2 yötä ennen jouluaattoa...

.. Sinä päivänä syntyi meidän pikkukakkonen tähän maailmaan. Tai nyt häntä voisi kutsua pikkuherraksi tästä lähtien. Poika sieltä oikeasti tuli!

Synnytys oli paljon lyhyempi kuin pikkuneidillä, mutta ilman ongelmia ei päästy tälläkään kertaa.
Sama juttu, kuin aiemmin, ponnistusvaiheessa ei päästy tietyn pisteen ohi ja voimat loppuivat kesken. Tällä kertaa turvauduttiin jo aiemmin koettuun episiotomiaan, ja uutena kokemuksena imukuppiin. Rankkaa oli, mutta pääasia että saatiin vauva ulos.

Ja pikkuherra ei ollutkaan niin pikkuinen... Laskettuna päivänä tehty kokoarvio oli 3,8kg. Käynnistykseen mentäessä kokoarvio oli yli 4 kg. Ja pikkuherrahan viihtyi 12 päivää ylimääräistä mahassa.
No, tarkka todellinen koko oli huikeat 4810g ja 55cm!! Iso poika.

Me vietämme nyt jouluaaton ainakin sairaalassa lepäillen ja ukko pääsee pikkuneidin kanssa joulunviettoon mummulaan.

Hyvää joulua kaikille!

Viimeiset hetket kolmen kesken. (+ uusi paitaommellus)

Tätä kirjoitusta yritin aloittaa jo eilen, mutta aika jotenkin loppui kesken.. Joten nyt tässä unettomana varhaisaamuna on aikaa, ennen kuin pikkuneiti herää.

Tajusin sen tosiasian, että nyt tässä elellään viimeisiä hetkiä (tai päiviä tai viikkoja) yhden lapsen äitinä. Ja pikkuneiti ainoana lapsena, vielä.

Muutos on kolahtanut mieleen kunnolla vasta viime päivinä ja on tuonut mukanaan jonkinlaisen haikeudentunteen.

Pikkuneiti leikkimässä robottia minun Singerin suojakuvun kanssa. :D

Tavallaan tiedän mitä on edessä, ja tavallaan en.. Tuleva uusi arki jännittää...
Olen huomannut muutoksen koko perheessä. Itse olen nauttinut enemmän yhteisestä ajasta pikkuneidin kanssa, leikitty ja hassuteltu enemmän, mitä normaalisti. Vaikka useasti blogissa puhunkin pikkuriiviöstä, on tuo tyttö hurmaava sydämenvalloittaja iloisella ja energisellä luonteellaan. Minun esikoistyttöni.

Eilinen mahakuva, rv. 39+6.

Ukko myös on hieman rauhoittunut, vaikka edelleen on kova tekemään töitä ja omia puuhiaan. On ollut ilo silmälle katsella tyttären ja isän leikkimistä.
Tuntuu että koko perhe on osannut pysähtyä ja nauttia pitkästä aikaa yhdessäolosta ja toisistaan. Harvinaista herkkua, koska välillä tuntuu, että arki on yhtä puurtamista.

Tänään on todellakin laskettu aika. Kipuilua on ollut jo parin viikon ajan, mutta edelleen ei mielestäni sellaista, että olisin missään vaiheessa jo sairaalaan lähdössä. Elämme jännittäviä aikoja..

Ja jostain sain eilen pitkästä aikaa energiaa tehdä ompelutyöni loppuun!

Olen jo monta viikkoa sitten leikannut 98-kokoisen paidan pikkuneidille ja ajatus siitä etten kerkeä tekemään sitä valmiiksi, oli raastava. Äkkiäkös pikkuneiti kasvaisi huomaamattani yhden vaatekoon isommaksi vauvavuoden aikana.

Ja olen jo hyväksynyt ajatuksen, että ompeluaikani varmasti vähenee vähästä olemattomiin lähikuukausina..

Kangas on muistaakseni Ommellisen. Ostin jämäpalan kaveriltani keväällä(köhän se oli). Kauluksen ensimmäinen versio epäonnistui, joten ronskisti leikaten ja isompi resori korvaamaan puuttuvaa kangasta. Ei olla vielä kokeiltu, ja toivon sormet ristissä, että paita sopii käyttäjälleen virheistäni huolimatta..

