Meidän normi päivä.

Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa millainen meidän suht normaali päivä yleensä on..

Meillähän alkuviikko menee hujauksessa kerhojen takia. Päivät tuntuvat lyhyiltä, kun rennon aamun jälkeen vien tytön kolmeksi tunniksi kerhoon ja sitten onkin ruuan jälkeen enää loppuilta aikaa puuhata vähän jotain.

Välillä tuntuu että haluaisin olla vähän enemmän kotona, mutta loppuviikko on yleensä sitä aikaa, kun keretään tehdä jotain extraa: käydä jossain eri kaupassa, sukulaisilla tai kavereilla kylässä, yms. Ja jos käy se ihme, että olemmekin kotona koko loppuviikon torstaista eteenpäin, niin maanantaina olen niin kypsä lapsiperhe-elämään, että puuhaa keksitään vaikka sitten väkisin.. :D

Tykkään kyllä vierailla muiden ihmisten luona, mutta koen sen aika raskaaksi, jos ohjelmaa on  muutenkin ollut paljon viikon aikana. Lepopäiviä pitää selvästi olla välissä. Kotoilu on ihanaa, mutta niin erilaista kuin ennen.. Nykyisin kotoilu tarkoittaa lapsien itkua/uhmaa/naurua/meteliä, kotitöitä, paljon ulkona oleskelua ja satujen lukemista. Ennen se oli hiljaisuutta, kutomista, monen eri tv-ohjelman katselua (putkeen!!)..

Mutta voin nyt sepittää meidän yhden arkipäivän kulun. Kaikkine sen iloineen ja ärsytyksineen. :) Saatte kuvan millaista meillä enimmäkseen on..

Herään mönkimiseen. Pikkuherra kääntyilee ja etsii tissiä. Tarjoan juotavaa ja yritän painaa silmät takaisin kiinni. Mönkiminen jatkuu ja nyt alkaa kuulua jo vähän ääntäkin. Vilkaisen kelloa. Puoli 8, se onkin normaali aika nousta ylös..
Pikkuneiti herää myös, änkee meidän sängylle viereen. Jutellaan hetki, ja yritän toppuutella neidin alkavaa riehakkuutta. Noustaan lopulta ylös. Ukko on jo lähtenyt töihin.

Aamupalan laittoa. Kylmän yön jälkeen sytytän tulen keittiön puuhellaan ja keitän siinä samalla puuron.
Lapset leikkivät, minä keitän kahvin. Syödään, luen lehden.
Päädyttiin pötköttämään uudestaan sängylle aamupalan jälkeen. Luin facebookkia rauhassa ja pikkuneiti riehuu voimistelurenkaillaan. Pikkuherra mönki vuoronperään lattialla ja mahani päällä.
Kyllästyttyäni naamakirjaan, aloin lukea kirjaston kirjaa. Tuli tunne, että nyt pitää hetki vain maata sängyssä. Kulunut viikko oli ollut raskas, joka päivä jotain.. Onneksi tällä kertaa muksut antoivat minulle pienen hetken rauhaa.

Lepohetken jälkeen alkoi perusrumba: hampaidenpesu, vaatteet ja uloslähtö.

Menimme aamupäivästä pihalle, kun keli oli jo vähän lämmennyt. Säilytän kumisaappaita aina autotallissa, kävin vaihtamassa ne jalkoihin. Houkuttelin pikkuneidin takapihalle, missä kasvimaat ovat. Ukko oli edellisiltana saanut perunapellon tyhjennettyä ja meidän oli tarkoitus ottaa talviporkkanat ylös. Pikkuherra huusi keuhkojaan pihalle, häntä suututti vaunuissa makaaminen, vaikka poika oli väsynyt kuin mikä....
Sain kerättyä porkkanoita, välillä piti mennä vaunuja heijaamaan. Neiti sentään pysyi lähettyvillä (yritän aina pitää meidän duracellpupua silmällä, sillä talon vieressä menee tie, jolla ajetaan välillä liiankin kovaa ohi) .. Pikkuherra onneksi nukahti ja me saimme kaikki porkkanat pois maasta. Pientä puuhailua pihalla ja sisälle neidin kanssa. Poitsu jäi nukkumaan ulos.

Hernekeittoa kattilaan kiehumaan ja hyvällä ruokahalulla lounas mahaan.
Pikkuneiti sai katsella pikkukakkosen piirrettyjä karkkikipon kera. Minä taas keittelin kahvia ja hain päiväunilta heränneen pojan sisälle huutamasta.

Syötin pikkuherran ja sitten oli lisää lepoa. Poika nyt välillä leikki legoilla lattialla. Kulunut viikko, raitis ilma ja ruoka mahassa alkoivat hyvin tuntua olossa. Väsytti niin pirusti!
Saatiin hetki makoilla ja olla. Se teki selvästi hyvää.

