lauantai 28. syyskuuta 2019

Meidän normi päivä.

Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa millainen meidän suht normaali päivä yleensä on..

Meillähän alkuviikko menee hujauksessa kerhojen takia. Päivät tuntuvat lyhyiltä, kun rennon aamun jälkeen vien tytön kolmeksi tunniksi kerhoon ja sitten onkin ruuan jälkeen enää loppuilta aikaa puuhata vähän jotain.

Välillä tuntuu että haluaisin olla vähän enemmän kotona, mutta loppuviikko on yleensä sitä aikaa, kun keretään tehdä jotain extraa: käydä jossain eri kaupassa, sukulaisilla tai kavereilla kylässä, yms. Ja jos käy se ihme, että olemmekin kotona koko loppuviikon torstaista eteenpäin, niin maanantaina olen niin kypsä lapsiperhe-elämään, että puuhaa keksitään vaikka sitten väkisin.. :D

Tykkään kyllä vierailla muiden ihmisten luona, mutta koen sen aika raskaaksi, jos ohjelmaa on  muutenkin ollut paljon viikon aikana. Lepopäiviä pitää selvästi olla välissä. Kotoilu on ihanaa, mutta niin erilaista kuin ennen.. Nykyisin kotoilu tarkoittaa lapsien itkua/uhmaa/naurua/meteliä, kotitöitä, paljon ulkona oleskelua ja satujen lukemista. Ennen se oli hiljaisuutta, kutomista, monen eri tv-ohjelman katselua (putkeen!!)..

Mutta voin nyt sepittää meidän yhden arkipäivän kulun. Kaikkine sen iloineen ja ärsytyksineen. :) Saatte kuvan millaista meillä enimmäkseen on..

Herään mönkimiseen. Pikkuherra kääntyilee ja etsii tissiä. Tarjoan juotavaa ja yritän painaa silmät takaisin kiinni. Mönkiminen jatkuu ja nyt alkaa kuulua jo vähän ääntäkin. Vilkaisen kelloa. Puoli 8, se onkin normaali aika nousta ylös..
Pikkuneiti herää myös, änkee meidän sängylle viereen. Jutellaan hetki, ja yritän toppuutella neidin alkavaa riehakkuutta. Noustaan lopulta ylös. Ukko on jo lähtenyt töihin.

Aamupalan laittoa. Kylmän yön jälkeen sytytän tulen keittiön puuhellaan ja keitän siinä samalla puuron.
Lapset leikkivät, minä keitän kahvin. Syödään, luen lehden.
Päädyttiin pötköttämään uudestaan sängylle aamupalan jälkeen. Luin facebookkia rauhassa ja pikkuneiti riehuu voimistelurenkaillaan. Pikkuherra mönki vuoronperään lattialla ja mahani päällä.
Kyllästyttyäni naamakirjaan, aloin lukea kirjaston kirjaa. Tuli tunne, että nyt pitää hetki vain maata sängyssä. Kulunut viikko oli ollut raskas, joka päivä jotain.. Onneksi tällä kertaa muksut antoivat minulle pienen hetken rauhaa.

Lepohetken jälkeen alkoi perusrumba: hampaidenpesu, vaatteet ja uloslähtö.

Menimme aamupäivästä pihalle, kun keli oli jo vähän lämmennyt. Säilytän kumisaappaita aina autotallissa, kävin vaihtamassa ne jalkoihin. Houkuttelin pikkuneidin takapihalle, missä kasvimaat ovat. Ukko oli edellisiltana saanut perunapellon tyhjennettyä ja meidän oli tarkoitus ottaa talviporkkanat ylös. Pikkuherra huusi keuhkojaan pihalle, häntä suututti vaunuissa makaaminen, vaikka poika oli väsynyt kuin mikä....
Sain kerättyä porkkanoita, välillä piti mennä vaunuja heijaamaan. Neiti sentään pysyi lähettyvillä (yritän aina pitää meidän duracellpupua silmällä, sillä talon vieressä menee tie, jolla ajetaan välillä liiankin kovaa ohi) .. Pikkuherra onneksi nukahti ja me saimme kaikki porkkanat pois maasta. Pientä puuhailua pihalla ja sisälle neidin kanssa. Poitsu jäi nukkumaan ulos.