Rauhoittumisen aika.. Jos vaan malttaisi...

Pientä rauhoittumista olisi ilmassa.. Jos vaan pikkuneiti sen sallisi..

Päivät pimenevät nopeammin ja olotila alkaa pikkuhiljaa vaatia oikeasti hidastamista..
Maha painaa jo aika hyvin ja liika tekeminen kostautuu koko päiväksi vihlontoihin ja äkäisiin potkuihin. En edes muista kuinka monta kertaa olen ukolle sanonut että ei pikkuneidin loppuaika mahassa ollut näin haastavaa..

Harmi vaan, että oma mieli (kuin myös neidin) ei millään tahtoisi rauhoittua.. Jokaiseen kivaan tapahtumaan ja kissanristiäisiin tekisi mieli mennä, mutta keho sanoo ei.. Ollaan sitten tyydytty neidin kanssa kerhoihin ja kaveritapaamisiin, ja niissäkin aika hillitysti. Myös viime viikolla kärsitty flunssa pakotti lepäämään.

Joten nyt varmaan jämähdetään vähän kotiin. Sitä pimeän ajan rauhoittumista voisin kyllä rauhassa harrastaa, mutta miten se oikein onnistuisi tuon duracellpupun kanssa... Aamupäivät menee hyvin kotona,  mutta päiväunien jälkeen, kun on jo pimeää kuin mörön pyllyssä, on jo vähän haastavampaa..
Onneksi ukkokin välillä on malttanut tulla kotiin, eikä vain ylitöissä viihdy, niin sekin on välillä helpottanut tilannetta..
Salaa kyllä toivon että pikkukakkonen syntyisi jo,eikä anna odotuttaa itseään laskettuun aikaan....

Kotonakin olo pitkästyttää välillä, mutta onneksi aurinkokin välillä tulee pilvien takaa piristämään mieltä. Noh, yritetään mennä rauhassa päivä kerrallaan...

Raskaudesta ja vähän muutakin pientä löpinää...

Voihan väsymys.... En tiedä alkoiko jo nyt syysväsymys itellä vai johtuuko vain raskaudesta..
Joka tapauksessa väsyttää ihan riittävästi. Tuntuu kuin tuolla alhaalla olisi jalkapallo puskemassa läpi ja jalat potkivat vimmatusti koko ajan.. Jee...
Olotila vaikuttaa siihen, että pikkuneidin kanssa en jaksaisi touhuta koko ajan. Ulkona kyllä käydään 1-2 kertaa päivässä, mutta mitään en jaksa siellä leikkiä. Eilisiltainen kevyt jalkapallolla potkiminen johti nukkumaan mennessä kivoihin piikikkäisiin sukkapuikkokipuihin..

Onhan tässä jo menossa raskausviikko 33, joten "pieniltä" kipuiluilta ei voi välttyä, jos niitä tulee..

Ja hassuinta on tämä äidin huono omatunto.. Miksi tuntuu niin huonolta kun kerrankin vietettäis ilta kattoen piirrettyjä.. Minä saisin levätä ja pikkuneiti katsella kerrankin "tarpeeksi" tv:tä. Ja niin minä kärsin siitä johtuen huonosta omatunnosta.. Vahvat on "äitimyytit",aina pitäisi jaksaa, aina pitäisi mennä ulos yms.. No, tänään ei enää jaksa.. Eiköhän tänään ole ihan tarpeeksi kokattu, leikitty, siivottu yms..
Ja ennen kuin joku ihmettelee isimiehen puuttumista,niin töissähän tuo.. Että siinä ei kauheasti jaata lapsenhoitoa tälle päivälle.. Ja isimieskin on jatkanut pienillä teoillaan remonttia, se on pitänyt hänetkin kiireisenä työpäivien jälkeen.. :) Siitä lisää myöhemmin..

