Mites edellinen vuosi menikään..

 Aikamoinen vuosi taas takana..😁 

Tuli katsottua suurin piirtein kuvat läpi kännykästä ja siitä aina näkee, mitä kaikkea on vuoteen mahtunut, ja aika paljon kaikkea aina tulee unohdettuakin.. Onneksi on kuvat muistuttamassa!

Vuosi meni nopeasti ja työntäytteisesti. Rimaa on laskettu paljon ja töistä osaan taas nauttia. Välillä tosin tulee mutkia matkaan, mutta missä työpaikassa nyt ei tulisi.. 

Lasten kanssa tuli varmaan vietettyä laatuaikaa oikein ennätysmäärä. Kaikenlaista ollaan yhdessä puuhattu ja monissa paikoissa käyty. Suurin muutos oli tietty koulun aloitus pikkuneidillä ja hienosti on jo puolessa vuodessa opittu lukemaan ja laskemaan. 

Talonkin kanssa ollaan edistytty, senkin muistin vasta kuvien katsomisen jälkeen..😅

Syyskuun aikoihin ukko ja appiukko aloittivat rimojen laiton ulkolaudoitukseen. Samalla kokeilivat miten ikkunanpielien mallikappale sopi.. 

Marraskuun aikana sitten pikkuhiljaa niitä ikkunanpieliä alkoi sinne sitten putkahdella..☺️

Ja ai niin, toukokuussahan miehet ahkeroivat kevään ajan että saivat ulkolautoja sahattua omista puista.. Lisää rakennusmateriaalia. Joskus tuntuu että meininki on kevät/kesäisin kuin suoraan Tanskalaisesta maajussista (ilman eläimiä), mutta täytyy myöntää että ahkeraa porukkaa täällä asuu. Itsehän en mitään tämmöistä edes osaa, mutta oma aikani kuluukin sitten arjen helpottamisessa (eli ruuanlaitossa ettei isäntäväellä nouse kiukku sitä mukaa kun verensokerit laskevat..😂) ja lasten vahtimisessa (että pysyvät poissa ukkojen jaloista ja vaarallisista laitteista)... 

Vuosi vaihtuikin kivassa seurassa ja pääsin omaksi yllätykseksi tavallaan lomalle neidin joululoman ajaksi. Sain ison määrän vapaata putkeen ja omaa lomaa myös pois alta. Täällä ollaan pakkasissa vietetty kunnon kotiloma nukkuen hyvin ja taloa lämmittäen..😁

Ja leikkimökkikin vaihtoi jossain vaiheessa kesää väriä..😁

Kuurankukkia saunan ikkunassa.

Pulkkamäkeen pimeässäkin.

Ulkona oltu pakkasesta huolimatta.☺️

Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Hyvältä alulta näyttää..☺️

Ihmisten ihmettelyn aiheita.

 No niin.. Tässä yllättävässä vapaa-ajassa on hyvätkin puolensa, kun ehtii olla kotona tyhjän panttina.. Ehtii ihan urakalla kirjoitella tänne..😁

Kävin eilen illalla saunassa nauttimassa yksinolosta suht rankan koronapäivän päätteeksi.  Ukko onneksi meni  ihanan (rasittavan) poikamme kanssa miesten saunaan ja pikkuneiti jätti saunan väliin korkean kuumeen vuoksi. Jäin aikani kuluksi lukemaan facebookkia pukuhuoneeseen (ja siinä toivossa viivyttelemään että joku muu vaihteeksi nukuttaisi muksut 🤭). 

Silmiini osui (oletettavasti) amerikkalainen sivu, jossa oli artikkeli englanniksi, suurin piirtein näin, "sinun tarvitsee oikeasti pestä vain kolme paikkaa kehossasi päivittäin". 

Mielenkiinnosta aloin lukea mitä nämä 3 kohtaa sitten olivat.  

1. Kainalot.

2. Nivusten alue.

3. Jalat. 

Lisäksi artikkelissa luki että (joku) lääkäri suositteli käymään suihkussa 2 kertaa viikossa. Ettei iho kuivu liikaa ja hiukset voivat itseasiassa paremmin silloin yms..

No niin! Luin tuon kaiken ja ensimmäinen ajatus oli: "Tuohan olemme me!"  Me käymme 2 kertaa viikossa saunassa, me pesemme itsemme päivittäin noin..

Sitten erehdyin lukemaan kommentteja.. 

"Minä ainakin käyn joka päivä suihkussa, välillä kahdestikin!" 

