Valon voima 🌞

 Nuorempana en tykännyt auringosta. Teininä pukeuduin joko mustaan tai enimmäkseen tummiin vaatteisiin ympäri vuoden. Kevään tullessa auringonvalo ja lämpö tuntuivat häiritseviltä.. Osittain varmaan kuumien, tummien vaatteiden takia.. Välttelin auringonvaloa myös paljon, ja olin kuin kalkkilaivan kapteeni tietyssä vaiheessa.. Toisaalta ehkä ihan hyvä, tietäen säteilyn vaaran..

Piha alkaa hyvin sulaa lumesta..

 Nyt vanhemmalla iällä huomaan nauttivani enemmän valosta.. Kun nuorempana huomasin väsyväni valosta, kun se pamahti loistamaan niin yllättäin aina keväisin, niin nyt vihdoinkin olen alkanut huomata valon piristävän vaikutuksen. 

Olen yrittänyt tässä vuoden alusta lähtien ottaa vähän rauhallisemmin.. Stressitasot oli ja on edelleen aika kovat. Mutta hiljaa hyvä tulee..

Työkuvioissa olen vihdoinkin päässyt vähän helpommalla. Tosin siivoustöissä tulee aina yllätyksiä, että ihan liian helpolla en ole päässyt kuiteskaan.. Mutta sen verran kuiteski, että nyt pystyn sanoa, että työpaikka ei ole enää se elämän pahin stressintuoja.. 

Lapset ovat edelleen aika haastavia. Pänkkipäiset luonteet kun ovat perineet vanhemmiltaan, niin ei mikään ihme että asioista, kröhöm, keskustellaan joka päivä..😅🙈 Mutta nyt jo huomaan etenkin pikkuneidin osalla niin suurta henkistä kehittymistä, kun poloinen puolestaan stressaa syksyllä alkavaa koulua jo nyt..🙈 En olekaan enää perheen ainoa stressaaja ja ihana kun lapset kehittyvät, niin lasten hoidosta tullut väsymys on hieman vähentynyt. Valitettavasti välillä lapset tuovat oman murheensa arkeen, sitä ei pysty välttämään..

Mutta aurinko, lämpö ja valo ovat etenkin tänä vuonna hyvin alkaneet vaikuttaa minuun.              Olen päässyt taas hiljalleen liikunnan makuun. Ei edes harmita nousta ennen viittä aamulla lenkille lähtöön tai kahvakuulalla heilumiseen muun perheen nukkuessa.. Tämäkin tapahtuu n.pari kertaa viikossa, koska haluan liikunnan olevan itselleni hyvä asia, ei jotain mitä on pakko tehdä..      Syömiset paranevat pikkuhiljaa, huomaan.. Vielä kun saisin karkkien syönnin paremmin kuriin.. Huomaan olevani pirteämpi, etenkin niinä päivinä kun olen noussut aikaisin liikkumaan..            Jaksan myös taas hyvin kaikkea pientä puuhaa. Tänä vuonna sain laitettua tomaatintaimetkin ajoissa multiin! Saa nähdä koska ompeluinnostus iskee pitkästä aikaa.. 

Ainoa asia, missä kaipaan vielä petrausta on lepääminen ja palautuminen. Kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin niin 3-4 tuntia on aikaa ennen kuin lapsien pitäisi olla nukkumassa..  Meinaan taas lipsua myöhäiseksi valvojaksi, mutta onneksi enimmäkseen on järki päässä käskenyt painua nukkumaan.. Ja oikein väsyneiden viikkojen jälkeen en pode huonoa omaatuntoa siitä että lapset ovat minun vapaapäivällä hoidossa päiväkodissa.. Kaikkea on pitänyt opetella, että oma mieli päässä on vihdoinkin alkanut antaa armoa, eikä soimaa lepohetkistä.. Kyllä ihminen tarvitsee lepoa. Ja nyt alkaa vaikuttaa aika hyvältä alulta...😊

Toivottavasti nyt, kun monen kuukauden ajan olen opetellut rauhoittamaan mieltä ja arkea, niin menisin nyt vain parempaan suuntaan. Se huono suunta on jo koettu... 

