perjantai 7. huhtikuuta 2023

Valon voima 🌞

 Nuorempana en tykännyt auringosta. Teininä pukeuduin joko mustaan tai enimmäkseen tummiin vaatteisiin ympäri vuoden. Kevään tullessa auringonvalo ja lämpö tuntuivat häiritseviltä.. Osittain varmaan kuumien, tummien vaatteiden takia.. Välttelin auringonvaloa myös paljon, ja olin kuin kalkkilaivan kapteeni tietyssä vaiheessa.. Toisaalta ehkä ihan hyvä, tietäen säteilyn vaaran..

Piha alkaa hyvin sulaa lumesta..

 Nyt vanhemmalla iällä huomaan nauttivani enemmän valosta.. Kun nuorempana huomasin väsyväni valosta, kun se pamahti loistamaan niin yllättäin aina keväisin, niin nyt vihdoinkin olen alkanut huomata valon piristävän vaikutuksen. 


Olen yrittänyt tässä vuoden alusta lähtien ottaa vähän rauhallisemmin.. Stressitasot oli ja on edelleen aika kovat. Mutta hiljaa hyvä tulee..

Työkuvioissa olen vihdoinkin päässyt vähän helpommalla. Tosin siivoustöissä tulee aina yllätyksiä, että ihan liian helpolla en ole päässyt kuiteskaan.. Mutta sen verran kuiteski, että nyt pystyn sanoa, että työpaikka ei ole enää se elämän pahin stressintuoja.. 

Lapset ovat edelleen aika haastavia. Pänkkipäiset luonteet kun ovat perineet vanhemmiltaan, niin ei mikään ihme että asioista, kröhöm, keskustellaan joka päivä..😅🙈 Mutta nyt jo huomaan etenkin pikkuneidin osalla niin suurta henkistä kehittymistä, kun poloinen puolestaan stressaa syksyllä alkavaa koulua jo nyt..🙈 En olekaan enää perheen ainoa stressaaja ja ihana kun lapset kehittyvät, niin lasten hoidosta tullut väsymys on hieman vähentynyt. Valitettavasti välillä lapset tuovat oman murheensa arkeen, sitä ei pysty välttämään..

Mutta aurinko, lämpö ja valo ovat etenkin tänä vuonna hyvin alkaneet vaikuttaa minuun.              Olen päässyt taas hiljalleen liikunnan makuun. Ei edes harmita nousta ennen viittä aamulla lenkille lähtöön tai kahvakuulalla heilumiseen muun perheen nukkuessa.. Tämäkin tapahtuu n.pari kertaa viikossa, koska haluan liikunnan olevan itselleni hyvä asia, ei jotain mitä on pakko tehdä..      Syömiset paranevat pikkuhiljaa, huomaan.. Vielä kun saisin karkkien syönnin paremmin kuriin.. Huomaan olevani pirteämpi, etenkin niinä päivinä kun olen noussut aikaisin liikkumaan..            Jaksan myös taas hyvin kaikkea pientä puuhaa. Tänä vuonna sain laitettua tomaatintaimetkin ajoissa multiin! Saa nähdä koska ompeluinnostus iskee pitkästä aikaa.. 

Ainoa asia, missä kaipaan vielä petrausta on lepääminen ja palautuminen. Kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin niin 3-4 tuntia on aikaa ennen kuin lapsien pitäisi olla nukkumassa..  Meinaan taas lipsua myöhäiseksi valvojaksi, mutta onneksi enimmäkseen on järki päässä käskenyt painua nukkumaan.. Ja oikein väsyneiden viikkojen jälkeen en pode huonoa omaatuntoa siitä että lapset ovat minun vapaapäivällä hoidossa päiväkodissa.. Kaikkea on pitänyt opetella, että oma mieli päässä on vihdoinkin alkanut antaa armoa, eikä soimaa lepohetkistä.. Kyllä ihminen tarvitsee lepoa. Ja nyt alkaa vaikuttaa aika hyvältä alulta...😊

Toivottavasti nyt, kun monen kuukauden ajan olen opetellut rauhoittamaan mieltä ja arkea, niin menisin nyt vain parempaan suuntaan. Se huono suunta on jo koettu... 

Mites edellinen vuosi menikään..

 Aikamoinen vuosi taas takana..😁  Tuli katsottua suurin piirtein kuvat läpi kännykästä ja siitä aina näkee, mitä kaikkea on vuoteen mahtunu...