Hernekeittoa kattilaan kiehumaan ja hyvällä ruokahalulla lounas mahaan.
Pikkuneiti sai katsella pikkukakkosen piirrettyjä karkkikipon kera. Minä taas keittelin kahvia ja hain päiväunilta heränneen pojan sisälle huutamasta.

Syötin pikkuherran ja sitten oli lisää lepoa. Poika nyt välillä leikki legoilla lattialla. Kulunut viikko, raitis ilma ja ruoka mahassa alkoivat hyvin tuntua olossa. Väsytti niin pirusti!
Saatiin hetki makoilla ja olla. Se teki selvästi hyvää.

Löhöilyn jälkeen alkoikin olla taas ruuanlaittoaika. Ukkokin oli kohta tulossa töistä kotiin.
Laitoin tietokoneen (joka on meillä samalla myös tv) kiinni ja pikkuneitihän siitä riemastui. Pienen hetken kuuntelin neidin suuttumusta ja sitten pääsin ruuanlaittoon. Neiti keksi huutamisen sijaan alkaa piirtää.

Tämän väliin on tottakai kuulunut monta määrää imetystä, vaipanvaihtoja, vähän jopa välienselvittelyjä ("se vei mun lelun!") ja vessassa käyntiä. Niitä en nyt erikseen muista missä välissä ketäkin piti jotenkin palvella..

Ukko tuli kotiin ja hetki sen jälkeen tuli käymään pappa myös. Syötiin ja pikkuneiti riehui pappan kimpussa. Ukot lähtivät ulos ja minä jäin tappelemaan vaatteiden pukemisessa muksujen kanssa. ("en halua ulos!" Kyllä oikeasti halusi...)


Ulos ja sitten aloin laittaa neidin avustuksella porkkanat turvelaatikkoon säilöön. Hyvin jaksoi neiti auttaa tällä kertaa.
Sen jälkeen kävin hakemassa pyykit pois saunasta ja oleskeltiin hetki pihalla. Pappa oli jo lähtenyt ja ukon talohommat keskeytyivät. Pikkuherrakin nukahti hetkeksi vaunuihin.

Koska ukolle tuli harvinainen vapaa hetki, niin hän kaappasi pikkuneidin ja sienikorin kainaloon, ja he lähtivät hetkeksi metsään.
Me jäimme pikkuherran kanssa hetkeksi ulos.


Maisteltiin aronioita ja pikkumies söi niitä niin hyvin, ettei iltapala meinannut enää sen jälkeen maistuakaan.

Takaisin sisälle tekemään iltapalaa. Alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Ukko ja neiti tulivatkin pian takaisin. Koriin oli päätynyt 4 sientä, joista 2 tatteja ja 2 jotain haperoita.

Ennen ja jälkeen iltapalan neiti leikkeli paperisilppua. Mummulasta opittu uusi "kiva" leikki.......



... Ja tottakai poitsusta oli hauska levittää ne kaikki... Sanotaan vaikka näin, että tuota ei ollut kiva siivota..

Loppuilta kuluikin jotenkin väsymyksen ja stressin sekoituksena. Päivä (viikko) oli ollut pitkä ja enää häämötti mielessä oma aika. Pakko saada äkkiä muksut nukkumaan. Tuntui että vähän kaikki tökki, mutta kellon lyödessä 21 reikä reikä, olivat lapset sängyissä ja vajaa puoli tuntia myöhemmin kummatkin unessa. Hammaspesun ja nukahtamisen välissä oli jopa pieni avautuminen ukolle, joka oli jäänyt tuhtaamaan jotain autotalliin (pieni apu olisi ollut tarpeen sinä iltana.......)

Noh, muksut nukkuivat ja me päästiin syömään iltapala (roskaruoka mättöä!) Normaalisti oltaisiin katsottu joka perjantainen vakio, Sohvaperunat, mutta ei jaksettu. Ukko painui hieman flunssaisena nukkumaan ja minä vielä sytytin makuukammariin tulen pönttöuuniin. Huomasin puiden olevan vähissä, joten niitä hakemaan puuvajasta, saunanmäeltä.
Oli tullut jo ihan pimeää ja vähän kylmääkin. Tähdet ovat alkaneet loistamaan taas. Jäin niitä siihen hetkeksi katselemaan.