Elämänmuutoksia ☘️

 Ai, että.. Ai, että..! 

Nyt täällä on onnellinen nainen. ☺️ 

Viime viikolla sain viimeisen näytön suoritettua hyväksytysti. Olen käytännössä katsottuna valmistunut! 

Ensi viikolla käyn vielä yhden koulupäivän ja sen jälkeen olen enää 2 päivää työharjoittelussa. Tuon yhden koulupäivän aikana tapaan samalla opettajani ja sovimme tulevan valmistumispäivän sille viikolle. 

Olen niin onnellinen, niin onnellinen! Harva ei tiedäkään miten stressaava tämä viimeinen 1v 3kk on ollut... Siihen on samaan ajanjaksoon mahtunut ihan liikaa elämänmuutoksia. 

Kun aloitin -21 tammikuussa koulun, olimme ekaa kertaa saaneet lapset päiväkotiin, mikä onneksi alkoi heillä hyvin ja ongelmitta, ja samaan hetkeen kuukautta aiemmin oli pikkuneidillä todettu lastenreuma. Eli kahden kk sisään mahtui monta uutta asiaa, päiväkotiarki, lapsen sairastuminen ja koulun aloitus. 

Kun samalla istuin koulun penkillä oppimassa uutta, jouduimme etenkin ensimmäiset kuukaudet ramppaamaan Tyksissä tytön kanssa. Onneksi lapsemme ovat niin reippaita, että he heti tottuivat päiväkotiin, niin sen kanssa ei tullut sopeutumisongelmia. 

Myös koronavuosi toi oman stressinsä vuoteen, koska jouduimme joka flunssan takia ravaamaan testeissä... 

Näytöistä täytyy vielä sen verran mainita, että minä jännitin niitä aina ihan hulluna. Pari päivää aiemmin varmistelin vielä kaiken päässäni ja paperilla ja kun näyttö alkoi niin jännitys hävisi. Ja näytön jälkeen olin aina ihan loppu, koska olin stressannut niitä niin paljon. Olen vähän turhaan stressaava, mutta minkäs minä sille voin.

Ja nyt kun kaikki on ohi, niin olo on niin hyvä!😄 Kaikki on tällä hetkellä onneksi hyvin. Koulu päättyy, pikkuneidin sairaus on hallinnassa, minä pääsen kauan kaipaamalle lomalle, ja aloitan toukokuussa viimeisimmässä työharjoittelupaikassa määräaikaisen työn.☺️ 

Olen välillä ollut niin loppu tämän vuoden aikana, koska työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli liikaa. Loppuajasta opiskelua kieltäydyin tarkoituksella töistä, koska halusin hetken olla "vain" opiskelija.. Niin kiva kuin välillä olikin olla töissä (oppisopimuksella), niin se oli tässä yhdistelmässä liikaa, koska ajattelin silti koko ajan takaraivossani koulujuttuja ja tuntui että "opiskelija-aivoista" ei meinannut päästä eroon.

Mutta nyt voin huoletta olla kohta pelkkä työntekijä, ja keskittyä muihinkin asioihin kuin kouluun.,☺️ Lapsiin, perheeseen, omaan aikaan, itseeni!

Itsestäni puheen ollen, nyt alkoi minulla pieni elämänmuutos. Olen hirveän huonosti, paineen alla ollessani, huolehtinut itsestäni. Liikunta on jäänyt, olen syönyt huonosti, etenkin stressin alla, nukkunut huonosti. Olo on ollut kamala jo jonkin aikaa.. Pari viikkoa sitten tajusin tämän.. Ja päätin että nyt sitä aikaa alkaa löytyä itselleni. En aloita laihdutuskuuria, vaan terveelliset elämäntavat. Semmoiset, mitä minulla oli, ennen kuin stressi ja ajan vähyys tekivät tepposensa minulle...😔 En ala tehdä tästä mitään elämänmuutos/laihdutus blogia, mutta kyllä varmasti ajoittain tulen kirjoittamaan tänne tästäkin aiheesta..☺️ Onneksi kesällä on oma kasvimaa, niin kasvisten saanti on silloin hyvin taattu..😂

Mutta tämmöisillä jutuilla mennään tällä hetkellä. Elämä hymyilee ja innolla odotan tulevaa! ☺️ Nyt on taas yksi jakso elämässä päättynyt.❤️

Ommelluksia.

