keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Syksyyy!

 Kesä meni humahtaen ohi ja syksy on täällä taas! Taas alkaa pikkuhiljaa polttopuilla lämmittäminen, viileät ilmat, ruska, sadonkorjuuaika! Olen nykyisin enemmän syksyihmisiä, liika lämpö ahdistaa minua, joten tämä pieni viileys on vain minusta erittäin tervetullutta..😊

Viime postauksessa hehkutin elämäntapojen muutosta. Arvaatko lopputuloksen..? Niin se kiire vaan vie... Mitään en ole pahemmin kerennyt tehdä terveyteni eteen...😅 Okei, okei, ehkä vähän syömiset on parantuneet, kiitos kasvimaan. Töihin on ollut helppo napata mukaan kurkun, kesäkurpitsan ja porkkanan paloja, kun niitä tuli niin paljon.. Mutta myönnän, että edelleen karkkia kuluu liikaa stressiaikoina. Jos tässä pikkuhiljaa oppisin pois tunnesyömisestä, niin olisi hyvä juttu. Liikunta on edelleen vähäistä, mutta nykyään olen oppinut nauttimaan jos se liikunta on edes kunnon kävelylenkki hikijumpan sijaan. Stressillekin pään sisällä tekee parempaa tuollainen kevyt liikunta, kuin väkisin revitty kunnon rykäisy...

Mites sitten kesä menikään? Erittäin kiireisesti. Töissä sai välillä kirjaimellisesti melkein juosta pahimman kiireen aikana. Kiirettä piti, mutta tavallaan myös nautin siitä osittain. Ahkeruus palkittiin ja tässä kuussa sain vakituisen paikan työpaikaltani. 😊 

Lapset joutuivat olla koko kesän päiväkodissa töiden takia ja pikkuneidillä alkoi virallisesti oikea esikoulu. Hänhän oli tässä 2 vuoden esikoulukokeilussa, ja nyt hänellä alkoi se oikea vuosi...😊 Ensi vuonna jo kouluun, apua...😳

Ukko jatkoi taloremppaa ja sai tämmöistä aikaan kesän aikana...😊




Siitä se pikkuhiljaa etenee..😁

Ja nyt syksyn tullen kaikki jatkuu vaan...







Tuntuu ettei tänä kesänä ennättänyt hirveästi kasvimaan parissa olemaan. Välillä jopa tahallaan jäin ennemmin sohvalle kuin menin rikkaruohoja tonkimaan. Niin ne työt vie voimat. 
Mutta yllättävän hyvin kaikkea meille perusvihannesta tuli, vaikka vähän tuli laitettua ja hoidettua maata.











Ai, että kun kuvissa näyttää niin siistiltä kasvimaalta, mutta kyllä se loppukesästä oli niin rehevöitynyt rikkaruohoista että...🙈 





Kaikin puolin ihan ok vuosi ollut, vaikka suurin osa ajasta nykyisin menee töissä. Ja kun olen itse hyväksynyt sen tosiasian, etten ehdi enää tehdä kaikkea.. 

Mutta se täytyy vielä sanoa, että töihinpaluu, kaikesta kiireestä huolimatta, ei kaduta. Enää minusta ei olisi kotiäidiksi. Vaikka hommaa on nykyään liikaa ja aikaa liian vähän, niin nautin silti tästä tekemisestä. Ja muksujenkin kanssa jaksaa paremmin, kun heitä ei näe joka sekunti vuorokaudessa..😂😅





Ja nyt nauttimaan syksystä!😊 Tänä vuonna näyttäisi tulevan ihana ruska. 🍁🍂

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Elämänmuutoksia ☘️

 Ai, että.. Ai, että..! 

Nyt täällä on onnellinen nainen. ☺️ 

Viime viikolla sain viimeisen näytön suoritettua hyväksytysti. Olen käytännössä katsottuna valmistunut! 

Ensi viikolla käyn vielä yhden koulupäivän ja sen jälkeen olen enää 2 päivää työharjoittelussa. Tuon yhden koulupäivän aikana tapaan samalla opettajani ja sovimme tulevan valmistumispäivän sille viikolle. 

Olen niin onnellinen, niin onnellinen! Harva ei tiedäkään miten stressaava tämä viimeinen 1v 3kk on ollut... Siihen on samaan ajanjaksoon mahtunut ihan liikaa elämänmuutoksia. 

Kun aloitin -21 tammikuussa koulun, olimme ekaa kertaa saaneet lapset päiväkotiin, mikä onneksi alkoi heillä hyvin ja ongelmitta, ja samaan hetkeen kuukautta aiemmin oli pikkuneidillä todettu lastenreuma. Eli kahden kk sisään mahtui monta uutta asiaa, päiväkotiarki, lapsen sairastuminen ja koulun aloitus. 

