Uusi vuosi tuo tullessaan...mitä..?

 Uuden vuoden aatto... Taas yksi vuosi mennyt.

Kävin piruttain katsomassa mitä olin edellisiin kahteen vuoteen kirjoittanut uuden vuoden aattoina ja samalla meiningillä näköjään mennään tänä vuonna. 😅 Olen ollut väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja toivonut että seuraava vuosi olisi helpompi. 

Kaksi vuotta sitten olin hyvästelemässä kotiäitiyttä ja siirtymässä opiskelijan polulle. Samaan aikaan oli pikkuneidin reuma todettu ja päiväkodit aloitettu. Pieneen hetkeen kaikkea uutta ja stressaavaa. 

Vuosi sitten olin hyvin väsynyt koulun (minun itseni luomaan) stressiin ja lasten flunssakierteeseen. Taas toivoin aattona helpompaa elämää jatkossa.. 

Luulin että elämä helpottuisi, kun aloitan työelämän ja saan arkisin keskittyä vain siihen. Miten väärässä olinkaan...

Kahden viimeisen vuoden stressit ja kiireet ovat tuoneet oman painonsa hartioilleni ja nyt se paino alkaa olla liikaa. Kynttilää on todellakin poltettu molemmista päistä.. 

Kiireinen syksy töissä ja oman pääni sisällä luoma paine teki sen, etten osannut enää rentoutua. Vapaapäivät olivat vain pieniä laastareita suuren haavan päällä. Eivät ne auttaneet mitenkään, kun stressiä oli jo monen vuoden ajalta kasvatettu.

Ymmärrän myös nyt, ettei minun pienet elämänmuutokset, jotka ovat aina alkuunsa lopahtaneet tyystin, ole lähteneet toimimaan, koska olen ollut niin loppu. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut jatkaa pienen alkuinnostuksen jälkeen, vaikka ruokavalion muutokset ja liikunta ovatkin tehneet hyvää. Ymmärrän nyt, että minun täytyy ensin toipua tästä burnoutista, ennen kuin voisin yrittää muuttaa elämäntapojani pysyvästi. Tottakai nekin kulkevat käsi kädessä, hyvä olo ja terve elämäntyyli, mutta nyt minusta ei ole siihen 100% sitoutumaan. Pikkujuttuja yritän tehdä koko ajan, että tilanne muuttuisi, mutta en isoa muutosta enää kerrallaan. 

Mutta kyllä se tästä. Olen huomannut että vuoteen mahtuu hyviä ja huonoja jaksoja. Nyt olen jo onneksi toipumassa huonosta sellaisesta ja toivon ja luulen että olen oppinut nyt sen verran että jaksan kuunnella itseäni, koska on aika levätä ja pysähtyä. Vielä paremmin kuin ennen. 

Aion näissä väsyneissä merkeissä toivoa, että ensi vuonna osaisin kuunnella itseäni ja jaksamistani. Osaisin syödä ja liikkua terveellisesti ilman että koen paineita asiasta. Osaisin olla duracellpupu-lasteni kanssa niin, etten väsyisi heihin heti..😅🙈 Ja etten ottaisi töistä tai mistään muustakaan niin kovia, turhia paineita..

Toivottavasti tilanne on sitten erilainen, jos vuoden päästä luen tätä tekstiä ja mietin uuden vuoden aaton tekstiä...

Jouluaattona pukki kävi.

Vanha kuva syksyn kurpitsalyhdyistä.

Kuurankukkia ❤️

Hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietetään tämä ilta rennosti kotona (lapset tosin jo tappelevat kaikesta keskenään niin kuin aina...), syöden hyvin ja raketteja katsellen illalla..

Parempaa ensi vuotta odotellen...

Uudenvuoden aatto.

 No niin, tässä sitä vietetään vuoden viimeistä päivää. Erikoisissa merkeissä.. Sanonpa vaan,että on onni omistaa tehosekoitin ja että pakkanen on täynnä marjoja.. 

Joskus joku bloggaaja uskoutui blogissaan semmoisesta vaivasta kuin parodontiitti. Koin saavani siitä paljon vertaistukea,sillä itse kans ikävä kyllä sairastan sitä. Tästä johtuen uskallan hieman puhuakin nyt siitä täällä.

Parodontiitti on iensairaus, joka tuhoaa suussa ikenien kiinnitys kudoksia. Itse sain vuosia sitten pikkuneidin syntymän jälkeen kuulla sairastavani tätä hammaslääkäriltä. Mikä oli hämmentävää,koska minun mielestäni kaikki näytti ja tuntui suussa hyvältä. Miten väärässä olinkaan... Alkoi kunnon hammaslääkäri rumba ja tarkka kotipuhdistus, mikä ei heti tuntunut tepsivän. Noh, kaikkihan sitten jäi kiireiden keskellä,kun aloin pikkuherraa odottamaan.. Ikenet turposivat jo raskauden takia, joten peruin lääkärireissuja. 