 

Viime syksyn ja talven aikana kerkesin kaiken hässäkän keskellä kuiteski ompelemaan! Edes välillä ja jonkin verran.. Pienet ompeluhetket tekivät mielelle hyvää arjen kiireiden ja kaamosajan keskellä. Useasti ompelutöissä saattoi kestää monta viikkoa ennen kuin ne valmistuivat, mutta ei se haitannut, kun teki vain aina tarpeeksi isossa koossa lastenvaatteet, niin ei kasvupyrähdykset päässeet yllättämään..😅

Kumman paljon kuvia löytyikin vaatteista, kun kännykkää aloin oikein tutkimaan.. Vaikka aina tuntuu että ompelen vähän, niin kuvat aina paljastavat totuuden. Ihan kiva kasa vaatteita on tullut tehtyä muksuille viime vuoden puolella..😁

On myös kiva huomata että pikkuneiti edelleen kelpuuttaa värikkäät vaatteet. Mitä enemmän väriä ja kuviota, sen parempi!😂 Pikkuherralle taas kelpaa enimmäkseen dinot ja koneet...🙈

Vaikka aikaa ei aina hirveästi ole, niin katson jo kevättä ja kesää kohti ja kohta täytyy alkaa kesävaatteitakin ompelemaan.. ☺️ Yksi kevätpipo on jo valmiiksi leikattu ja odottaa ompelua.. Siitä se taas lähtee..

Alkavan kevään kuulumisia.

 Huh, blogissa ollut taas taukoa...😅 Näin ne kuukaudet vaan menevät eteenpäin...

Paljon on taas tapahtunut. Ja välillä taas tuntuu että kaikki on ihan ennallaan.. 😂 Riippuu niin päivästä.

Kevään aurinko on piristänyt taas mieltä. Lopputalven synkkyys oli aika väsyttävä viimeisinä aikoina. Nyt huomaan taas valon myötä energiamäärän lisääntyvän pikkuhiljaa ja suunnittelen jo päässäni tulevia kävelylenkkejä ja muita liikuntamuotoja. Olenhan muuten kohta jo valmistumassa toimitila-/laitoshuoltajaksi! ☺️ Sitten kun saan koulun päätöksiin ja voin kaiken muun elämän lisäksi keskittyä enää VAIN töihin (eikä enää myöskään opiskeluihin!), niin sitten on helpompi suunnitella viikkoihin omia hetkiä, jolloin voin vaikka lenkille pyrähtää! Opiskelut ovat minun käsitykseni mukaan enää yhtä näyttöä ja paria konesuoritusta vailla valmista!😁

Tosiaan, kyllä kaikki aika kuluu jotenkin tällä hetkellä opiskelujen ympärillä ja tuskin maltan odottaa että pääsen työelämään! Ala tuntuu kyllä niin omalta.

Talvi meni kyllä todella väsyneissä merkeissä. Olen jo pidemmän aikaa vähän unohtanut itsestäni huolehtimisen. Tähän saattoi vaikuttaa talvella useasti toistuneet lasten ja omat sairastelut. Nyt on jo pari flunssaa podettu niin etten ole saanut niitä enää lapsilta, alkaa pikkuhiljaa vastustuskyky kasvaa!

Talvella tuli myös syötyä huonosti, en vain jaksanut enää välittää ja liikuntakin on ollut jo pitkään tauolla. Jos nyt pikkuhiljaa tapahtuisi muutosta asiaan..☺️

Toivon myös todella että tänä vuonna saadaan hyvä, viime vuotta parempi perunasato! Ekaa kertaa täällä asuessamme perunat loppuivat kesken! Viime vuonna tuli kyllä huonompi satokin. Kasvimaalle yritän myös panostaa hyvin tänä vuonna, sen mitä sitten töiltä ehtii.