Heitin puita uuniin ja jäin hetkeksi vielä katselemaan tv:tä. Mussutin syysmarkkinoilta hankittuja lakuja ja pusuja. Onneksi muksut ovat tottuneet pieneen taustahälyyn, koska yöllä heitä ei häiritse tv:n äänet ja valot. Nukummehan kaikki samassa huoneessa. Lopulta luovutin väsymykselle. Tv kiinni ja unta palloon. Uusintakierros jatkuu seuraavana aamuna.

Tässä oli tosiaan vain yksi päivä. Kotityöt jäivät tuona päivänä väliin. Välillä ollaan paljon enemmän ulkona, välillä vietetään aikaa kasvimaan kimpussa. Pääosin päiväni kuluvat lapsien kanssa ja heidän ehdoillaan. En koe itseäni mahdottoman väsyneeksi, mutta tuo eilinen päivä oli selvästi lepopäivä. Eniten aikaa kuluu ruuanlaitoissa, tiskeissä ja ulkoilussa. Nyt mennään vielä lasten tahdissa, mutta parikin vuotta eteenpäin, niin minulla koittaa aika varmasti työelämään astuminen. Sitten katsotaan mitä eteen tulee..

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kuluneen viikon juttuja...

Kulunut viikko on mennyt jotenkin henkisesti tapahtumarikkaasti..

Meidän perheessä uhmaillaan, ja paljon! Välillä on tuntunut, että joka päivä on henkistä päivästä selviytymistä.




Nyt, kun talossa on toinen lapsi ollut jo jonkin aikaa, niin sitä tajuaa miten paljon stressasi ensimmäisen lapsen vauvavuotena ihan suoraan sanoen turhista asioista. Tämä meidän kakkonen tuntuu todella helpolta lapselta, koskaa noh, onhan tämä jo kertaalleen käyty läpi.
Kaikki taas, mitä pikkuneidin kanssa tulee eteen, on uutta.. Onhan hän se esikoinen näyttämässä tietä...



Lisäksi pikkuneiti on todella itsepäinen tapaus..
Onneksi omien hermojeni helpotukseksi löysin väestöliiton nettisivuilta Kiukkukirjan! Lukaisin sen läpi eräänä yönä ja huomasin siitä olevan iso apu minulle. Löysin uusia keinoja uhmaan ja minun lyhyille hermoille.. Suosittelen lukemaan, jos jollakulla on ongelmia uhmiksen kanssa.



Uhmakkaan arjen lisäksi olemme korkanneet sienikauden. Onneksi muksut tuntuvat viihtyvän metsässä, niin saan helposti seuran houkuteltua mukaan. Pikkuneiti osaa jo tunnistaa suppilovahverot ja kantarelli opittiin  viimeksi.


Kuvissa näkyvä metsä on muuten nyt ukon omistuksessa. :) Hän osti entisen naapurimme metsän. Nyt on tuttu mustikkametsä hänen.


Talon rakentelu jatkuu... Tuntuu, että joka päivä tulee seiniin vähän jotain lisää, on se lauta tai maalia...






Talo alkaa näyttää talolta. :)



Perunan nostokin aloitettiin. Pikkuneidin kanssa nostettiin Timoa rivillisen verran. Ukko on valittanut että perunaa tulee tänä vuonna vähän, mutta luulen ettei meillä ole silti valittamista..


Kuraleikit on kivoja. 

Niin, kulunut viikko on ollut monenlainen. Tapahtumarikas. Paljon erilaista puuhaa.

Auringonnousu. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Pikkuhiljaa sadonkorjuuta

Banaanit ovat vain kokovertailuna, eivät itse kasvatettuja.. 😂 Tähän asti isoin meloni.

Pikkuhiljaa alan kasvimaata tyhjentämään. Kaikkea syödään koko ajan, mutta kohta pitäisi alkaa myös varastoimaan tuotoksia.




