torstai 23. joulukuuta 2021

Pieni tauko paikallaan...

 Vuosi lähenee loppuaan ja meidän perheessä joulu starttaa toivottavasti terveenä.. Pikkuherra nimittäin toi eilen vatsataudin päiväkodista mukanaan... Toistaiseksi oksentelu jäi eilisiltaan ja kaikki vaikuttavat, ainakin vielä, terveiltä. 

Blogin pitäminen on vähän jäänyt, mistä olen tainnut joka kirjoituksessa tämän syksyn aikana toitottaa..😅 Sille ei vain mitään voi kun ei tämän kiireisen arjen keskellä muista tai ehdi tai jaksa kirjoittaa enää. 


Mutta niin itsepäinen olen, että ihan heti en ole blogia pois laittamassa. Kirjoitusvimmaa löytyisi, aikaa ei. Joten blogi jää toistaiseksi roikkumaan tänne ja kirjoittelen kuulumisia pikkuhiljaa.. 

Vuosi on todellakin kulunut kiireisesti. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja oma opettajani on uhkaillut minun pääsevän jo keväällä työmarkkinoille, mikä on hyvä juttu.☺️ Myös töitä olen nyt saanut tehdä oppisopimuksen muodossa, kesällä vanhustenkodissa ja nyt vikat 3 kk omassa koulussani sijaisena. 

Joulukuu oli kyllä henkisesti raskas lasten sairastelujen takia, ja samalla työntekoon yhdistyi opiskelujen eteneminen. Jouduin suorittamaan yhden näytön. 

Mutta nyt kaikki on hyvin ja voidaan rauhassa sairastella kotona joululoman aikana ilman stressiä sairaslomatodistuksien hakemisesta yms..😅😂 

Syksy on ollut kyllä mukava. Kaikkea kivaa ehditty puuhata arjen keskellä. 

Halloween tuli meille vähän myöhässä, sillä oma (eka ikinä) kasvattama kurpitsa kypsyi pari kolme viikkoa halloweenin jälkeen. Hieno lyhty siitä silti saatiin tehtyä ja tien viereen laitettiin autoilijoiden iloksi.



Myös discoilta kuului lasten syksyyn. Siitä riitti riemua pitkäksi aikaa.


Lisäksi marraskuun alussa jatkettiin varovasti remonttia! Ukko väkersi uudet, väliaikaiset rappuset ja olisi jatkanut remppaa, mutta kova äkillinen pakkanen keskeytti homman taas vaihteeksi. Remppa jatkuu pakkasten lauhduttua...



Ja tottakai, joulukuun iloinen tapahtuma, jota ei parane unohtaa! Pikkuherran synttärit!



Uskomatonta,että pikkuherrasta on tullut jo iso poika... Niin ne kasvaa..🥺

Minäpä säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittelen tänne ja hiljennyn ainakin loppuvuodeksi nauttimaan joko rauhallisesta joulusta tai huonolla tuurilla pyykkirumbasta... Kuullaan jatkossa ja kaikkea hyvää ensi vuodelle.



maanantai 4. lokakuuta 2021

Ruska 🍁

 




Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua...


Lehtikasoja...


Ruskan värejä...


Kasvimaan viimeiset kukkaset...

Syksy on ollut kaunis tänä vuonna. 😊

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Ruuhkavuodet...

 Viime kirjoittelusta taas aikaa.. Niin se aika menee hujauksessa eteenpäin..

Tuntuu, että elämä vaan juoksee eteenpäin ja minä yritän pysyä kyydissä mukana. Arki on nykyisin kiireistä ja välillä jopa stressaavaa. Yritän kyllä parhaani mukaan välillä hidastaa tempoa, ja välillä onnistunkin siinä. 

Loppukesä kului kasvimaalta hoitaessa ja syödessä. Lapset olivat koko ajan päiväkodissa hoidossa ja minä töissä tai työharjoittelussa. Nyt alkaa syksy ja jotenkin mieli alkaa taas vaatia hidastamista. Tuntuu että nyt on pakko taas jotenkin painaa jarrua päälle.. 

No, koska jarruttaminen ei onnistu töiden suhteen, niin sitten se täytyy tehdä kotona. Huomaan jo nyt että kaikkea on vähennetty kotipuolessa. Kasvimaalla oli ennätysvähän lajeja tänä vuonna, säilöttyjä kasviksia ja hilloja on tullut tehtyä todella vähän. Mausteita ei melkein yhtään..

