tehty (persiljan kuivaus enää jäljellä),niin huomasin että vähän säilöntää tulikin tehtyä viime vuosiin verrattuna.. Noh, sitten kun pahin pikkulapsi vaihe on elämässä ohi, niin eiköhän sitä sitten taas kerkeä..

Mutta oma mieli tahtoo tehdä jo muuta.. Pitkästä aikaa tahtoisin kaivaa sukkapuikot esiin ja kutoa jotain. Ompelukonekin on viime viikot houkutellut enemmän. Aikaa ei vain tahtoisi löytyä, enkä viitsisi älyttömästi öiseen aikaan valvoa, kun nukkuakin pitäisi. Näin syksyisin kutominen ja ompelu olisi parasta mielen puuhaa. Samoin lenkkeily, mutta sen saan nyt hetkeksi unohtaa.




Saa nähdä ehdinkö omia puuhia tehdä vauhtihirmujen kanssa.. Tuntuu että kerkeen hetken levätä, sitten pitääkin tehdä ruokaa, mennä ulos, tehdä ruokaa, levätä, kotitöitä, tehdä ruokaa, laittaa uuniin tulta... En tajua, miten jotkut kerkeävät keskellä päivää puuhaamaan omiaan, kun tuntuu että minä se vaan teen ruokaa... 😂 Koko ajan...
Mutta täytyy yrittää, ja nyt täytyy nauttia tästä viimeisestä "vapaasta" syksystä.. 😊

torstai 1. lokakuuta 2020

Ompeluhaaste osa 9.

 Ja niin siinä taas kävi.... Olin niin hilkulla saada toisen aivan ihanan tunikan tytölle valmiiksi, mutta enpäs kerennyt ennen kuun vaihtumista! Harmittaa..

Muutenkin ompelutahti on todella paljon hidastunut näin syksyyn mennessä.. Välillä innostun ja sitten huomaan monen viikon kuluneen että en ole edes kerennyt katsoa ompelukoneeseen päin... 

Näin syksyisin aika kuluu muutenkin enimmäkseen kaiken maailman säilömishommien parissa, niin eipä siinä iltaisin enää jaksa. Olen jopa yrittänyt tehdä niitä säilöntä hommiakin mahdollisimman vähän, ettei menisi överiksi, mutta silti se aika tuntuu kaikessa loppuvan kesken. Joten yritä siinä nyt sitten ommella.. 😅



Sain sentään onneksi valmiiksi tämän ihanuuden.❤️



Nätti kangas Verson puodista tuli yllätyspussin mukana. Kesti kauan ennen kuin raaskin saksia tämän. Kaava on sama kuin viime postauksessa hedelmämekossa. Laitoin vain suoremman linjan ja itse mittailin pitkät hihat.

Nyt pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni, kun kohta syyshommat on tehty. Ompelu on ollut kuitenkin aika terapeuttista puuhaa, joten täytyy yrittää edes välillä iltaisin jaksaa, kun iltakukkuja joka tapauksessa olen. 

Ruska 🍁

  Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua... Lehtikasoja... Ruskan värejä... Kasvimaan viimeiset kukkaset... Syksy on oll...