Löhöilyn jälkeen alkoikin olla taas ruuanlaittoaika. Ukkokin oli kohta tulossa töistä kotiin.
Laitoin tietokoneen (joka on meillä samalla myös tv) kiinni ja pikkuneitihän siitä riemastui. Pienen hetken kuuntelin neidin suuttumusta ja sitten pääsin ruuanlaittoon. Neiti keksi huutamisen sijaan alkaa piirtää.

Tämän väliin on tottakai kuulunut monta määrää imetystä, vaipanvaihtoja, vähän jopa välienselvittelyjä ("se vei mun lelun!") ja vessassa käyntiä. Niitä en nyt erikseen muista missä välissä ketäkin piti jotenkin palvella..

Ukko tuli kotiin ja hetki sen jälkeen tuli käymään pappa myös. Syötiin ja pikkuneiti riehui pappan kimpussa. Ukot lähtivät ulos ja minä jäin tappelemaan vaatteiden pukemisessa muksujen kanssa. ("en halua ulos!" Kyllä oikeasti halusi...)

Ulos ja sitten aloin laittaa neidin avustuksella porkkanat turvelaatikkoon säilöön. Hyvin jaksoi neiti auttaa tällä kertaa.
Sen jälkeen kävin hakemassa pyykit pois saunasta ja oleskeltiin hetki pihalla. Pappa oli jo lähtenyt ja ukon talohommat keskeytyivät. Pikkuherrakin nukahti hetkeksi vaunuihin.

Koska ukolle tuli harvinainen vapaa hetki, niin hän kaappasi pikkuneidin ja sienikorin kainaloon, ja he lähtivät hetkeksi metsään.
Me jäimme pikkuherran kanssa hetkeksi ulos.

Maisteltiin aronioita ja pikkumies söi niitä niin hyvin, ettei iltapala meinannut enää sen jälkeen maistuakaan.

Takaisin sisälle tekemään iltapalaa. Alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Ukko ja neiti tulivatkin pian takaisin. Koriin oli päätynyt 4 sientä, joista 2 tatteja ja 2 jotain haperoita.

Ennen ja jälkeen iltapalan neiti leikkeli paperisilppua. Mummulasta opittu uusi "kiva" leikki.......

... Ja tottakai poitsusta oli hauska levittää ne kaikki... Sanotaan vaikka näin, että tuota ei ollut kiva siivota..

Loppuilta kuluikin jotenkin väsymyksen ja stressin sekoituksena. Päivä (viikko) oli ollut pitkä ja enää häämötti mielessä oma aika. Pakko saada äkkiä muksut nukkumaan. Tuntui että vähän kaikki tökki, mutta kellon lyödessä 21 reikä reikä, olivat lapset sängyissä ja vajaa puoli tuntia myöhemmin kummatkin unessa. Hammaspesun ja nukahtamisen välissä oli jopa pieni avautuminen ukolle, joka oli jäänyt tuhtaamaan jotain autotalliin (pieni apu olisi ollut tarpeen sinä iltana.......)

Noh, muksut nukkuivat ja me päästiin syömään iltapala (roskaruoka mättöä!) Normaalisti oltaisiin katsottu joka perjantainen vakio, Sohvaperunat, mutta ei jaksettu. Ukko painui hieman flunssaisena nukkumaan ja minä vielä sytytin makuukammariin tulen pönttöuuniin. Huomasin puiden olevan vähissä, joten niitä hakemaan puuvajasta, saunanmäeltä.
Oli tullut jo ihan pimeää ja vähän kylmääkin. Tähdet ovat alkaneet loistamaan taas. Jäin niitä siihen hetkeksi katselemaan.

Heitin puita uuniin ja jäin hetkeksi vielä katselemaan tv:tä. Mussutin syysmarkkinoilta hankittuja lakuja ja pusuja. Onneksi muksut ovat tottuneet pieneen taustahälyyn, koska yöllä heitä ei häiritse tv:n äänet ja valot. Nukummehan kaikki samassa huoneessa. Lopulta luovutin väsymykselle. Tv kiinni ja unta palloon. Uusintakierros jatkuu seuraavana aamuna.

Tässä oli tosiaan vain yksi päivä. Kotityöt jäivät tuona päivänä väliin. Välillä ollaan paljon enemmän ulkona, välillä vietetään aikaa kasvimaan kimpussa. Pääosin päiväni kuluvat lapsien kanssa ja heidän ehdoillaan. En koe itseäni mahdottoman väsyneeksi, mutta tuo eilinen päivä oli selvästi lepopäivä. Eniten aikaa kuluu ruuanlaitoissa, tiskeissä ja ulkoilussa. Nyt mennään vielä lasten tahdissa, mutta parikin vuotta eteenpäin, niin minulla koittaa aika varmasti työelämään astuminen. Sitten katsotaan mitä eteen tulee..