Kun samalla istuin koulun penkillä oppimassa uutta, jouduimme etenkin ensimmäiset kuukaudet ramppaamaan Tyksissä tytön kanssa. Onneksi lapsemme ovat niin reippaita, että he heti tottuivat päiväkotiin, niin sen kanssa ei tullut sopeutumisongelmia. 

Myös koronavuosi toi oman stressinsä vuoteen, koska jouduimme joka flunssan takia ravaamaan testeissä... 

Näytöistä täytyy vielä sen verran mainita, että minä jännitin niitä aina ihan hulluna. Pari päivää aiemmin varmistelin vielä kaiken päässäni ja paperilla ja kun näyttö alkoi niin jännitys hävisi. Ja näytön jälkeen olin aina ihan loppu, koska olin stressannut niitä niin paljon. Olen vähän turhaan stressaava, mutta minkäs minä sille voin.

Ja nyt kun kaikki on ohi, niin olo on niin hyvä!😄 Kaikki on tällä hetkellä onneksi hyvin. Koulu päättyy, pikkuneidin sairaus on hallinnassa, minä pääsen kauan kaipaamalle lomalle, ja aloitan toukokuussa viimeisimmässä työharjoittelupaikassa määräaikaisen työn.☺️ 


Olen välillä ollut niin loppu tämän vuoden aikana, koska työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli liikaa. Loppuajasta opiskelua kieltäydyin tarkoituksella töistä, koska halusin hetken olla "vain" opiskelija.. Niin kiva kuin välillä olikin olla töissä (oppisopimuksella), niin se oli tässä yhdistelmässä liikaa, koska ajattelin silti koko ajan takaraivossani koulujuttuja ja tuntui että "opiskelija-aivoista" ei meinannut päästä eroon.

Mutta nyt voin huoletta olla kohta pelkkä työntekijä, ja keskittyä muihinkin asioihin kuin kouluun.,☺️ Lapsiin, perheeseen, omaan aikaan, itseeni!

Itsestäni puheen ollen, nyt alkoi minulla pieni elämänmuutos. Olen hirveän huonosti, paineen alla ollessani, huolehtinut itsestäni. Liikunta on jäänyt, olen syönyt huonosti, etenkin stressin alla, nukkunut huonosti. Olo on ollut kamala jo jonkin aikaa.. Pari viikkoa sitten tajusin tämän.. Ja päätin että nyt sitä aikaa alkaa löytyä itselleni. En aloita laihdutuskuuria, vaan terveelliset elämäntavat. Semmoiset, mitä minulla oli, ennen kuin stressi ja ajan vähyys tekivät tepposensa minulle...😔 En ala tehdä tästä mitään elämänmuutos/laihdutus blogia, mutta kyllä varmasti ajoittain tulen kirjoittamaan tänne tästäkin aiheesta..☺️ Onneksi kesällä on oma kasvimaa, niin kasvisten saanti on silloin hyvin taattu..😂

Mutta tämmöisillä jutuilla mennään tällä hetkellä. Elämä hymyilee ja innolla odotan tulevaa! ☺️ Nyt on taas yksi jakso elämässä päättynyt.❤️




torstai 24. maaliskuuta 2022

Ihmisten ihmettelyn aiheita.

 No niin.. Tässä yllättävässä vapaa-ajassa on hyvätkin puolensa, kun ehtii olla kotona tyhjän panttina.. Ehtii ihan urakalla kirjoitella tänne..😁

Kävin eilen illalla saunassa nauttimassa yksinolosta suht rankan koronapäivän päätteeksi.  Ukko onneksi meni  ihanan (rasittavan) poikamme kanssa miesten saunaan ja pikkuneiti jätti saunan väliin korkean kuumeen vuoksi. Jäin aikani kuluksi lukemaan facebookkia pukuhuoneeseen (ja siinä toivossa viivyttelemään että joku muu vaihteeksi nukuttaisi muksut 🤭). 

Silmiini osui (oletettavasti) amerikkalainen sivu, jossa oli artikkeli englanniksi, suurin piirtein näin, "sinun tarvitsee oikeasti pestä vain kolme paikkaa kehossasi päivittäin". 

Mielenkiinnosta aloin lukea mitä nämä 3 kohtaa sitten olivat.  

1. Kainalot.

2. Nivusten alue.

3. Jalat. 

Lisäksi artikkelissa luki että (joku) lääkäri suositteli käymään suihkussa 2 kertaa viikossa. Ettei iho kuivu liikaa ja hiukset voivat itseasiassa paremmin silloin yms..

No niin! Luin tuon kaiken ja ensimmäinen ajatus oli: "Tuohan olemme me!"  Me käymme 2 kertaa viikossa saunassa, me pesemme itsemme päivittäin noin..

