Valon voima 🌞

 Nuorempana en tykännyt auringosta. Teininä pukeuduin joko mustaan tai enimmäkseen tummiin vaatteisiin ympäri vuoden. Kevään tullessa auringonvalo ja lämpö tuntuivat häiritseviltä.. Osittain varmaan kuumien, tummien vaatteiden takia.. Välttelin auringonvaloa myös paljon, ja olin kuin kalkkilaivan kapteeni tietyssä vaiheessa.. Toisaalta ehkä ihan hyvä, tietäen säteilyn vaaran..

Piha alkaa hyvin sulaa lumesta..

 Nyt vanhemmalla iällä huomaan nauttivani enemmän valosta.. Kun nuorempana huomasin väsyväni valosta, kun se pamahti loistamaan niin yllättäin aina keväisin, niin nyt vihdoinkin olen alkanut huomata valon piristävän vaikutuksen. 

Olen yrittänyt tässä vuoden alusta lähtien ottaa vähän rauhallisemmin.. Stressitasot oli ja on edelleen aika kovat. Mutta hiljaa hyvä tulee..

Työkuvioissa olen vihdoinkin päässyt vähän helpommalla. Tosin siivoustöissä tulee aina yllätyksiä, että ihan liian helpolla en ole päässyt kuiteskaan.. Mutta sen verran kuiteski, että nyt pystyn sanoa, että työpaikka ei ole enää se elämän pahin stressintuoja.. 

Lapset ovat edelleen aika haastavia. Pänkkipäiset luonteet kun ovat perineet vanhemmiltaan, niin ei mikään ihme että asioista, kröhöm, keskustellaan joka päivä..😅🙈 Mutta nyt jo huomaan etenkin pikkuneidin osalla niin suurta henkistä kehittymistä, kun poloinen puolestaan stressaa syksyllä alkavaa koulua jo nyt..🙈 En olekaan enää perheen ainoa stressaaja ja ihana kun lapset kehittyvät, niin lasten hoidosta tullut väsymys on hieman vähentynyt. Valitettavasti välillä lapset tuovat oman murheensa arkeen, sitä ei pysty välttämään..

Mutta aurinko, lämpö ja valo ovat etenkin tänä vuonna hyvin alkaneet vaikuttaa minuun.              Olen päässyt taas hiljalleen liikunnan makuun. Ei edes harmita nousta ennen viittä aamulla lenkille lähtöön tai kahvakuulalla heilumiseen muun perheen nukkuessa.. Tämäkin tapahtuu n.pari kertaa viikossa, koska haluan liikunnan olevan itselleni hyvä asia, ei jotain mitä on pakko tehdä..      Syömiset paranevat pikkuhiljaa, huomaan.. Vielä kun saisin karkkien syönnin paremmin kuriin.. Huomaan olevani pirteämpi, etenkin niinä päivinä kun olen noussut aikaisin liikkumaan..            Jaksan myös taas hyvin kaikkea pientä puuhaa. Tänä vuonna sain laitettua tomaatintaimetkin ajoissa multiin! Saa nähdä koska ompeluinnostus iskee pitkästä aikaa.. 

Ainoa asia, missä kaipaan vielä petrausta on lepääminen ja palautuminen. Kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin niin 3-4 tuntia on aikaa ennen kuin lapsien pitäisi olla nukkumassa..  Meinaan taas lipsua myöhäiseksi valvojaksi, mutta onneksi enimmäkseen on järki päässä käskenyt painua nukkumaan.. Ja oikein väsyneiden viikkojen jälkeen en pode huonoa omaatuntoa siitä että lapset ovat minun vapaapäivällä hoidossa päiväkodissa.. Kaikkea on pitänyt opetella, että oma mieli päässä on vihdoinkin alkanut antaa armoa, eikä soimaa lepohetkistä.. Kyllä ihminen tarvitsee lepoa. Ja nyt alkaa vaikuttaa aika hyvältä alulta...😊

Toivottavasti nyt, kun monen kuukauden ajan olen opetellut rauhoittamaan mieltä ja arkea, niin menisin nyt vain parempaan suuntaan. Se huono suunta on jo koettu... 

Uusi vuosi tuo tullessaan...mitä..?