Ja ennen kuin tämä kirjoitus menee ihan kokonaan valitukseksi raskaudesta ja sen haitoista, niin pieni pala kesää takaisin (vaikka kesän kuumuutta en edelleenkään muistele mitenkään lämmöllä, heh heh..)
Keräsin joku aika sitten, (viikko tai kaksi sitten, en muista,)  loput tomaatit kasvihuoneesta. Suurin osa tomaateista oli vihreitä, ja minulla on huonoja kokemuksia tomaattien kypsyttämisestä.. No, tällä kertaa onnistui ja onneksi niin.. Olisi muuten iso määrä lentänyt kompostiin, jos olisivat mädäntyneet.

Ja tänään poimin suurimman osan punaisista ja tein tomaattimurskaa, mikä päätyi heti spagettikastikkeeseen.

Ihanaa, kun oma satokausi tavallaan jatkuu vielä ja saadaan omaa viljeltyä ruokaa pöytään..

Muutenkin alkaa taas pikkuhiljaa illat kulumaan takkoja lämmittäen. Pientä puuhaa riittää joka päivä, mutta se on eri asia, mitä oikeasti jaksaa tehdä tämän pötsin kanssa.. 

Nyt vähän jopa kiroilen tätä valasmaisuutta, mutta kyllä sit viimeistään parin vuoden kuluttua muistelen haikeudella tätä viimeistä (koputetaan puuta) raskausaikaa ja mahaa.. :) 

Sienipökät ja sinistä palmikkoa.

Tässä viime aikoina onkin ollut aikaa, vihdoinkin, tehdä käsitöitä. Taitaa kasvimaahommien loppuminen vaikuttaa tähän että aikaa vihdoinkin löytyy näillekin puuhille.

Sain tehtyä vielä yhdet pöksyt pikkukakkoselle. :) Kauheasti en viitsisi vauvanvaatteita ommella, koska tiedän isoäitien varmasti innostuvan vaateostoksista syntymän jälkeen. Ja olenhan jo itsekin käynyt monella tutulla ja kaverilla hakemassa heidän varastostaan pois poikienvaatteita. Eli vaatteita kyllä jo riittää...... Niin kiva kun niitä onkin ommella...

Pöksyt koossa 62. Minua hieman askarruttaa ommella näin pieniä vaatteita, koska en saa varmoja mittoja tietenkään mistään.. Riippuu paljon onko vaavi hoikkeliini vai paksuhko.. Eniten minua hämäsi kumilangan pituus, tuntui että pökät jäivät hieman löysiksi, mutta onhan tuolla alla sitten vaippakin, ja tosiaan kun tietäisi minkäkokoinen ja muotoinen vauva sieltä onkaan tulossa....

Housun takaosa. 

No, äkkiäkös nuo sitten vähän purkaa ja kiristää jos ovat liian löysät käyttäjälleen....
Sienikangas on ostettu monta vuotta sitten (aikaa ennen lapsia) Eurokankaasta. Pakko oli ostaa silloin harjoittelukankaaksi, koska olin silloin ompelukoneeni juuri ostanut ja olihan tuo kuvio aivan ihana. Olisko vuosi ollut 2012......
Keltainen kangas tuli jostain ylläri/possupussista vuosi kaks sitten. En tarkalleen muista mistä firmasta...

Sukkia innostuin taas kutomaan. Etenkin palmikot ovat nyt olleet meikäläisen suosiossa. Otin 22-koon sukkaohjeesta silmukkamäärät ja vähensin niitä. Luulen että nämä sukat ovat enemmän 21-kokoa nytten.
Ajatuksena oli että onpahan pikkukakkoselle olemassa edes jotkin villasukat. No, näiden valmistuttua alkoi muutama pieni pari sukkia löytymään vähän joka nurkasta.. No, onpahan sukkia...

Harmittelin muuten edellisiä 37-koossa tekemiäni palmikkosukkia.. Olin iltaa ennen synttäreitä paketoimassa niitä, kunnes huomasin sukissa ihan järkyttävän ison kokoeron! Miten en ollut huomannut aiemmin! Toinen sukka oli n. 35-kokoa ja toinen n. 33-kokoa, jos oikein mittasin....... Käsiala oli jossain vaiheessa muuttunut, en kyllä tajua miten noin paljon! Eikä edes kumpikaan sukista olisi mahtunut käyttäjälle.. Nyt sukat odottavat purkua ja niistä taitaa sittenkin tulla joululahjasukat... Höh...