Sitten erehdyin lukemaan kommentteja.. 

"Minä ainakin käyn joka päivä suihkussa, välillä kahdestikin!" 

"Minä en halua haista!" 

"Kuka edes tekee noin.." 

Kommentit olivat englanniksi. Minua alkoi hieman huvittaa..                                                                           Miksi näiden ihmisten kommenteista paistoi läpi se närkästys, kun puhuttiin että suihkussa voisi käydä harvemmin. Ensimmäiseksi ihmisillä tuli mieleen se, että pakkohan tällä tavalla kun toimit, niin sinähän haiset! Jos käyt vain 2 kertaa viikossa kunnon pesulla ja muuten peset nuo 3 kohtaa päivittäin, niin ylläri pylläri: et oikeasti haise... Me olemme näin peseytyneet jo kohta 7 vuotta, eikä kukaan ole tullut sanomaan mitään..😂 Luulisi että joku sanoisi, jos meidän sakki oikein pahalta haisisi...🙈 Eikös joku Hollywood tähtikin kertonut tovi sitten että he pesevät lapsensa sitten kun he näyttävät likaisilta. Ja skandaali oli taas valmis..🙈

Itse olen huomannut harvojen pesujen vaikutuksen. Aluksi hiukseni rasvoittuivat nopeammin, pesinhän itsekin hiuksia noin joka toinen päivä vanhassa kodissamme. Sitten pikkuhiljaa hiukset selvästi tottuivat siihen että niitä pestiin harvemmin ja mielestäni hiukseni ovat todella hyvän oloiset ja eivät rasvoitu enää niin nopeasti. Ihon kanssa sama juttu, iho ei kuivu niin nopeasti enää..


Muistelen mitä oma äitini on joskus jutellut lapsuudestaan 60-luvulla. Silloin käytiin kerran viikossa saunassa ja pestiin juuri noita pahimpia alueita päivittäin. Eli tämä tyyli on ollut joskus sama! 

Itse en koe enää tarvetta joka päiväiselle suihkulle, mutta jännä että nykyään ihmiset tuntuvat kuvittelevan tässä asiassa että mitä useammin sen parempi.. Ei se valitettavasti kaikilla mene niin... Henkilökohtaisesti en itse näe tarvetta sille ja jotenkin se vedenmäärä, jonka tuhlaisin päivittäin, tuntuu oudolta ja turhalta...


Pesu "intoamme" laimentaa myös se seikka, että olemme hieman laiskoja.. Emme jaksa, emmekä aina ehtisi, lämmittää saunaa joka ilta.. Se kun on meidän tämän hetkinen pesupaikkamme.                                       Tänä kesänä ukon pitäisi (oikeasti!) jatkaa taloremonttiamme, ja vielä joskus tulee meillä olemaan oikea suihku talossamme! Mieti, mitä ylellisyyttä! Sinne on kyllä vielä aikaa ennen kuin se tapahtuu, mutta luulen että me vanhemmat tuskin tulemme sitä joka päivä käyttämään.. Hätätapauksissa vaan, luulen, että jos jonnekin täytyy äkkiseltään lähteä ja viime pesusta olisi aikaa..               Mutta tuo on tosiaankin tulevaisuuden juttuja.. Meillä on ihan hyvä näin.. 

Toinen kodeissa itsestäänselvä asia on wc.  Jotenkin hassulla tavalla pieni "ylpeyden" aiheeni on meidän kuivakäymälä, tai kuten minä sitä kutsun, sisähuussi.

Tätä harvinaisuutta ei kauhean monessa suomalaisessa kodissa ole. Sekin säästää vettä, kun sitä vettä siinä ei ole, mitä vetää ja jätökset ukko kiikuttaa kauhakuormaajan kauhassa kompostointipaikkaan, jossa ne lojuvat 2-3 vuotta, muuttuen käyttökelpoiseksi mullaksi. 

Tämäkin oli asia, jota naureskelin, kun pari vuotta sitten muistaakseni TV:stä tuli Madventuresin Suomi- jaksot. En ole kerennyt katsoa tätä kautta ollenkaan läpi, mutta muistan lukeneeni että ohjelmassa oli omavaraisuus jakso, missä maalla/metsässä asuva perhe käytti omaa kakkaansa lannoitteena kasvimaalleen. Mikä haloo siitä nousikaan! Ihmiskakkaa (jo kompostoitua, ihan turvallista ja käytettävää) kasvisten joukossa!                                    Ja taas kerran pyörittelin päätäni, mitä kummallista tuossa nyt muka oli..? Mehän teemme samoin.....🙈 Parasta kierrätystä tuokin.. Emme me sitä itseään kilotolkulla omiin vihannesmaihin laita, joukossa on paljon meidän kotikompostorin ruokajätettä ja muuta heinää sun muuta mitä isossa ulkokomposti kasassa on muhinut vuoden päivät..