 Uuden vuoden aatto... Taas yksi vuosi mennyt.

Kävin piruttain katsomassa mitä olin edellisiin kahteen vuoteen kirjoittanut uuden vuoden aattoina ja samalla meiningillä näköjään mennään tänä vuonna. 😅 Olen ollut väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja toivonut että seuraava vuosi olisi helpompi. 

Kaksi vuotta sitten olin hyvästelemässä kotiäitiyttä ja siirtymässä opiskelijan polulle. Samaan aikaan oli pikkuneidin reuma todettu ja päiväkodit aloitettu. Pieneen hetkeen kaikkea uutta ja stressaavaa. 

Vuosi sitten olin hyvin väsynyt koulun (minun itseni luomaan) stressiin ja lasten flunssakierteeseen. Taas toivoin aattona helpompaa elämää jatkossa.. 

Luulin että elämä helpottuisi, kun aloitan työelämän ja saan arkisin keskittyä vain siihen. Miten väärässä olinkaan...

Kahden viimeisen vuoden stressit ja kiireet ovat tuoneet oman painonsa hartioilleni ja nyt se paino alkaa olla liikaa. Kynttilää on todellakin poltettu molemmista päistä.. 

Kiireinen syksy töissä ja oman pääni sisällä luoma paine teki sen, etten osannut enää rentoutua. Vapaapäivät olivat vain pieniä laastareita suuren haavan päällä. Eivät ne auttaneet mitenkään, kun stressiä oli jo monen vuoden ajalta kasvatettu.

Ymmärrän myös nyt, ettei minun pienet elämänmuutokset, jotka ovat aina alkuunsa lopahtaneet tyystin, ole lähteneet toimimaan, koska olen ollut niin loppu. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut jatkaa pienen alkuinnostuksen jälkeen, vaikka ruokavalion muutokset ja liikunta ovatkin tehneet hyvää. Ymmärrän nyt, että minun täytyy ensin toipua tästä burnoutista, ennen kuin voisin yrittää muuttaa elämäntapojani pysyvästi. Tottakai nekin kulkevat käsi kädessä, hyvä olo ja terve elämäntyyli, mutta nyt minusta ei ole siihen 100% sitoutumaan. Pikkujuttuja yritän tehdä koko ajan, että tilanne muuttuisi, mutta en isoa muutosta enää kerrallaan. 

Mutta kyllä se tästä. Olen huomannut että vuoteen mahtuu hyviä ja huonoja jaksoja. Nyt olen jo onneksi toipumassa huonosta sellaisesta ja toivon ja luulen että olen oppinut nyt sen verran että jaksan kuunnella itseäni, koska on aika levätä ja pysähtyä. Vielä paremmin kuin ennen. 

Aion näissä väsyneissä merkeissä toivoa, että ensi vuonna osaisin kuunnella itseäni ja jaksamistani. Osaisin syödä ja liikkua terveellisesti ilman että koen paineita asiasta. Osaisin olla duracellpupu-lasteni kanssa niin, etten väsyisi heihin heti..😅🙈 Ja etten ottaisi töistä tai mistään muustakaan niin kovia, turhia paineita..

Toivottavasti tilanne on sitten erilainen, jos vuoden päästä luen tätä tekstiä ja mietin uuden vuoden aaton tekstiä...

Jouluaattona pukki kävi.

Vanha kuva syksyn kurpitsalyhdyistä.

Kuurankukkia ❤️

Hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietetään tämä ilta rennosti kotona (lapset tosin jo tappelevat kaikesta keskenään niin kuin aina...), syöden hyvin ja raketteja katsellen illalla..

Parempaa ensi vuotta odotellen...

Syksyyy!