Ja sitten kun alkoi elämä hieman rauhoittumaan,niin varasin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan ajan viime keväällä. Pääsin kesän lopussa tarkastukseen. Ja parodontiitti oli villiintynyt suussani. Tajusin sen kyllä itsekin, koska pari takahammasta oli alkanut heilumaan.

Eilen sitten ratkaistiin yksi ongelma.. Kaikki 4 takahammasta lähti.. Onneksi en ole hirveän hammaslääkärikammoinen, joten operaatio meni sutjakkaasti ja jopa yllättävän kivuttomasti.

Eilisillasta lähtien olen syönyt jäätelöä ja kaikkea kylmää. Tehosekoittimella tehnyt marjajugurttijuomia. Jääpussi onneksi tyrehdytti eilisen,aika voimakkaankin, verenvuodon.

Minulla alkaa uusi vuosi posket turvonneina, toivottavasti teillä vähän mukavammissa tunnelmissa. Pitäkää hampaistanne huolta, peskää hyvin (2 kertaa päivässä!)ja käyttäkää hammaslankaa, hammasväliharjoja! 😊Tämän vuoden valistuspuhe pidetty, hyvää uutta vuotta kaikille!😊

Kiireinen joulukuun loppu - miten se meni..?

Viime kirjoituksessani ilmoitin pitäväni tauon. 2,5 viikkoa teki hyvää olla ajattelematta blogia. Kuuluisa fb-tauko kesti vain viikon, mutta huomasin että sain asioita paremmin tehtyä ja mieleni virkistyi. Vaikka edelleen käyn joinakin päivinä liikaa Facebookissa, niin nyt tiedän että pystyn pakon edessä olemaan hetken ilmankin. Maailmani ei kaadu, jos en heti tiedä mitä ystävilleni ja tutuilleni kuuluu..

Joulukuu oli todellakin kiireinen kuukausi. Tauko teki jo senkin takia hyvää, niin pystyin keskittymään oleelliseen.
Perus joulutohinan lisäksi järjestimme pikkuherralle 1-vuotis synttärit. Järkyttävää, miten nopeasti vuosi menikin...

Synttäriviikko kului leipomisen merkeissä ja siivoamisessa (tällä kertaa todellakin rennommin). Sitä ennen oli pikkuneidin viimeiset kerhopäivät ja joulujuhla. Ja jotta tylsää ei tulisi, olin lupautunut mennä anopin ja langon kanssa Raskasta joulua-konserttiin. Tohinaa siis riitti yhdelle viikolle riittävästi ennen pikkumiehen juhlia.

Kaipaan ehkä pari kertaa viikossa rauhallisia päiviä, niin voitte kuvitella mikä oli olo tuon viikon jälkeen. Henkinen krapula oli päällä... No, kauaa ei keretty lepäillä, kun synttäreiden jälkeen joulu jo kirjaimellisesti koputteli oveen.. Jouluaatto ja -päivä tuli vietettyä kahdessa mummoloissa. Matkustelua siis riitti niinäkin päivinä..

Joulupukkia jännitettiin niin, ettei häntä voitu edes alkuun katsoa päin.. :D

Onneksi isovanhempien luona on rento meininki, niin siellä tuli vähän istahdettuakin.. :)

Joulun ja uudenvuoden välipäivät saatiinkin sitten levätä kotona, ihmetellä ja leikkiä joululahjoilla. Lisäksi tehtiin mummuloista mukaan saaduista jouluruuista jämäruokia. Kinkku ja sinihomejuusto esimerkiksi lisättiin pizzatäytteiksi omatekemiin pizzoihin.

Välipäivinä tuntui sääkin suosivan. Sateen ja harmaan ilman jälkeen alkoi jopa aurinkokin näyttäytyä muutamana päivänä. Miten paljon se pallukka taivaalla vaikuttaakin mielialaan! Ulkoilemaan päästiin vähän enemmän kuin ennen joulua.

Mitä lähemmäs vuosi läheni loppuaan, sitä parempi mieli alkoi tulla. Kunnes.....

Minulle tuli hammaslääkärireissu aiemmin lohjenneen hampaan takia ja reikähän siellä, ylläri, oli.. Yksi lapsivapaahetki tietenkin lääkärinpenkillä maaten.. Ja uudenvuoden aattona yksi perheenjäsenestä sai ilmeisesti noron.... Nyt täällä kotona sormet ristissä toivotaan että se meni ohi tarttumatta meihin muihin.. Kivaa..