Pieni raskauspäivitys tähän väliin...

Tajusin muuten, että enpä ole hehkuttanut pikkukakkosesta mitään! Enkä kyllä ihmettele, minulle kävi juuri niin kuin muut sanovat toisessa raskaudessa käyvän, sitä ei edes ajattele! Paitsi tottakai silloin kun alkaa joku paikka särkemään, maha on tiellä, tai vaikka mielialanvaihtelut ovat laidasta laitaan sekunneissa..

Maha tuntuukin jo SUURELTA! Ja kauhukseni olen nyt samanpainoinen, mitä pikkuneidistä olin viimeisilläni.. Niin, miten niin vauvavuosi lihotti, heh heh.. Pyöreät 10kg oli lähtöpainokin enemmän nyt, mitä ekasta...

Nythän ollaan viikolla 27 (26+5). Hyvin on tämäkin raskaus sujunut (hellettä ja flunssia lukuunottamatta). Pienet selkä-ja liitoskivut ovat lähteneet kävelylenkeillä. Keskivaiheessa jouduin vähän enemmän ramppaamaan vessassa öisin, mutta nyt taas suurin osa öistä nukutaan ihan kokonaan, jes hyvä!

Maha kyllä tosin tuntuu välillä raskaalta, mutta se johtuu varmasti vain huonommasta kunnosta.. Kun ei ole enää aikaa lenkeille, saatikka muuhun liikuntaan. Tai sit jos joskus oli, niin oli niin poikki ettei jaksanut. Ihan hyvä oli levätä silloin, onpahan ainakin pääkoppa säilynyt kunnossa, vaikka loppuosa kropasta vähän rapistuikin.
No, näitä on hyvä sitten pohtia kun muksut ovat isompia, ja omaa aikaa on taas riittävästi. :D

Joulukuuhun on vielä pitkä aika, ja silti tuntuu lyhyeltä.. Aikaa tosin auttaa tappamaan uhmaikäinen pikkuneiti, joka ei nykyisin tottele mitään. Huoh, vaihe tämäkin, ja se pitää kestää, vaikka voimille se ottaakin..

Legginsit ja vauvauutisia!

Helteet vaan jatkuu ja mulla alkaa olla pääkoppa kohta pehmennyt tähän kuumuuteen.. Hirveetä sanon vaan..

Eilen sain vietyä pikkuneidin taas yökylään mökille isovanhempien luo. Taka-ajatuksena oli kyllä myös että saisin pitkästä aikaa ompeluaikaa itselleni. Viime aikoina se ei ole oikein onnistunut enää kun pikkuneiti haluaa koko ajan vaan ulos, oli siellä miten kuuma vaan, ja sinne häntä ei voi yksin päästää. Ukkokaan ei kerkee koko ajan olemaan tytön kanssa, joten sitten sitä vaan ollaan ulkona. Sisällä talossakin on kuuma, ja ovi pysyy auki koko päivän että ilma kiertää. Ja silloin yleensä pikkuneiti hyökkää ulos. Yritä siinä nyt sit kankaita leikata tai ommella....

Mutta nyt, kokonainen päivä löhöömistä, hikoilua (jo pelkästä istumisesta) ja vähän ompelua. :) Kankaat leikkasin joskus viime viikolla yöaikaan, kun ei se päivällä tunnu onnstuvan.. Ja tänään pääsin ompelemaan! Vähän houkuttelee jo käydä hakemassa uudet kankaat leikeltäväksi, mutta enköhän ehdi tässä.. :) Nyt täytyy vähän levätä..