Kaikki sipulit saatiin kerättyä viikonlopun aikana. Osan letitin (kokeilin sitomista ekaa kertaa), mutta suurin osa meni ukon kyhäämälle pöydälle kuivumaan.

Kesäkurpitsaa ollaan syöty ja tehty pieni satsi pikkelsiä. Ei olla maistettu, niin en tiedä vielä minkä makuista tuli.




Kasvimaan kukkaloistoa. 

Kasvimaalta olen myös kerännyt ekaa kertaa tällä kertaa siemeniä. Kehäkukan ja samettikukan siemeniä on kuivumassa, ja myöhemmin olisi tarkoitus kerätä vielä kesäkurpitsan ja vahapapujen siemenet talteen.




Pikkuneiti yllätti. Kyssäkaali oli ehdottomasti hänen mielestään kasvimaan ykkösherkku! Harmi, että niitä tuli niin vähän.. 

Kun itsekasvatetut paprikat eivät itäneet, heitin yhden kaupan paprikasta otetun siemenen multiin. Ja se oli ainoa omakasvattama paprika, joka iti.. Vielä kun se kerkeisi tehdä syötävääkin.. 

Nyt olisi myös tarkoitus keretä vielä vähän kuivattaa persiljaa kaappiin ja tehdä aroniahilloa.. Syksy on jo vahvasti tulossa.. 🍁

lauantai 7. syyskuuta 2019

Mystical flower toppi


Sateinen, kiireetön päivä. Pienen ulkoilun ja ruokailun jälkeen, kun pikkuherra nukahti ja pikkuneiti jäi tuijottamaan tablettia, sain viimeisteltyä tekeleeni.
Kangashan on ihana Vimman Mystical flower. Ja takana EK:sta mustaa trikoota.
Arkitoppeja, joita ei ole ikinä liikaa.




Ompeluun on nykyisin niin vähän aikaa, joten jokainen valmistunut vaate on ilonaihe!

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Punainen tupa...



Viime viikolla miehet saivat laudoitettua talon. Viikonloppuna alkoi maalaaminen. Mökki saa alkuperäisen värinsä takaisin.

Viimeiset maalit seinään iltapimeällä. 



Tuntui oudolta nähdä talo melkein neljän vuoden jälkeen laudoitettuna. Nyt on oudompaa, kun talossa on jopa väri! Onko tuo oikeasti meidän talo..!?

Vielä olisi pystyrimojen laitto ja kulmiin tulee valkoiset laudat. Ikkunanpielet myös.


Tosin etupuoli talosta tulee vielä hetken näyttämään tältä.. Koska ukolla onkin uudet suunnitelmat vanhan tilalle, ei etupuolta voi sen takia vielä laudoittaa.

Mutta iso harppaus eteenpäin tässä asiassa. 😊👍

maanantai 2. syyskuuta 2019

Suuntana omavaraisuus- kierrätys puutarhassa



Taas on yhteispostauksen aika muiden omavaraisbloggaajien kanssa. Aiheena on kierrätys puutarhassa ja omien juttujen eteneminen.
Nyt on meillä ollut aika syödä satoa. Kaikki kypsyy yhtäaikaa. Tuntuu oudolta käydä kaupassa, kun kaikki vihannekset voi suurimmaksi osaksi jättää hyllyille. Kauppakärry näyttää hyvin epäterveelliseltä vihreän puuttuessa, mutta kun se vihreä löytyy kotoa jo valmiiksi.


Tällä hetkellä ollaan erittäin omavaraisia salaatin, kurkun, tomaatin, paprikan, munakoison, porkkanan, palsternakan, sipulin, nauriiden ja perunoiden suhteen.
Marjapensaista sain herukoita kerättyä jonkin verran pakkaseen. Kriikunoita olen jonkin verran jo hyödyntänyt, ja aroniat odottavat edelleen pensaissa.

Mehumaijalla kriikuna-omenamehua. Uusi kokeilu. 

Näitä emme sentään syö. Kunhan tutkitaan.. 

Pikkuherra on saanut syödä myös hyvin omia soseita oman maan perunoista ja vihanneksista..