"Minä en halua haista!" 

"Kuka edes tekee noin.." 

Kommentit olivat englanniksi. Minua alkoi hieman huvittaa..                                                                           Miksi näiden ihmisten kommenteista paistoi läpi se närkästys, kun puhuttiin että suihkussa voisi käydä harvemmin. Ensimmäiseksi ihmisillä tuli mieleen se, että pakkohan tällä tavalla kun toimit, niin sinähän haiset! Jos käyt vain 2 kertaa viikossa kunnon pesulla ja muuten peset nuo 3 kohtaa päivittäin, niin ylläri pylläri: et oikeasti haise... Me olemme näin peseytyneet jo kohta 7 vuotta, eikä kukaan ole tullut sanomaan mitään..😂 Luulisi että joku sanoisi, jos meidän sakki oikein pahalta haisisi...🙈 Eikös joku Hollywood tähtikin kertonut tovi sitten että he pesevät lapsensa sitten kun he näyttävät likaisilta. Ja skandaali oli taas valmis..🙈

Itse olen huomannut harvojen pesujen vaikutuksen. Aluksi hiukseni rasvoittuivat nopeammin, pesinhän itsekin hiuksia noin joka toinen päivä vanhassa kodissamme. Sitten pikkuhiljaa hiukset selvästi tottuivat siihen että niitä pestiin harvemmin ja mielestäni hiukseni ovat todella hyvän oloiset ja eivät rasvoitu enää niin nopeasti. Ihon kanssa sama juttu, iho ei kuivu niin nopeasti enää..

Muistelen mitä oma äitini on joskus jutellut lapsuudestaan 60-luvulla. Silloin käytiin kerran viikossa saunassa ja pestiin juuri noita pahimpia alueita päivittäin. Eli tämä tyyli on ollut joskus sama! 

Itse en koe enää tarvetta joka päiväiselle suihkulle, mutta jännä että nykyään ihmiset tuntuvat kuvittelevan tässä asiassa että mitä useammin sen parempi.. Ei se valitettavasti kaikilla mene niin... Henkilökohtaisesti en itse näe tarvetta sille ja jotenkin se vedenmäärä, jonka tuhlaisin päivittäin, tuntuu oudolta ja turhalta...

Pesu "intoamme" laimentaa myös se seikka, että olemme hieman laiskoja.. Emme jaksa, emmekä aina ehtisi, lämmittää saunaa joka ilta.. Se kun on meidän tämän hetkinen pesupaikkamme.                                       Tänä kesänä ukon pitäisi (oikeasti!) jatkaa taloremonttiamme, ja vielä joskus tulee meillä olemaan oikea suihku talossamme! Mieti, mitä ylellisyyttä! Sinne on kyllä vielä aikaa ennen kuin se tapahtuu, mutta luulen että me vanhemmat tuskin tulemme sitä joka päivä käyttämään.. Hätätapauksissa vaan, luulen, että jos jonnekin täytyy äkkiseltään lähteä ja viime pesusta olisi aikaa..               Mutta tuo on tosiaankin tulevaisuuden juttuja.. Meillä on ihan hyvä näin.. 

Toinen kodeissa itsestäänselvä asia on wc.  Jotenkin hassulla tavalla pieni "ylpeyden" aiheeni on meidän kuivakäymälä, tai kuten minä sitä kutsun, sisähuussi.

Tätä harvinaisuutta ei kauhean monessa suomalaisessa kodissa ole. Sekin säästää vettä, kun sitä vettä siinä ei ole, mitä vetää ja jätökset ukko kiikuttaa kauhakuormaajan kauhassa kompostointipaikkaan, jossa ne lojuvat 2-3 vuotta, muuttuen käyttökelpoiseksi mullaksi. 

Tämäkin oli asia, jota naureskelin, kun pari vuotta sitten muistaakseni TV:stä tuli Madventuresin Suomi- jaksot. En ole kerennyt katsoa tätä kautta ollenkaan läpi, mutta muistan lukeneeni että ohjelmassa oli omavaraisuus jakso, missä maalla/metsässä asuva perhe käytti omaa kakkaansa lannoitteena kasvimaalleen. Mikä haloo siitä nousikaan! Ihmiskakkaa (jo kompostoitua, ihan turvallista ja käytettävää) kasvisten joukossa!                                    Ja taas kerran pyörittelin päätäni, mitä kummallista tuossa nyt muka oli..? Mehän teemme samoin.....🙈 Parasta kierrätystä tuokin.. Emme me sitä itseään kilotolkulla omiin vihannesmaihin laita, joukossa on paljon meidän kotikompostorin ruokajätettä ja muuta heinää sun muuta mitä isossa ulkokomposti kasassa on muhinut vuoden päivät..