Ja loppu helmikuussa oli sitten parikin juhlan aihetta. 🥰 Pikkuneiti tuli eskarikään, apua 6 vuotias jo! Ja me vihdoinkin, melkein 13 yhteisen vuoden ja 11 kihlavuoden jälkeen, menimme sitten naimisiin!☺️ Nyt on sama sukunimi jokaisella perheenjäsenellä. Koska kihlapäivämme oli 11.11.11., niin päätimme valita sopivan jatkon vihkipäivälle, 22.2.22. 😂 

Tämmöistä tänne päin kuulunut. Jos tästä taas kevättä kohti pirteämmällä mielellä..☺️

Mekkoa ja villasukkia

 Pitkästä aikaa käsitöitä. ☺️ Tässä pikkuhiljaa saanut tehtyä kaikkea, ja mukavampi tehdä kun ei ole mitään kiirettä töiden valmistumisilla..

Kuukausi sitten sain kipinän kokeilla tilkkumekkoa, koska tilkkuja alkoi kertyä aika hyvin talteen. Pienimpiä paloja olen säästänyt talteen tulevaa päiväpeittoa varten tytön sänkyyn. Toivottavasti saan peiton joskus aloitettua...  Yläkuvissa näkyy mekon etu- ja takapuoli. 

Pikkuneiti tykkäsi todella paljon "sekamelska"mekosta.😊 Kasvuvaraakin tuli vahingossa paljon, mutta eipähän ole heti pieni..

Sain myös puikot käteen pitkästä aikaa. Neiti sai valita langat ja näistä sitten tein mieleiset sukat. Hauska aina kokeilla miten eri paksuiset langat sopivat yhteen, nämä onnistuivat hyvin.

Ja kivana yllärinä tuli tähän taloon kuun alussa saumuri! 😄 Äitini osti alennuksesta saumurin, "jos sillä vaikka tulisi joskus jotain tehtyä.." Samaan hengenvetoon sanoi että antaa sen minulle käyttöön, koska minähän kuitenkin ompelen meistä kahdesta enemmän. Jee! On ollut kiva kokeilla ja opetella uudestaan, kun viimeisimmästä saumurin käytöstä on yläasteelta aikaa. Tuntuu ainakin että ompelu on tuplasti nopeampaa näin, mikä on tietenkin vaan hyvä..😅😂 Eiköhän kohta taas ala vaatteita tulla vauhdilla..😊

Ompeluhaaste osa 12.

 Niin hullun kiireinen kuin joulukuu onkin ollut, ehdin jollain ihmeen kaupalla ompelemaan! On ollut arjen kiireitä, leikkikoulun lopetusta, päiväkodin aloitusta, työkkärin kurssia, sairaalareissuja, omia hammaslääkäreitä, joulu.. Ihan mielettömästi puuhaa näin yhdelle kuukaudelle.

Ja silti jotenkin löysin jostain aikaa ja intoa ommella.

Paapiin Revontuli kangas tuli joskus ostettua,kun pikkuneiti sen itse valitsi. Sainpa vihdoinkin tekaistua siitä taskullisen tunikan.

Vaikka tasku menikin vähän ehkä vinoon, niin silti hieno tuosta mielestäni tuli.

Ja pääasia että pikkuneiti tykkäsi.

Ja joulukuun aikana sain pitkästä aikaa kudottua jotain. Sain pari vuotta sitten joululahjaksi äidiltäni lankakeräsetin (Teetee oli merkki) josta sai tehtyä kaulahuivin ja sen päihin kissantassut naamoineen ja häntineen.. Nyt se oli pakko kutoa,kun neiti tykkää niin kaikista eläimistä.

Neiti kyllä todellakin tykkäsi.😊😺

Tähän päättyy tämän vuoden ompeluhaaste. Oli mukavaa tätä haastetta tehdä, ja tällä hauskalla tavalla varmistin että käsityöharrastus pysyi voimissaan tämänkin vuoden ajan. Ensi vuodeksi en tätä samaa uskalla itselleni haastaa,koska aika saattaa olla kortilla ensi vuonna ihan oikeasti. Uudet kuviot elämässä ovat jo nyt alkaneet ja olen tyytyväinen jos pystyn edes silloin tällöin ompelemaan tai kutomaan. Hyvää parempaa uutta vuotta kaikille, me aiomme nauttia raketeista ja hyvästä ruoasta tänä iltana.🎇

Syksyllä aikaa rauhoittua

 

Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella. Tuntuu, että syksyn tullen kaikki vähän rauhoittuu ja aiheidenkin keksiminen vaikeutuu. Kasvimaat on tyhjennetty ja kesähommat loppu. Tuntuu, että monella muullakin on rauhoituttu, moni tuttu blogi on minun tavoin ollut hiljaisempia viime kuukausina.