 Kesä meni humahtaen ohi ja syksy on täällä taas! Taas alkaa pikkuhiljaa polttopuilla lämmittäminen, viileät ilmat, ruska, sadonkorjuuaika! Olen nykyisin enemmän syksyihmisiä, liika lämpö ahdistaa minua, joten tämä pieni viileys on vain minusta erittäin tervetullutta..😊

Viime postauksessa hehkutin elämäntapojen muutosta. Arvaatko lopputuloksen..? Niin se kiire vaan vie... Mitään en ole pahemmin kerennyt tehdä terveyteni eteen...😅 Okei, okei, ehkä vähän syömiset on parantuneet, kiitos kasvimaan. Töihin on ollut helppo napata mukaan kurkun, kesäkurpitsan ja porkkanan paloja, kun niitä tuli niin paljon.. Mutta myönnän, että edelleen karkkia kuluu liikaa stressiaikoina. Jos tässä pikkuhiljaa oppisin pois tunnesyömisestä, niin olisi hyvä juttu. Liikunta on edelleen vähäistä, mutta nykyään olen oppinut nauttimaan jos se liikunta on edes kunnon kävelylenkki hikijumpan sijaan. Stressillekin pään sisällä tekee parempaa tuollainen kevyt liikunta, kuin väkisin revitty kunnon rykäisy...

Mites sitten kesä menikään? Erittäin kiireisesti. Töissä sai välillä kirjaimellisesti melkein juosta pahimman kiireen aikana. Kiirettä piti, mutta tavallaan myös nautin siitä osittain. Ahkeruus palkittiin ja tässä kuussa sain vakituisen paikan työpaikaltani. 😊 

Lapset joutuivat olla koko kesän päiväkodissa töiden takia ja pikkuneidillä alkoi virallisesti oikea esikoulu. Hänhän oli tässä 2 vuoden esikoulukokeilussa, ja nyt hänellä alkoi se oikea vuosi...😊 Ensi vuonna jo kouluun, apua...😳

Ukko jatkoi taloremppaa ja sai tämmöistä aikaan kesän aikana...😊

Siitä se pikkuhiljaa etenee..😁

Ja nyt syksyn tullen kaikki jatkuu vaan...

Tuntuu ettei tänä kesänä ennättänyt hirveästi kasvimaan parissa olemaan. Välillä jopa tahallaan jäin ennemmin sohvalle kuin menin rikkaruohoja tonkimaan. Niin ne työt vie voimat. 

Mutta yllättävän hyvin kaikkea meille perusvihannesta tuli, vaikka vähän tuli laitettua ja hoidettua maata.

Ai, että kun kuvissa näyttää niin siistiltä kasvimaalta, mutta kyllä se loppukesästä oli niin rehevöitynyt rikkaruohoista että...🙈 

Kaikin puolin ihan ok vuosi ollut, vaikka suurin osa ajasta nykyisin menee töissä. Ja kun olen itse hyväksynyt sen tosiasian, etten ehdi enää tehdä kaikkea.. 

Mutta se täytyy vielä sanoa, että töihinpaluu, kaikesta kiireestä huolimatta, ei kaduta. Enää minusta ei olisi kotiäidiksi. Vaikka hommaa on nykyään liikaa ja aikaa liian vähän, niin nautin silti tästä tekemisestä. Ja muksujenkin kanssa jaksaa paremmin, kun heitä ei näe joka sekunti vuorokaudessa..😂😅

Ja nyt nauttimaan syksystä!😊 Tänä vuonna näyttäisi tulevan ihana ruska. 🍁🍂

Elämänmuutoksia ☘️

 Ai, että.. Ai, että..! 

Nyt täällä on onnellinen nainen. ☺️ 

Viime viikolla sain viimeisen näytön suoritettua hyväksytysti. Olen käytännössä katsottuna valmistunut! 

Ensi viikolla käyn vielä yhden koulupäivän ja sen jälkeen olen enää 2 päivää työharjoittelussa. Tuon yhden koulupäivän aikana tapaan samalla opettajani ja sovimme tulevan valmistumispäivän sille viikolle. 

Olen niin onnellinen, niin onnellinen! Harva ei tiedäkään miten stressaava tämä viimeinen 1v 3kk on ollut... Siihen on samaan ajanjaksoon mahtunut ihan liikaa elämänmuutoksia. 

Kun aloitin -21 tammikuussa koulun, olimme ekaa kertaa saaneet lapset päiväkotiin, mikä onneksi alkoi heillä hyvin ja ongelmitta, ja samaan hetkeen kuukautta aiemmin oli pikkuneidillä todettu lastenreuma. Eli kahden kk sisään mahtui monta uutta asiaa, päiväkotiarki, lapsen sairastuminen ja koulun aloitus. 