Tällä hetkellä voisi säilöä ja kuivata vaikka mitä, mutta menen "katsotaan jos kerkeää" -asenteella. Muutamia mehuja olen keitellyt pakkaseen, muutamia maustepurkkeja kuivannut, mutta stressiä hommista olen yrittänyt välttää. Kaikkea ei ehdi, enkä edes yritä ehtiä. Hyvä sato on kuitenkin tulossa, joten "perusruokaa" riittää. Seuraava, minkä aion ehtiä kokeilla, on tehdä kesäkurpitsasta pikkelsiä. Uusi kokeilu sekin ja kesäkurpitsaa näyttää tulevan niin hyvin, että sitä voisi kerrankin säilöä jotenkin muutenkin kuin vain raasteena pakkaseen. Kukkakaalit valitettavasti epäonnistuivat, toukat iskivät niihin toistamiseen.

Ja itse aiheeseen...
Kierrätys puutarhassa. Miettisin ja miettisin.. Vaikea aihe jotenkin... Minusta meillä vain kierrätetään puutarhassa ruuanjämät.


Kuvassa ylhäällä on meidän saunan takana oleva avokomposti. Sinne olen kesän aikana heittänyt kaikki perkuujätteet kasvimaalta, siellä on kaikki syksyisin kerätyt lehdet ym pihalta tuleva "kasvijäte". Tuon kasan takana on omassa kohdassaan hevosen- ja ihmisenlanta.. 😂 Sinne käyn kippaamassa myös lämpökompostorin mullat n. 2 kertaa vuodessa.

Tämmöinen kasa kuoria lähtee kompostiin kierrätykseen yhden soppakattilan teon myötä. 

Pieniä määriä loppupeleissä tulee meidän ruokajätteistä, mutta olen ajatellut että on se parempi kuin ei mitään. Kaiken tuon yhdistelmä (avokomposti, ruokajätteet, hevosenlanta ja omat jätökset parin vuoden kompostoinnin jälkeen) on kuitenkin tehnyt kasvimaillemme hyvää, ainakin kun katsoo satoa.

Meidän "kierrätysastia":D

Ja erikoisin "kierrätysmenetelmä" löytyy meidän sisähuussista. Nyt jo neljä vuotta tätä vessaa käytetty ja omalla tavallaan hauska ajatus, että tätäkin "tavaraa" pystytään kierrättämään puutarhassa. Joillakin sukulaisilla oli oma totuttelunsa tuohon, mutta en minä sitä mitenkään ihmeellisenä pidä. Ulkohuussi tosin talvisin olisi minusta aika mielenkiintoinen, mutta siihenkin varmasti tottuisi. Tulevaisuudessa tämä huussi vaihtuu ihan vesivessaksi, mutta sitä ei tiedä milloin tuo tapahtuu. Ukolle olen jo toiveen jättänyt, että joskus olisi kiva olla oikea ulkohuussi jossain saunan lähellä, mutta sen sitten näkee koska semmoinen tulee... Mutta parasta hyötykierrätystä tämä kyllä on..

Tämän lisäksi, että meidän puutarhan kierrätys enimmäkseen liittyy maanparannukseen samalla, niin yritämme säilyttää aina kukkaruukut. Niitä käytetään keväisin taimien kasvatuksessa. Ruukkuja on turha heittää pois, kun niitä joka kevät kuitenkin jonkin verran tarvitsee..
Lisäksi, vaikkei kauheasti puutarhaan liity, niin me kierrätämme kaikki paperit, pullot, pahvit, metallit... Puutavarasta jää jonkin verran aina remontista hukkapätkiä, niitä hyödynnetään polttopuina..

Loppuun vielä muiden tekstit:

 Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi… 
Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki

Sarin puutarhat 
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/satoa-ja-kierratysta…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699
Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/ 
Harmaa torppa www.harmaatorppa.fi
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/askeleitani-kohti… 
Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/omavaraistele… 
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/ 
Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/…/09/kerta-kierron-paalle.html 

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/projekti… 
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879 
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus-8…

Mites edellinen vuosi menikään..

 Aikamoinen vuosi taas takana..😁  Tuli katsottua suurin piirtein kuvat läpi kännykästä ja siitä aina näkee, mitä kaikkea on vuoteen mahtunu...