Niin se elämä vain menee, nyt huomaan ettei aika riitä kaikkeen mihin haluaisin.


Onneksi elämä ei ole pelkkää kasvimaata ja säilömistä. Niin paljon kuin tykkäänkin näistä touhuista, niin jotain on pakko vähentää. Enää ei tarvitse tehdä kymmeniä purkkeja varastoon. Koska ei se aika riitä semmoiseen. Eikä ole tarvettakaan, koska nyt olemme loppupeleissä aika vähän kotona, niin ruokaakaan ei kulu niin paljon..


Mitä enemmän taskukalenteriini tulee merkintöjä, sitä enemmän huomaan kaipaavani yksinäisiä hetkiä. Voi, kunpa saisin vielä joskus edes yhden kokonaisen vuorokauden olla vain, ihan yksin, ilman velvoitteita. 

Vaikka omalla tavallaan nautinkin nykyisestä ohjelmasta ja osittaisesta kiireestä, niin silti kaipaan sitä omaa rauhaa. Mitä on hyvin harvoin pikkulapsiperheessä. Voihan ruuhkavuodet..


Hassua tosin, en tiedä tekeekö ruuhkavuodet tämän, mutta sitten lopulta kun pääsen edes hetkeksi hengähtämään, niin huomaan muistelevani paljon menneitä. Omaa lapsuutta, nuoruutta, aikuisikää ennen lapsia. Välillä joku tietty laulu tai kuva tuo mieleen jonkun tapahtuman ja sitten havahdun: "onko tuosta jo oikeasti yli 20 vuotta aikaa?" 

Näin jokin aika sitten vanhaa ystävääni ja kerroin autossa pikkuneidille, että olemme olleet ystäviä tämän henkilön kanssa jo 22 vuotta. Se järkytti saman tien, kun sain sen sanottua. Samoin ystäväni järkyttyi kun kerroin sen hänelle perille päästyämme. Miten aika voi kulua niin nopeasti?? 

Ajan kulun huomaa myös lapsista. Vastahan nuo syntyivät, ja sitten vasta valokuvista tajuaa miten paljon he ovat kasvaneet..❤️ 

Nyt ruuhkavuosien aikana oma olo on tullut entistä tärkeämmäksi. Aika ei riitä kaikkeen, ja oma jaksaminen on välillä vähän mitä sattuu.... Uni ja edes jokseenkin terveellinen ravinto on tullut itselle tärkeiksi. (Jep, olen edelleen kunnon sokerihiiri, pitäisi päästä napostelusta eroon...)

Liikunta on jäänyt, ikävä kyllä.. Koska se aika ei vain riitä... Huomaan ajattelevani että sitten on aikaa enemmän kun lapset ovat kouluiässä.. Ehkä silti pitäisi tehdä asialle jo nyt jotain..

Kohta pääsen taas opiskelujen keskeltä hetkeksi työelämään, kiitos opettajani. Nautin kyllä työnteosta ja siitä tunteesta että olen hyödyksi, mutta tiedän jo nyt että en tule nauttimaan aikaisista aamuista, enkä kiukuttelevista lapsista..😅 Tulee silti varmasti kivat pari kuukautta.😊

Voi, ruuhkavuodet... Aika saisi kulua hitaammin muuten, mutta tämä elämänvaihe saisi mennä nopeasti ohi..😅

torstai 5. elokuuta 2021

Kevään & kesän aikana tehtyjä..

 Käsitöitä pitkästä aikaa!



Saumuri on käynyt välillä, ja pikkuhiljaa on vaatteita tullut tehtyä. Aika harvoin saan nykyisin tätäkään ihanuutta enää harrastaa, koska... Ei vaan jaksa .

Mutta onneksi edes välillä tulee inspiraatio tehdä, niin ei ihan taidot unohdu heti.😊

Yllä oleva kangas on muistaakseni Myrtikistä tilattu. Tytöllä on kova yksisarvisbuumi, joten näitä on nyt sitten katsottu..



Ja pikku herralla puolestaan on dinosaurus vaihe meneillään. Kova ärjyminen ja tyrannosaurus Rex tyylinen kävely on ihan arkipäivää nykyään meidän talossa..😂



Itselleni sain keväällä ommeltua Verson puodin kankaasta paidan. 