Kun samalla istuin koulun penkillä oppimassa uutta, jouduimme etenkin ensimmäiset kuukaudet ramppaamaan Tyksissä tytön kanssa. Onneksi lapsemme ovat niin reippaita, että he heti tottuivat päiväkotiin, niin sen kanssa ei tullut sopeutumisongelmia. 

Myös koronavuosi toi oman stressinsä vuoteen, koska jouduimme joka flunssan takia ravaamaan testeissä... 

Näytöistä täytyy vielä sen verran mainita, että minä jännitin niitä aina ihan hulluna. Pari päivää aiemmin varmistelin vielä kaiken päässäni ja paperilla ja kun näyttö alkoi niin jännitys hävisi. Ja näytön jälkeen olin aina ihan loppu, koska olin stressannut niitä niin paljon. Olen vähän turhaan stressaava, mutta minkäs minä sille voin.

Ja nyt kun kaikki on ohi, niin olo on niin hyvä!😄 Kaikki on tällä hetkellä onneksi hyvin. Koulu päättyy, pikkuneidin sairaus on hallinnassa, minä pääsen kauan kaipaamalle lomalle, ja aloitan toukokuussa viimeisimmässä työharjoittelupaikassa määräaikaisen työn.☺️ 

Olen välillä ollut niin loppu tämän vuoden aikana, koska työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli liikaa. Loppuajasta opiskelua kieltäydyin tarkoituksella töistä, koska halusin hetken olla "vain" opiskelija.. Niin kiva kuin välillä olikin olla töissä (oppisopimuksella), niin se oli tässä yhdistelmässä liikaa, koska ajattelin silti koko ajan takaraivossani koulujuttuja ja tuntui että "opiskelija-aivoista" ei meinannut päästä eroon.

Mutta nyt voin huoletta olla kohta pelkkä työntekijä, ja keskittyä muihinkin asioihin kuin kouluun.,☺️ Lapsiin, perheeseen, omaan aikaan, itseeni!

Itsestäni puheen ollen, nyt alkoi minulla pieni elämänmuutos. Olen hirveän huonosti, paineen alla ollessani, huolehtinut itsestäni. Liikunta on jäänyt, olen syönyt huonosti, etenkin stressin alla, nukkunut huonosti. Olo on ollut kamala jo jonkin aikaa.. Pari viikkoa sitten tajusin tämän.. Ja päätin että nyt sitä aikaa alkaa löytyä itselleni. En aloita laihdutuskuuria, vaan terveelliset elämäntavat. Semmoiset, mitä minulla oli, ennen kuin stressi ja ajan vähyys tekivät tepposensa minulle...😔 En ala tehdä tästä mitään elämänmuutos/laihdutus blogia, mutta kyllä varmasti ajoittain tulen kirjoittamaan tänne tästäkin aiheesta..☺️ Onneksi kesällä on oma kasvimaa, niin kasvisten saanti on silloin hyvin taattu..😂

Mutta tämmöisillä jutuilla mennään tällä hetkellä. Elämä hymyilee ja innolla odotan tulevaa! ☺️ Nyt on taas yksi jakso elämässä päättynyt.❤️

Ihmisten ihmettelyn aiheita.

 No niin.. Tässä yllättävässä vapaa-ajassa on hyvätkin puolensa, kun ehtii olla kotona tyhjän panttina.. Ehtii ihan urakalla kirjoitella tänne..😁

Kävin eilen illalla saunassa nauttimassa yksinolosta suht rankan koronapäivän päätteeksi.  Ukko onneksi meni  ihanan (rasittavan) poikamme kanssa miesten saunaan ja pikkuneiti jätti saunan väliin korkean kuumeen vuoksi. Jäin aikani kuluksi lukemaan facebookkia pukuhuoneeseen (ja siinä toivossa viivyttelemään että joku muu vaihteeksi nukuttaisi muksut 🤭). 

Silmiini osui (oletettavasti) amerikkalainen sivu, jossa oli artikkeli englanniksi, suurin piirtein näin, "sinun tarvitsee oikeasti pestä vain kolme paikkaa kehossasi päivittäin". 

Mielenkiinnosta aloin lukea mitä nämä 3 kohtaa sitten olivat.  