Kaiken tämän parin viikon aikana olen lisäksi tehnyt operaatiota Imetyksen lopetus. Pikkuherralla alkaa leikkauspäivä lähestyä ja hän ei saa imeä mitään sitten sen jälkeen. Jopa aiemmin hyväksi luulemani nokkamuki on ilmeisesti kiellettyjen listalla kuitenkin.
Joten tässä pari viikkoa ollaan vähitellen vähennetty imetystä. Ja nyt tilanne on niin hyvä että päivisin ei enää imetystä pahemmin ole, vain kerran päivässä saanut pumpattua maitoa mukista. Öisin ehkä sen yhden kerran enää juo, mutta nukahtamiset menee jo pelkällä päähän silittelyllä entisen tissitainnutuksen sijasta.
Hieman surullinen fiilis päällä. Pikkuneitiä imetin 2-vuotiaaksi ja hänen kohdalla piti vähän lopulta pakottaa lopettamaan. Pikkuherralle olisi varmasti maistunut kauemminkin, mutta toisaalta saan olla tyytyväinen että hän edes osasi imeä kunnolla. Ja vuoden pituinen imetys on hyvä saavutus jo sekin.

Kyllä, oli aikamoinen loppurutistus tälle vuodelle, mutta siitä selvittiin. Loppuvaiheessa pääsin jopa vähän lepäämään, mutta kyllä se kylillä, sukulaisilla ja lääkäreillä ravaaminen väsyttää. Nyt keretään taas hetki kotoilla, ennen uutta kierrosta.. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Vanhan vuoden juttuja.

Ja niin yksi vuosi on taas kulunut eteenpäin.

Mitäs tähän vuoteen on kuulunut.. Oli mielenkiintoista plärätä blogi pikaisesti läpi.

No, tammikuussa tulee vuosi täyteen blogin kirjoittamista. Lyhyt aika vasta, mutta kyllä jotain on vuoteen silti mahtunut.

Kaikkein eniten on omassa päässä, etenkin nyt, ollut mielessä pikkuherra.

Vaikken koko ajan kirjoittanut raskaudesta (olisin voinut kirjoittaa aika paljon enemmänkin, uskokaa vaan..), niin pikkuinen oli koko ajan mielessä. Ja vaikeahan sitä oli olla ajattelematta, maha oli iso kuin mikä, ja suurin osa vuodesta poitsua tuli kannettua.

Nyt vasta 1,5 viikkoa pikkuherran kanssa tätä arkea eletty, ja tämä on vasta alkua..

Ja jos joku miettii, niin pikkuneiti on ottanut pikkuveljensä hyvin vastaan. :) Oikein hellä ja huolehtiva on tuosta 3-vuotiaasta yhtäkkiä tullut. Ja kyllä, pikkuneiti kasvoi yhdessä yössä isoksi, ainakin äidin silmissä...

Mitäs muuta vuoteen kuului..
Ainakin paljon kasvatushommia. Ukko rakensi kasvihuoneen meille, josta saatiin hyvät tomaatti- ja kurkkusadot.
Kasvimaasta saatiin paljon satoa kuuman kesän takia.
Mielenkiinnolla odotan, mitä ehdin ensi keväänä kylvää, kun nyt olisi kaksi muksua taloudessa hidastamassa toimintaa..

Tuntui, etten kerennyt ompelemaan paljoa.. No, kerkesinpäs... Ainakin ompelin tänä vuonna enemmän vaatteita, mitä ikinä.. :D Vaikka välillä ei aika tai voimat riittäneet ompeluun, niin hyvin olen kerennyt ja saan olla ylpeä itsestäni. Ompelu on nimittäin aika uusi harrastus minulla, vaikka aina olen tykännyt käsitöistä.

Remontti.... Aijai, tämän kanssa kävi vähän köpelösti.. Ukon piti aloittaa talon laudoitus kesän alussa, sitten kesällä, sitten syksyllä, ja lopulta alkutalvesta. No, siinähän se taas oli, edelleen ovat seinät paljaana.. Hups.. Jospa tuota remontti-intoa tulisi lisää ensi vuoden puolella, etenkin nyt kun olisihan se kiva saada joskus lastenhuoneetkin valmiiksi... :D

Kaikenkaikkiaan vuoden aikana oli paljon puuhaa, niin isoa kuin pientä. Joskus kotoilu ja pienet sadonkorjuupuuhat olivat mieltä rentouttavia, välillä taas eivät. Etenkin loppusyksystä meikäläinen huomasi, etten jaksanut enää olla kotona niin paljoa, ja pikkuneidin kanssa vietettiin loppuvuosi aika paljon muiden (sukulaisten ja ystävien) luona vieraillessa. Mutta nyt on taas semmoinen tunne, että kotona on ihan hyvä olla..

Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan. Kaikille rauhallista uutta vuotta!