Raskaudesta ja vähän muutakin pientä löpinää...

Voihan väsymys.... En tiedä alkoiko jo nyt syysväsymys itellä vai johtuuko vain raskaudesta..
Joka tapauksessa väsyttää ihan riittävästi. Tuntuu kuin tuolla alhaalla olisi jalkapallo puskemassa läpi ja jalat potkivat vimmatusti koko ajan.. Jee...
Olotila vaikuttaa siihen, että pikkuneidin kanssa en jaksaisi touhuta koko ajan. Ulkona kyllä käydään 1-2 kertaa päivässä, mutta mitään en jaksa siellä leikkiä. Eilisiltainen kevyt jalkapallolla potkiminen johti nukkumaan mennessä kivoihin piikikkäisiin sukkapuikkokipuihin..

Onhan tässä jo menossa raskausviikko 33, joten "pieniltä" kipuiluilta ei voi välttyä, jos niitä tulee..

Ja hassuinta on tämä äidin huono omatunto.. Miksi tuntuu niin huonolta kun kerrankin vietettäis ilta kattoen piirrettyjä.. Minä saisin levätä ja pikkuneiti katsella kerrankin "tarpeeksi" tv:tä. Ja niin minä kärsin siitä johtuen huonosta omatunnosta.. Vahvat on "äitimyytit",aina pitäisi jaksaa, aina pitäisi mennä ulos yms.. No, tänään ei enää jaksa.. Eiköhän tänään ole ihan tarpeeksi kokattu, leikitty, siivottu yms..
Ja ennen kuin joku ihmettelee isimiehen puuttumista,niin töissähän tuo.. Että siinä ei kauheasti jaata lapsenhoitoa tälle päivälle.. Ja isimieskin on jatkanut pienillä teoillaan remonttia, se on pitänyt hänetkin kiireisenä työpäivien jälkeen.. :) Siitä lisää myöhemmin..

Ja ennen kuin tämä kirjoitus menee ihan kokonaan valitukseksi raskaudesta ja sen haitoista, niin pieni pala kesää takaisin (vaikka kesän kuumuutta en edelleenkään muistele mitenkään lämmöllä, heh heh..)
Keräsin joku aika sitten, (viikko tai kaksi sitten, en muista,)  loput tomaatit kasvihuoneesta. Suurin osa tomaateista oli vihreitä, ja minulla on huonoja kokemuksia tomaattien kypsyttämisestä.. No, tällä kertaa onnistui ja onneksi niin.. Olisi muuten iso määrä lentänyt kompostiin, jos olisivat mädäntyneet.

Ja tänään poimin suurimman osan punaisista ja tein tomaattimurskaa, mikä päätyi heti spagettikastikkeeseen.

Ihanaa, kun oma satokausi tavallaan jatkuu vielä ja saadaan omaa viljeltyä ruokaa pöytään..

Muutenkin alkaa taas pikkuhiljaa illat kulumaan takkoja lämmittäen. Pientä puuhaa riittää joka päivä, mutta se on eri asia, mitä oikeasti jaksaa tehdä tämän pötsin kanssa.. 

Nyt vähän jopa kiroilen tätä valasmaisuutta, mutta kyllä sit viimeistään parin vuoden kuluttua muistelen haikeudella tätä viimeistä (koputetaan puuta) raskausaikaa ja mahaa.. :)