1. Kainalot.

2. Nivusten alue.

3. Jalat. 

Lisäksi artikkelissa luki että (joku) lääkäri suositteli käymään suihkussa 2 kertaa viikossa. Ettei iho kuivu liikaa ja hiukset voivat itseasiassa paremmin silloin yms..

No niin! Luin tuon kaiken ja ensimmäinen ajatus oli: "Tuohan olemme me!"  Me käymme 2 kertaa viikossa saunassa, me pesemme itsemme päivittäin noin..

Sitten erehdyin lukemaan kommentteja.. 

"Minä ainakin käyn joka päivä suihkussa, välillä kahdestikin!" 

"Minä en halua haista!" 

"Kuka edes tekee noin.." 

Kommentit olivat englanniksi. Minua alkoi hieman huvittaa..                                                                           Miksi näiden ihmisten kommenteista paistoi läpi se närkästys, kun puhuttiin että suihkussa voisi käydä harvemmin. Ensimmäiseksi ihmisillä tuli mieleen se, että pakkohan tällä tavalla kun toimit, niin sinähän haiset! Jos käyt vain 2 kertaa viikossa kunnon pesulla ja muuten peset nuo 3 kohtaa päivittäin, niin ylläri pylläri: et oikeasti haise... Me olemme näin peseytyneet jo kohta 7 vuotta, eikä kukaan ole tullut sanomaan mitään..😂 Luulisi että joku sanoisi, jos meidän sakki oikein pahalta haisisi...🙈 Eikös joku Hollywood tähtikin kertonut tovi sitten että he pesevät lapsensa sitten kun he näyttävät likaisilta. Ja skandaali oli taas valmis..🙈

Itse olen huomannut harvojen pesujen vaikutuksen. Aluksi hiukseni rasvoittuivat nopeammin, pesinhän itsekin hiuksia noin joka toinen päivä vanhassa kodissamme. Sitten pikkuhiljaa hiukset selvästi tottuivat siihen että niitä pestiin harvemmin ja mielestäni hiukseni ovat todella hyvän oloiset ja eivät rasvoitu enää niin nopeasti. Ihon kanssa sama juttu, iho ei kuivu niin nopeasti enää..

Muistelen mitä oma äitini on joskus jutellut lapsuudestaan 60-luvulla. Silloin käytiin kerran viikossa saunassa ja pestiin juuri noita pahimpia alueita päivittäin. Eli tämä tyyli on ollut joskus sama! 

Itse en koe enää tarvetta joka päiväiselle suihkulle, mutta jännä että nykyään ihmiset tuntuvat kuvittelevan tässä asiassa että mitä useammin sen parempi.. Ei se valitettavasti kaikilla mene niin... Henkilökohtaisesti en itse näe tarvetta sille ja jotenkin se vedenmäärä, jonka tuhlaisin päivittäin, tuntuu oudolta ja turhalta...

Pesu "intoamme" laimentaa myös se seikka, että olemme hieman laiskoja.. Emme jaksa, emmekä aina ehtisi, lämmittää saunaa joka ilta.. Se kun on meidän tämän hetkinen pesupaikkamme.                                       Tänä kesänä ukon pitäisi (oikeasti!) jatkaa taloremonttiamme, ja vielä joskus tulee meillä olemaan oikea suihku talossamme! Mieti, mitä ylellisyyttä! Sinne on kyllä vielä aikaa ennen kuin se tapahtuu, mutta luulen että me vanhemmat tuskin tulemme sitä joka päivä käyttämään.. Hätätapauksissa vaan, luulen, että jos jonnekin täytyy äkkiseltään lähteä ja viime pesusta olisi aikaa..               Mutta tuo on tosiaankin tulevaisuuden juttuja.. Meillä on ihan hyvä näin.. 

Toinen kodeissa itsestäänselvä asia on wc.  Jotenkin hassulla tavalla pieni "ylpeyden" aiheeni on meidän kuivakäymälä, tai kuten minä sitä kutsun, sisähuussi.