Joskus, remontin edetessä, käy sitten niin että luovumme sisähuussista, mutta kyllä minulla on pieni haave saada saunan lähettyville ulkohuussi.. Vähänkö se olisi kätevä kesäisin, kun olen kasvimaalla touhuamassa, olisi vessa lähempänä. Ja saunailtoina ei tarvitse sisälle asti juosta, kun rakennukset ovat tontin toisilla puolilla. 

Se on hauska nähdä miten itselle normaaleja asioita toiset ihmiset kummastelevat nettipalstoilla.. Itsekin elin pitkään kaupunkilaisena, mutta en minä näe näitä asioita mitenkään kummallisina... Kaikkeen sitä tottuu, kun elää hieman "alkeellisemmin"..

Uuden alku

 Talvi on kauneimmillaan. Lunta ja pakkasta piisaa ja aurinkoakin välillä. Täällä ollaan kahden viikon ajan totuteltu hyvin uuteen arkeen ja menoon. 

Muksujen, etenkin esikoisen kanssa, ollaan taiteiltu lumesta lumilinnaa ja isänsä kanssa lumiukkoa. Lukemattomat määrät ollaan käyty pulkkamäessä. Kivaa on ollut ulkoilla,kun on kunnon talvi. Pakkasta ollaan myös käytetty hyväksi mattojen pesun suhteen.

Kivaa on ollut vaihteeksi. Edellisessä postauksessa kerroin miten arki ja lapsiperhe-elämä alkoivat painaa liikaa hartioita. Enää en voi sanoa samaa. Mieli on kirkastunut paljon, kun tämä emännys on päässyt niin sanotusti ihmisten ilmoille. Enää ei arki pyöri pelkästään vain lastenhoidon, kaupassa käynnin ja siivouksen ympärillä..

Koulu on ollut kivaa! Puhtausala on juuri minun alaani ja koen koulutuksen erittäin mielenkiintoisena. Kouluympäristö ja luokkakaverit tuntuvat jo vanhoilta tutuilta, eli tämä kaikki on omaksuttu jo hyvin omaksi.

Koen elämän kyllä nyt helpompanakin. Voi olla että koulu ja päiväkoti rumba alkavat jossain vaiheessa tuntua, mutta vielä en ainakaan koe hirveitä paineita mistään. 

Normaalia kotiarkea täällä nyt vietetään ja nautitaan! Elämä on ihanaa!

Rankka vuoden aloitus

 Jos joulukuu tuntui kiireiseltä kuulta, niin tammikuu oli ehdottomasti pitkästä aikaa stressaavin! Pientä blogihiljaisuutta on ollut ilmassa ja ihan syystäkin.

Olen ollut väsynyt. Niin mahdottoman väsynyt. Pää on ollut yhtä sumua, mutta kroppa on pakottanut jatkamaan... Kunnes sitten lopulta iski flunssa.

Olin tammikuun alun todella väsynyt, niin henkisesti ja flunssan myötä myös fyysisesti. Koronaa se ei ollut,sen varmistin.. Luulen että stressi altisti taudille helpommin ja pakotti pysähtymään.

Kaikkeahan siis tapahtui jo joulukuussa. Pikkuneidin reuma todettiin ja päivää ennen uudenvuoden aattoa minulta poistettiin hampaita. Sitten iski semmoinen räkätauti, että voimat vaan loppuivat. Silti yritin edes ruokahuollon pitää kasassa. Talo oli viikon siivoamatta.

Myönnän, olin erittäin kärttyinen ja vihainen tuon viikon ajan. Lapset varmaan vaistosivat sen,mutta kävivät enemmän silti iholle kuin normaalisti. Sitä taas en sietänyt yhtään, koska oloni oli niin surkea. Kun aloin vihdoin olla jo paremmassa kunnossa, sain muksut päiväkotiin ja oloni alkoi parantua kunnolla. He olivat melkein 2 viikkoa kotona, koska meillä oli lääkäri käyntejä ja sitten tuli se pirun lumimyräkkä tänne etelä-Suomeen... Ja unohdin mainita että samaan aikaan flunssan kanssa hampaiden poistettujen kohtien ikenet vihloivat ja kiristelivät inhottavasti.. 