Kasvimaa tosiaan on saatu siihen pisteeseen, että jäljellä ovat tällä hetkellä salaatit (jotka kohta menevät yöpakkasten myötä) ja purjot.

Oma mieli halajaa rauhoittumista, etenkin nyt näin flunssan ja päänsäryn kourissa kärsiessä..  Omat lapset vaan tahtovat olla sen verran vilkasta lajia, että se lepo täytyy ottaa monina annoksina monta kertaa päivässä. Ulos heidän pitää päästä 1-2 kertaa päivässä, joten happihyppely on taattu näin tautia potiessa.. Mikä on sinänsä ihan hyväkin asia, kunhan vaan kunto kestää..

Nyt kun suurin osa säilöntä hommista on tehty (persiljan kuivaus enää jäljellä),niin huomasin että vähän säilöntää tulikin tehtyä viime vuosiin verrattuna.. Noh, sitten kun pahin pikkulapsi vaihe on elämässä ohi, niin eiköhän sitä sitten taas kerkeä..

Mutta oma mieli tahtoo tehdä jo muuta.. Pitkästä aikaa tahtoisin kaivaa sukkapuikot esiin ja kutoa jotain. Ompelukonekin on viime viikot houkutellut enemmän. Aikaa ei vain tahtoisi löytyä, enkä viitsisi älyttömästi öiseen aikaan valvoa, kun nukkuakin pitäisi. Näin syksyisin kutominen ja ompelu olisi parasta mielen puuhaa. Samoin lenkkeily, mutta sen saan nyt hetkeksi unohtaa.

Saa nähdä ehdinkö omia puuhia tehdä vauhtihirmujen kanssa.. Tuntuu että kerkeen hetken levätä, sitten pitääkin tehdä ruokaa, mennä ulos, tehdä ruokaa, levätä, kotitöitä, tehdä ruokaa, laittaa uuniin tulta... En tajua, miten jotkut kerkeävät keskellä päivää puuhaamaan omiaan, kun tuntuu että minä se vaan teen ruokaa... 😂 Koko ajan...

Mutta täytyy yrittää, ja nyt täytyy nauttia tästä viimeisestä "vapaasta" syksystä.. 😊

Kävipä eräs yö niin.....

.... että peura vieraili kasvimaallamme.. Niiden kovin himoitsemat punajuuret olen aina peittänyt harsolla. No, tällä kertaa joku reuna jäi huonosti, niin sieltä lähti muutama juuri parempiin suihin. Tästäkös ukko ei tykännyt..
Lopputulos: ukko laittoi sähköaidan kasvimaan ympärille. Hyvin on tepsinyt, mitään ei ole enää hävinnyt.. :) Tosin sen jälkeen peurat siirtyivät uusiin omenapuihin.. Nekin saivat verkon ympärilleen.

Lapsetkin ovat vielä pysyneet kaukana aidasta, mutta kauhulla odotan ekoja tärskyjä..

Kasvimaalla ovat punajuuret, sipulit ja porkkanat menestyneet hyvin tänä vuonna. Myös kesäkurpitsaa, hernettä, papuja ja purjoa on tulossa jonkin verran.
 Näillä näkymin näyttää siltä että palsternakkaa tulee hyvin vähän (vain 6 kappaletta kuudesta rivistä!) ja nauriit sekä lantut jäivät tänä vuonna tulematta. Tyhjensin alueen rikkaruohoista ja kylvämme varmaan salaattia tilalle jossain vaiheessa..