Tätä harvinaisuutta ei kauhean monessa suomalaisessa kodissa ole. Sekin säästää vettä, kun sitä vettä siinä ei ole, mitä vetää ja jätökset ukko kiikuttaa kauhakuormaajan kauhassa kompostointipaikkaan, jossa ne lojuvat 2-3 vuotta, muuttuen käyttökelpoiseksi mullaksi. 

Tämäkin oli asia, jota naureskelin, kun pari vuotta sitten muistaakseni TV:stä tuli Madventuresin Suomi- jaksot. En ole kerennyt katsoa tätä kautta ollenkaan läpi, mutta muistan lukeneeni että ohjelmassa oli omavaraisuus jakso, missä maalla/metsässä asuva perhe käytti omaa kakkaansa lannoitteena kasvimaalleen. Mikä haloo siitä nousikaan! Ihmiskakkaa (jo kompostoitua, ihan turvallista ja käytettävää) kasvisten joukossa!                                    Ja taas kerran pyörittelin päätäni, mitä kummallista tuossa nyt muka oli..? Mehän teemme samoin.....🙈 Parasta kierrätystä tuokin.. Emme me sitä itseään kilotolkulla omiin vihannesmaihin laita, joukossa on paljon meidän kotikompostorin ruokajätettä ja muuta heinää sun muuta mitä isossa ulkokomposti kasassa on muhinut vuoden päivät..

Joskus, remontin edetessä, käy sitten niin että luovumme sisähuussista, mutta kyllä minulla on pieni haave saada saunan lähettyville ulkohuussi.. Vähänkö se olisi kätevä kesäisin, kun olen kasvimaalla touhuamassa, olisi vessa lähempänä. Ja saunailtoina ei tarvitse sisälle asti juosta, kun rakennukset ovat tontin toisilla puolilla. 

Se on hauska nähdä miten itselle normaaleja asioita toiset ihmiset kummastelevat nettipalstoilla.. Itsekin elin pitkään kaupunkilaisena, mutta en minä näe näitä asioita mitenkään kummallisina... Kaikkeen sitä tottuu, kun elää hieman "alkeellisemmin"..

Muistoja viime syksystä ja talvesta.

 Parhaillaan koronaeristyksessä kotona makoillaan muksujen kanssa. Nyt on ollut aikaa selata kännykän vanhoja kuvia läpi. Kaikenlaista sitä olikin viime syksynä ja talvena, vaikka arki pääasiassa painottui opiskeluihin, työharjoitteluihin ja päiväkotiin kuskaamisiin.

Oli metsäretkiä, eläintarhareissu, markkinat, hop lop-reissu..

Kasvimaalla tuli, muistaakseni, vietettyä ihan kiitettävästi aikaa, kun miettii että ihan hyvin tuli satoa korjattua talteen, vaikka suurin osa kesäpäivistä menikin töiden parissa.

Myös muutamia metsän asukkeja tuli bongattua.

Onneksi on kännykkäkamera. Muisti tekee tepposet ja sitä ajattelee ettei kauheasti ole mitään tullut tehtyä tai missään käytyä, mutta onneksi on aina kuvat todisteena..😂 

Joka vuosi ajattelen, etten kerkeä keskittymään niin paljon esim kasvimaahan kuin mitä haluaisin, mutta kyllä minä kerkeän. Joka vuosi sieltä jotain tulee.. Tai etten ikinä kerkeä ompelemaan.. No, edellinen postaus jo todisti tuon ajatuksen vääräksi.. Se on jännä miten sitä ajattelee koko ajan ettei ole aikaa siihen eikä tuohon, mutta silti sitä vaan ehtii. Ehkä sitä yrittää olla vähän ahne kaiken kanssa. Ja ehkä välillä ajattelee että kaiken pitäisi tapahtua HETI.. 

Jos tänä vuonna yrittäisin lopettaa liian korkealle asetetut tavoitteet ja tekisin just sen mitä ehdin, ilman stressiä.. ☺️

Nyt keskityn itseni ja lasten parantumiseen (ja ehkä välillä sukan kutomiseen). Ukko, joka parani jo, saa tuoda minulle illalla muuta ajanvietettä, hän nimittäin saa hakea kylvömultaa tomaatin siementen istutusta varten..☺️ Siitä se sitten taas lähtee, innolla odotan jo tulevaa kevättä ja kesää..☺️