Vaikka olin kiukkuinen kuin ampiainen koko alkukuun, samalla pääkopassa oli huoli tulevasta. Pikkuneidin reumalääkitys aloitettiin, ja yhden kerran käytiin sairaalassa jopa nukutuksessa laittamassa tulehtuneisiin niveliin kortisonia. Kaikki paperityöt sairauteen liittyen tuntuivat vaikeilta (vaikka sitä ne eivät sitten onneksi loppupeleissä olleetkaan).

Luulen että kaikki tapahtunut oli vain liikaa, ja kroppa pysäytti minut, ennen kuin olisin romahtanut. Nyt näin kohta 2 viikkoa terveenä ja levänneenä, oloni on taas aivan erilainen. Vietänkin itseasiassa viimeistä vapaapäivääni yksin tänään.😊 Luulen että vain makaan koko päivän enkä tee mitään... Maanantaina minulla alkaa vihdoinkin koulu! Minut hyväksyttiin työkkärin kautta puhdistus alan koulutukseen. Odotan innolla tätä uutta alkavaa vaihetta elämässäni.

Olen ollut yhteensä 6 vuotta kotona. 5 vuotta lasten kanssa ja esikoisen raskausajan. Se on pitkä aika ja on opettanut itsestäni paljon. Sain rauhassa olla lasten ensimmäiset vuodet heidän kanssaan ja se oli ihanaa, kun sain nähdä heidän kasvavan. Kotiäitivuodet opettivat myös minulle millainen itse olen. En ollutkaan se kaiken kestävä pullantuoksuinen äiti, vaan välillä se nopeasti hermostunut raivoäitikin. Mikä hämmensi, koska olin aina ajatellut olevani rauhallinen ihminen! Ja etenkin loppukuukausina aloin jo itse huomata miten väsynyt olin näistä viidestä vuodesta, niin nyt olikin jo hyvä aika siirtyä eteenpäin. Olen iloinen että sain olla kotiäiti,mutta olen myös iloinen että nyt se on ohi.. Se joka väittää ettei se ole rankkaa työtä, ei ole kokenut sitä...

 

Uuteen juttuun lähtöä on myös helpottanut se, miten älyttömän hyvin molemmat muksut ovat sopeutuneet päiväkotiin. He tykkäävät olla siellä, mikä on tärkeintä.

Vielä on monta lääkärireissua tulossa ja katsotaan miten koulu alkaa. Kiireistä aikaa on varmasti tulossa, mutta nyt tuntuu että siihen on valmis. Toivottavasti koulutyöt eivät tulevana keväänä vie hirveästi aikaa pois kasvimaaharrastuksesta, luulen että se tulee kotona olemaan se henkireikä perheen kanssa..😊

Yläkuvaan vielä liittyen, omaa aikaa oli eilenillalla kun muksut nukkuivat, niin pääsin sytyketikkuja pilkkomaan. Yllättävän kivaa puuhaa jostain syystä..

Syksyllä aikaa rauhoittua

 

Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella. Tuntuu, että syksyn tullen kaikki vähän rauhoittuu ja aiheidenkin keksiminen vaikeutuu. Kasvimaat on tyhjennetty ja kesähommat loppu. Tuntuu, että monella muullakin on rauhoituttu, moni tuttu blogi on minun tavoin ollut hiljaisempia viime kuukausina.

Kasvimaa tosiaan on saatu siihen pisteeseen, että jäljellä ovat tällä hetkellä salaatit (jotka kohta menevät yöpakkasten myötä) ja purjot.

Oma mieli halajaa rauhoittumista, etenkin nyt näin flunssan ja päänsäryn kourissa kärsiessä..  Omat lapset vaan tahtovat olla sen verran vilkasta lajia, että se lepo täytyy ottaa monina annoksina monta kertaa päivässä. Ulos heidän pitää päästä 1-2 kertaa päivässä, joten happihyppely on taattu näin tautia potiessa.. Mikä on sinänsä ihan hyväkin asia, kunhan vaan kunto kestää..

Nyt kun suurin osa säilöntä hommista on tehty (persiljan kuivaus enää jäljellä),niin huomasin että vähän säilöntää tulikin tehtyä viime vuosiin verrattuna.. Noh, sitten kun pahin pikkulapsi vaihe on elämässä ohi, niin eiköhän sitä sitten taas kerkeä..