Kasvimaa voi siis ihan hyvin ja on suht satoisakin, muutamaa lukuunottamatta. Vasta nyt kerkesin hyödyntää myös raparperi puskaa ja tein älyttömän hyvän Mumman piirakan, joihin tuli myös vähän mansikkaakin. (Resepti löytyy netistä nimenomaan Mumman raparperipiirakka nimellä).

Vaunulenkiltä bongattu piennarkasvi. Tuoksui ihan timjamilta! Tarkempaa tietoa ei ole mikä kasvi kyseessä. 

Tässä joku aika satoi viikonpäivät aika rankastikin. Heti vähän poutaisempana iltana hyödynsin nätin ilman pitkällä lenkillä. Ja taas tuli ihasteltua miten nättiin paikkaan sitä onkaan päätynyt. :) 

Kesäilta ❤️

Ompeluhaaste osa 5.

Toukokuu meni ja ompelukone hurisi menemään..!
Nyt täytyy myöntää että ompeluharrastus sai ihan uutta potkua alleen uuden ompelukoneen myötä. Yöunet ovat välillä jääneet vähiin, mutta innostus ompeluun on vain kasvanut. Uusi Singeri tekee hyvää ja siistiä jälkeä. On ollut ihanaa kantaa muksujen nukahdettua kone keittiönpöydälle ja tehdä käsillä ihanuuksia helposti ilman koneen oikutteluja.

Tuntui että tässä kuussa sain aika paljon ommeltua. Yhden pipon yritin pikkuherralle tehdä, mutta se epäonnistui niin, etten viitsinyt siitä tänne kuvaa lisätä..

Tätä Paapiin kangasta (Linnea neuloo, muistaakseni) minulla on paljon ja tein tästä myös pikkuneidille legginsit. Kummityttöni sai pari kuukautta sitten samanlaiset pökät myöhästyneenä synttärilahjana ja oli kuulemma tykännyt todella paljon. Joten nyt serkuksilla on samis pöksyt. :)

Tähtikangas on joskus aikoinaan hankittu Eurokankaasta ja on puuvillaa. Väri on punaisempi luonnossa, kamera teki sävystä melkein pinkin..
Tähtihousut oli pikkuneidin oma toive.

Tähän Verson puodin pupu-kankaaseen ihastuin samantien! Että jotkut kankaat vaan heti miellyttävät omaa silmää. Koska kangasta tuli tilattua pihisti, niin askartelin pinkistä trikoosta jatkopalat lahkeisiin. Näistä tuli aika syötävän söpöt! 😍

Nyt kun pikkuneidin legginsivarastoa on täydennetty, niin seuraavaksi täytyykin alkaa kesävaatteita tekemään molemmille muksuille.

Ja kun muksut saavat kohta kesävaatteita, niin mitäs minä teen hullunkurisesti..? No, tietenkin talvivaatteita! Älkää kysykö....

Noh, päätin kokeilla yhtä paitakaavaa, ja testikankaaksi valitsin paksun, jonkin samettisen tuntuisen kankaan, jonka joskus ostin Eurokankaasta tuonkin.

Teinpä sitten talvipaidan kesän kynnyksellä. Kaava on ihan kiva, jos pituutta lisäisi vielä hiukan, niin tulisi tunika mallia. Aluksi tein liian ison koon, joten jouduin kyllä sivuilta kaventamaan jonkin verran..

Luulen että kokeilen vielä johonkin eri kankaaseen tätä, koska tykkään mallista. Tästä paidasta tulee hyvä kotipaita, kun pakkanen paukkuu ja jos en jaksa uuneja lämmittää.. Sen verran lämpimältä tuntui..

Kesävaatteita pitäisi itsellekin yrittää kohta kokeilla tehdä. Vaatekaappi pursuaa pitkähihaisia paitoja ja suurin osa hyvistä kesävaatteistani ovat pikkuhiljaa pienentyneet näin kahden lapsen jälkeen.. Hmm, kumma juttu.. Eiköhän noita tule tehtyä, nyt kun uudella koneella tuo ompelu sujuu kuin tanssi.. 😁

Olen muuten positiivisesti yllättynyt, miten hyvin tämä ompeluhaaste on sujunut. Viime vuonna oli kuukausia, kun ei tullut ommeltua melkein yhtään. Tästä on hyvä jatkaa... 😊