Joskus, remontin edetessä, käy sitten niin että luovumme sisähuussista, mutta kyllä minulla on pieni haave saada saunan lähettyville ulkohuussi.. Vähänkö se olisi kätevä kesäisin, kun olen kasvimaalla touhuamassa, olisi vessa lähempänä. Ja saunailtoina ei tarvitse sisälle asti juosta, kun rakennukset ovat tontin toisilla puolilla. 

Se on hauska nähdä miten itselle normaaleja asioita toiset ihmiset kummastelevat nettipalstoilla.. Itsekin elin pitkään kaupunkilaisena, mutta en minä näe näitä asioita mitenkään kummallisina... Kaikkeen sitä tottuu, kun elää hieman "alkeellisemmin"..





keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Muistoja viime syksystä ja talvesta.

 Parhaillaan koronaeristyksessä kotona makoillaan muksujen kanssa. Nyt on ollut aikaa selata kännykän vanhoja kuvia läpi. Kaikenlaista sitä olikin viime syksynä ja talvena, vaikka arki pääasiassa painottui opiskeluihin, työharjoitteluihin ja päiväkotiin kuskaamisiin.











Oli metsäretkiä, eläintarhareissu, markkinat, hop lop-reissu..






Kasvimaalla tuli, muistaakseni, vietettyä ihan kiitettävästi aikaa, kun miettii että ihan hyvin tuli satoa korjattua talteen, vaikka suurin osa kesäpäivistä menikin töiden parissa.

Myös muutamia metsän asukkeja tuli bongattua.







Onneksi on kännykkäkamera. Muisti tekee tepposet ja sitä ajattelee ettei kauheasti ole mitään tullut tehtyä tai missään käytyä, mutta onneksi on aina kuvat todisteena..😂 

Joka vuosi ajattelen, etten kerkeä keskittymään niin paljon esim kasvimaahan kuin mitä haluaisin, mutta kyllä minä kerkeän. Joka vuosi sieltä jotain tulee.. Tai etten ikinä kerkeä ompelemaan.. No, edellinen postaus jo todisti tuon ajatuksen vääräksi.. Se on jännä miten sitä ajattelee koko ajan ettei ole aikaa siihen eikä tuohon, mutta silti sitä vaan ehtii. Ehkä sitä yrittää olla vähän ahne kaiken kanssa. Ja ehkä välillä ajattelee että kaiken pitäisi tapahtua HETI.. 

Jos tänä vuonna yrittäisin lopettaa liian korkealle asetetut tavoitteet ja tekisin just sen mitä ehdin, ilman stressiä.. ☺️

Nyt keskityn itseni ja lasten parantumiseen (ja ehkä välillä sukan kutomiseen). Ukko, joka parani jo, saa tuoda minulle illalla muuta ajanvietettä, hän nimittäin saa hakea kylvömultaa tomaatin siementen istutusta varten..☺️ Siitä se sitten taas lähtee, innolla odotan jo tulevaa kevättä ja kesää..☺️

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Ommelluksia.

 




Viime syksyn ja talven aikana kerkesin kaiken hässäkän keskellä kuiteski ompelemaan! Edes välillä ja jonkin verran.. Pienet ompeluhetket tekivät mielelle hyvää arjen kiireiden ja kaamosajan keskellä. Useasti ompelutöissä saattoi kestää monta viikkoa ennen kuin ne valmistuivat, mutta ei se haitannut, kun teki vain aina tarpeeksi isossa koossa lastenvaatteet, niin ei kasvupyrähdykset päässeet yllättämään..😅












Kumman paljon kuvia löytyikin vaatteista, kun kännykkää aloin oikein tutkimaan.. Vaikka aina tuntuu että ompelen vähän, niin kuvat aina paljastavat totuuden. Ihan kiva kasa vaatteita on tullut tehtyä muksuille viime vuoden puolella..😁

On myös kiva huomata että pikkuneiti edelleen kelpuuttaa värikkäät vaatteet. Mitä enemmän väriä ja kuviota, sen parempi!😂 Pikkuherralle taas kelpaa enimmäkseen dinot ja koneet...🙈

Vaikka aikaa ei aina hirveästi ole, niin katson jo kevättä ja kesää kohti ja kohta täytyy alkaa kesävaatteitakin ompelemaan.. ☺️ Yksi kevätpipo on jo valmiiksi leikattu ja odottaa ompelua.. Siitä se taas lähtee..

Syksyyy!

 Kesä meni humahtaen ohi ja syksy on täällä taas! Taas alkaa pikkuhiljaa polttopuilla lämmittäminen, viileät ilmat, ruska, sadonkorjuuaika! ...