Mutta oma mieli tahtoo tehdä jo muuta.. Pitkästä aikaa tahtoisin kaivaa sukkapuikot esiin ja kutoa jotain. Ompelukonekin on viime viikot houkutellut enemmän. Aikaa ei vain tahtoisi löytyä, enkä viitsisi älyttömästi öiseen aikaan valvoa, kun nukkuakin pitäisi. Näin syksyisin kutominen ja ompelu olisi parasta mielen puuhaa. Samoin lenkkeily, mutta sen saan nyt hetkeksi unohtaa.

Saa nähdä ehdinkö omia puuhia tehdä vauhtihirmujen kanssa.. Tuntuu että kerkeen hetken levätä, sitten pitääkin tehdä ruokaa, mennä ulos, tehdä ruokaa, levätä, kotitöitä, tehdä ruokaa, laittaa uuniin tulta... En tajua, miten jotkut kerkeävät keskellä päivää puuhaamaan omiaan, kun tuntuu että minä se vaan teen ruokaa... 😂 Koko ajan...

Mutta täytyy yrittää, ja nyt täytyy nauttia tästä viimeisestä "vapaasta" syksystä.. 😊

2 viikkoa takana

Huh, nyt tulee kyllä sitten vuodatus...
Mites meillä on kotiin jääminen sujunut..?

Vikat pari viikkoa ovat loppupeleissä menneet nopeasti. Eka viikko tuntui, etenkin pikkuneidillä, kovin, kun ei päästy leikkikouluun ja piti tajuta että ketään ei saa nähdä.. Muksut olivat saaneet perusflunssan ja paljon sitä myös paranneltiin kotona.
Aika kului paljon ulkona ollessa, oli sää mikä tahansa. Ja jonkin verran myös leikkimistä (ja nahistelua sisarusten kesken) ja lautapelejä. Ja PALJON telkkaria... Uskallettiin jopa käydä paikallisella uimarannalla, mistä sitten löytyi lasten iloksi yllätys- uusi leikkipuistovehje! Saatiin viettää aikaa tyhjällä rannalla leikkien.

Pääsin itsekin käymään pari kertaa kaupassa, mutta täytyy myöntää että vähän se ahdisti, kun oli nyt tottunut olemaan vain kotona..

Noh, sitten koitti toinen viikko ja tädää... Flunssa iski minulle. En kyllä yhtään sitä ihmetellyt, sillä koko edellisviikon etenkin pikkuherra aina pärskäytti aivastukset suoraan päin näköä.. Eli kiitos vaan siitä poikaseni...

Pieni räkänokka.. 

Jos eka viikko sujui suht hyvin, niin tämä toinen viikko oli kyllä niin painajainen..

Itse jouduin tekemään ruuat, niin kuin aina ennenkin, ja hoitamaan näitä muksuja. Oma olo oli aika väsynyt.. Flunssahan itsessään ei varmaan olisi ollut niin paha mutta kyllä tämän kotiäidin lepohetket jäivät aina lyhyiksi.. Ja aina kun makuulle pääsin, seurasivat rasavillit perässä mahan päälle pomppimaan.

Täytyy sanoa, että kyllä lapsettomat pääsevät helpolla, kun sairastavat..

Noh, sen seurauksena etten saanut kauheasti lepoa, on tottakai toipuminen venynyt..  Ja muksut alkavat olla nenänvuotamista lukuunottamatta kunnossa. 

Äiti on ollut koko viikon "vähän" ärtynyt ja kiukkuinen. Pienetkin asiat ovat voineet olla semmoisia ettei niitä ole jaksanut sietää normaaliin tyyliin. Toisin sanoen täällä on otettu yhteen ja paljon... 

Väsynyt kipeä äiti ja 4v erittäin uhmainen "minä haluan itse päättää" pikkuneiti, niin se yhdistelmä on jo heti tuhoontuomittu.. 

Riitoja on ollut (sori naapurit!) ja huonoja hetkiä.. Onneksi edes parina iltana ukko on päässyt ulos pikkuneidin kanssa, niin sekin on helpottanut minua paljon. Nyt täytyy vaan yrittää venyttää hermoja ja yrittää toipua.. Ja olla ärsyyntymättä neidin oikuille koko ajan... 

Noh, jos ensi viikolla oltaisiin jo vähän toivuttu, niin kyllä se arki tästä taas helpottuisi.. Vaikka omalla kohdalla nyt pikkuflunssasta kyse, niin kyllä sitä terveyttä vaan arvostaa, kun ei tartte olla nenäliina kädessä koko ajan.. Kotonaolokin ei tuntuisi niin yksitoikkoiselta, kun terveenä pääsee sitten välillä hengähtämään lenkille yksin...