Ja kesällä tuli tietenkin tehtyä shortseja muksuille. Neiti sai myös pitkiä housuja syksyä ajatellen..


Kasvimaan antimia

 Vaikka tuntui että tänä vuonna tuli laitettua vähän kasvimaalle kasvamaan, niin on kyllä kiirettä pitänyt niiden vähäistenkin kanssa.



Tänä vuonna kaikki onnistuivat joko kohtalaisesti tai hyvin. Salaatteja on riittänyt, punajuuria tuli tänä vuonna, porkkanaa, palsternakkaa, avomaan kurkkuja, papuja ja herneitä!




Kurkkuja etenkin on tullut tänä vuonna paljon, joten yritän hieman saada niitä säilöttyä. Paljon olemme myös tuoreena syöneet, lapset etenkin ovat tykänneet kurkuista. 









 Lapset ovat myös ahkerasti tyhjentäneet hernepuskia. Niin kuin pikkuherra sanoo ne ovat kuin "kaakkia" (karkkia). 

Mustikkakausi on myös avattu. Muutaman kerran ollaan metsään nyt päästy. Hieman marjoja saatu pakkaseenkin. Kyllä huomaa miten aika ei enää tahdo riittää kaikkeen, kun ollaan töissä/koulussa. Kaikkea ei tarvitse enää säilöäkään niin paljoa,kun ei niitä ehdi käyttää niin paljon vuoden aikana, kun ei olla enää 24/7 kotona.

Nyt olen yrittänyt käyttää tuoreita kasviksia hyödyksi ruuanlaitossa niin paljon kuin mahdollista. Perunaa tulee useasti keitettyä ja eilenkin käytin lasagneen omia papuja, tomaatteja ja kesäkurpitsaa. 



Pikku neiti innostui myös loman aikana luonnosta. Minttu lastenkirjasta hän sai innostuksen alkaa keräillä "asioita luonnosta". Pakkohan sitä oli sitten seuraavalla kauppareissulla ostaa tytölle vihko ja teippiä, niin pääsi harrastamaan..☺️

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Puoli vuotta kuvina.

 


Talvi meni, kevät meni, kohta sitten on kesäkin jo mennyt..😅 

Aika on kortilla ja tajusin että eipä tännekään enää niin useasti tule kuulumisia kirjoitettua enää. Jos nyt yrittäisin muistaa ja parantaa tapani..






Kaikenlaista on tässä puolessa vuodessa ollut. Vaikka arki tuntuu nykyisin kiireiseltä, niin kuvien kautta muistaa hyvin mitä kaikkea on tähän mahtunut.

Ollaan vietetty synttäreitä, tehty polttopuita, hiihdelty, luisteltu, opiskeltu.. 







(Yläkuvassa näkyvät kanat ovat isoveljeni, eivät meidän). 

Kiireisestä arjesta huolimatta saatiin tänä vuonna normaaliin tapaan kasvimaat laitettua. Hieman vähemmän vihanneksia tuli istutettua, loput maat rikkaruohot valtasivat.


Kasvihuoneeseen meni tänä vuonna anopilta saadut taimet. Omat taimet jäivät niin pieniksi ettei niitä kannattanut enää kasvihuoneeseen laittaa..





Muksut tappelevat edelleen keskenään, mutta nyt siihen alkaa jo vähän tottua.. Päiväkodista pitävät ja itse olen nauttinut koulunkäynnistä. Tällä hetkellä muiden lomaillessa minä ahkeroin paikallisessa hoivakodissa laitoshuoltajan sijaisena. Olen ollut palkkatöissä viimeksi 7 vuotta sitten, joten tämä on ollut ihanaa vaihtelua!

Myös kavereita olen kerennyt hieman näkemään, mikä on harvinaista luksusta nykyisin. Yksi illanviettokin onnistui, mikä piristi paljon.




Taloremppakin jatkuu taas tänä kesänä. Sopivaan saumaan oon töissä, niin saa ukko rauhassa tehdä edes jotain, kun minä ja muksut ollaan päivisin poissa jaloista. 

Kesä jatkuu, ja olo on onnellinen. ☺️




Pieni tauko paikallaan...

 Vuosi lähenee loppuaan ja meidän perheessä joulu starttaa toivottavasti terveenä.. Pikkuherra nimittäin toi eilen vatsataudin päiväkodista ...