Kärsivä mamma täällä.. :/

Parhaillaan menossa 22.raskausviikko ja rakenneultrassa käytiin eilen. Liikkuvainen pikkuinen siellä oli ja kaikki asiat kunnossa, hyvä! Pallit sieltä aika varmasti paljastuivat, joten oma poikafiilis osui oikeaan. :) Nyt tulee vaan hirveä vaateselvittely ja tyttöjenvaatteista eroon pääsy.. Onneksi pienimmät vauvanvaatteet oli aika neutraaleja, joten ihan kokonaan ei tartte vaatevarastoja uusia. Ehkä siitä 62-koosta eteenpäin, kun silloin alkaa olla aika pinkkiä tavaraa.. :D

Pihahommia ja.................... :)

Tähän postaukseen tulee vähän viime aikojen kuulumisia.. :)
Ensinnäkin tämän päiväiset touhut..

Saatiin kasvimaalle täytettä.. :D Porkkanathan saatiin viime viikolla maahan, mutta nyt tuli lisää kaikkea muuta.

Sipulia, herneitä, papuja, kesäkurpitsaa ja kukkakaalia. Vielä olisi 2/5 osaa kasvimaasta laittamatta, mutta eiköhän se onnistu..

Niin.... Sitten viime aikaisia touhuja.. Vauhti on emännällä hidastunut paljon viime aikoina. Kurkkua kutittaa paljon, minkä takia tulee yskittyä ja paljon! :( Nenä vuotaa koko ajan.. En tiedä olenko koivulle ja heinälle allerginen, mutta oireet kyllä alkoivat heti kun näiden siitepölyajat alkoivat.
Lisäksi yksi asia vaikuttaa myös jaksamiseeni paljon tällä hetkellä.. Se on....

..... tämän kaverin syytä.. :D
Kyllä, meille tulee pikku kakkonen joulukuussa. :)
Oloni alkaa olla, pientä alaselän vihlomista lukuunottamatta, vihdoinkin suht hyvä. Vielä kun saisi tuon allergian kuriin kunnolla..
Oloni oli todella surkea tuossa 1,5kk sitten kun 1,5 viikkoa meni kauheassa pahoinvoinnissa.. Sen jälkeen alkoi väsymys.. Tuolla aiemmassa kirjoituksessani ylistin kotiruokaa. No, arvatkaa vaan, onko kotiruokaa jaksanut näiden viikkojen aikana kauheasti tehdä... 😅 Pikkuneidin kanssa ollaan useasti nautittu Saarioisten tai vastaavien laatikoita, kun ei omalta väsymykseltään ole jaksanut edes makaronia keittää.. 😂

Rv 10.. Silloin maha pompahti esiin! Pikkuneidistä oli tällainen maha vasta 16-17 viikolla.. 

Nyt taas huomaa kun pahin väsymys on väistynyt, että jaksaa kokata taas. Salaatteja on näillä helteillä tehnyt useasti mieli..
Ilouutisen olen kertonut vain muutamalle ystävälleni ja isälleni. Muille ei ollakaan vielä sanottu, mutta ihmettelen suuresti miksei kukaan kysy mitään. Eivät varmaan uskalla.. 😂 Olen jopa aatellut että pysyn asiasta hiljaa ja katson kuinka isoksi mahan pitää kasvaa ennen kuin lähipiiri avaa suunsa.. 😂

Nykytilanne, rv 13.. Älkää välittäkö taustasta, siellä kertyneet pahvit vain odottavat uuneihin pääsyä.. 

Saa nähä millaista kommenttia tulee sukulaisilta, kun asia selviää. Talomme pientä kokoa jaksetaan ihmetellä vieläkin, joten voin kuvitella että ainakin mummut pohtivat tätä ensimmäiseksi uutisen kuultuaan.. Siinäpä pohtivat, mehän täällä asumme ja saamme paikat sopiviksi sitten mahtumaan. Ja kyllä se yläkerta sieltä vielä joskus valmistuu.. 😁 Mutta eipä sitä kauheasti jaksa etukäteen murehtia, nyt keskityn siihen mitä jaksan näin selkävammaisena tehdä.. Eli joka päivä jotain hyvin hitaasti ja vaivalloisesti.. 😅 Jos alku on jo tällaista, niin loppuraskaudesta tulee varmasti erittäin ihana.. 😂