Tsemppiä kaikille kotona oleville ja etenkin lapsiperheille! Pysykää kotona jos vain voitte.. Täällä ainakin pysytään.. 😅

Uutta arkea opettelemaan...

Voihan korona...!
Kaikille taitaa nykytilanne olla aika selvä ja itsekin olen niitä tiuhaan uutisista lukenut. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja saa nähdä miten tilanne tästä kehittyy...

Meidän perheessä virustilanne on näkynyt vasta vähän. Pikkuneidin leikkikoulu peruttiin jo ennen kuin kaikki muut rajoitukset tulivat. Ukon työt jatkuvat, mutta hänenkin työpaikalla ollaan esim vierailuja rajoitettu. Yhdet hautajaiset tulevat varmasti meidän perheen osalta peruuntumaan, jos vain 10 henkilöä on hautajaisiin sallittu..

Itse huomaan laittaneeni minut ja muksut eristyksiin, vaikka tarvetta ei sinänsä ole... Mutta koska asumme syrjäseudulla, niin tulee väkisinkin olo, että parempi tällä hetkellä pysyäkin poissa taajamista. Vaikka myönnän että vähän tekisi mieli viedä muksut leikkipuistoon, että seinillä hyppiminen loppuisi.. 😅

Pressu olikin tuulisena päivänä se paras lelu ikinä! 

Hmm, sitten onkin mielenkiintoisempi kysymys, että miten saada kuukausi kulumaan lasten kanssa hyvin....? Luulen, että tv:tä katsellaan varmasti paljon. Mutta uskon että tässä kohtaa ulkoiluista tulee meidän pelastus. Pihalla leikkiessä kuluu tuntikin aina helposti. Ja jos tässä kohtaa alettaisiin vähän enemmän sinne lähimetsiin suunnata, siinäkin olisi ohjelmaa näille.. Sisällä täytyykin keksiä kaiken maailman pikkupuuhaa, jotta muksut viihtyvät.

Miten sitten OMA pää pysyy kasassa kuukauden...? Jaa-a, sen näkee.. Olen kuitenkin tottunut liikkumaan kodin ulkopuolella jonkin verran, joten ihan pelkästään kotiin en halua jäädä... Kauppareissulle täytyy välillä päästä yksin.. Kaikki paikat, missä olen käynyt yksin tai yhdessä, ovat nyt kiinni.. Kirjastot, uimahalli, kuntosali.... Kavereillekaan ei nyt kauheasti uskalla mennä..
Yritän säilyttää positiivisen mielen ja keskittyä kotiin. Jos nyt vaikka saisin siivottua rästihommat.. Jos nyt ehtisin ommella ja kutoa enemmän. Lukea enemmän.. Leikkiä lasten kanssa enemmän.. Purjot ja tomaatitkin pitäisi kohta esikasvattaa (taidan olla myöhässä niidenkin kanssa jo vähän)....

Nauratti itseasiassa, kun näin uutisissa otsikon, miten saada aika kulumaan kotona paremmin.. En lukenut juttua, mutta jutun kuvat nähdessäni tuli heti ekaksi mieleen, että nyt palattiin ajassa taaksepäin, jonnekin 90-luvulle omaan lapsuuden aikaani... Minusta ei yhtään huono juttu.. En muista tarkalleen kaikkia kuvia, mutta niissä oli lukemista, lautapelejä, leipomista, tv:tä.. Kaikkea mitä ennen tehtiin yhdessä, ja minkä nykyisin ehkä kännykkä varastaa.. Ihan hyviä ehdotuksia siinä näytti olevan, mitkä lisäisivät ainakin perheaikaa..

Ja ettei koko postaus mene korona/koti höpötykseksi, niin näytetääs vielä kuvilla miten ukko on taas iltansa pihalla viettänyt. 

Kasvimaan vieressä olleet polttopuut saivat uuden paikan, kun ukko sai rakennettua uuden puuvajan. 

Olen aika tyytyväinen tästä, sillä viime kesänä kyykkiessäni kasvimaalla, olivat puut aika hyvin näköesteenä, kun yritin samalla vahtia lapsia. Voin sanoa että oli aika turhauttavaa nousta vähän väliä rikkaruohon nyppimiseltä ja kiertää puukuorman taakse katselemaan missä neiti viiletti menemään.. 

Nyt puuvaja on saunan vieressä tyhjällä tontilla. 

Valkosipuli nousee jo ylös. :) 

Tämmöistä tännepäin.. Katsellaan miten tämä kevät tästä lähtee etenemään...