Ompeluhaaste osa 3.

No niin.... Maaliskuu ihan just ohitse ja on aika katsella mitä tuli ommeltua kuukauden aikana. Kuten jo edellisessä postauksessa päivittelin olin/olen kivassa pienessä flunssassa, mutta silti jaksoin ommella mielestäni yllättävän paljon...

Tässä niitä...

Ekaksi valmistui veljentytölle/kummitytölle housut 110 koossa. Kangas on Paapiilta ja muistaakseni Linnea neuloo- niminen.

Sitten...

Tokaksi valmistui samalle tyttelille mekko/tunika.. Kangas Verson puodista.

Nämähän oli tarkoitus olla valmiita jo tammikuun loppupuolella, mutta hidas kun olin, niin nyt vasta pääsivät paininjalan alle..
No, nyt voin lähettää nämä pikkuprinsessalle (koska sopivasti meni Uudenmaan raja kiinni, niin en niitä sinne voi viedä..). Kummitytön lempiväreihin kuulemma kuuluvat punainen, lila ja pinkki. Olisi ihana nähdä tytön ensireaktio, kun sitten tulee aikanaan nämä avaamaan paketista. Toivon, että etenkin tunikan värit miellyttäisivät saajaa.. :)

Ja vikana, muttei vähäisimpänä....

Paapiin Varpu-kankaasta pikkuneidille iiiiihana mekko/tunika! ❤️ Samasta kaavasta tehty kuin kummitytön "räsymatto" tunika.

Tuota mustikkaa panttasin kangasvarastossani pitkään. Taisi olla aikalailla ekoja kankaita, joita netistä tilasin ja tuokin tuli Paapiin possupussin mukana. Kiva yllätys. Nyt vihdoin uskalsin sen saksia ja kannatti. Pikkuneidin reaktio aamulla oli "vau!". Juuri se mitä toivoinkin!

Tämmöisiä ihanuuksia tuli tehtyä, ensi kuussa sitten taas jotain uutta.. :)

2 viikkoa takana

Huh, nyt tulee kyllä sitten vuodatus...
Mites meillä on kotiin jääminen sujunut..?

Vikat pari viikkoa ovat loppupeleissä menneet nopeasti. Eka viikko tuntui, etenkin pikkuneidillä, kovin, kun ei päästy leikkikouluun ja piti tajuta että ketään ei saa nähdä.. Muksut olivat saaneet perusflunssan ja paljon sitä myös paranneltiin kotona.
Aika kului paljon ulkona ollessa, oli sää mikä tahansa. Ja jonkin verran myös leikkimistä (ja nahistelua sisarusten kesken) ja lautapelejä. Ja PALJON telkkaria... Uskallettiin jopa käydä paikallisella uimarannalla, mistä sitten löytyi lasten iloksi yllätys- uusi leikkipuistovehje! Saatiin viettää aikaa tyhjällä rannalla leikkien.

Pääsin itsekin käymään pari kertaa kaupassa, mutta täytyy myöntää että vähän se ahdisti, kun oli nyt tottunut olemaan vain kotona..

Noh, sitten koitti toinen viikko ja tädää... Flunssa iski minulle. En kyllä yhtään sitä ihmetellyt, sillä koko edellisviikon etenkin pikkuherra aina pärskäytti aivastukset suoraan päin näköä.. Eli kiitos vaan siitä poikaseni...

Pieni räkänokka.. 

Jos eka viikko sujui suht hyvin, niin tämä toinen viikko oli kyllä niin painajainen..

Itse jouduin tekemään ruuat, niin kuin aina ennenkin, ja hoitamaan näitä muksuja. Oma olo oli aika väsynyt.. Flunssahan itsessään ei varmaan olisi ollut niin paha mutta kyllä tämän kotiäidin lepohetket jäivät aina lyhyiksi.. Ja aina kun makuulle pääsin, seurasivat rasavillit perässä mahan päälle pomppimaan.

Täytyy sanoa, että kyllä lapsettomat pääsevät helpolla, kun sairastavat..

Noh, sen seurauksena etten saanut kauheasti lepoa, on tottakai toipuminen venynyt..  Ja muksut alkavat olla nenänvuotamista lukuunottamatta kunnossa. 

Äiti on ollut koko viikon "vähän" ärtynyt ja kiukkuinen. Pienetkin asiat ovat voineet olla semmoisia ettei niitä ole jaksanut sietää normaaliin tyyliin. Toisin sanoen täällä on otettu yhteen ja paljon... 

Väsynyt kipeä äiti ja 4v erittäin uhmainen "minä haluan itse päättää" pikkuneiti, niin se yhdistelmä on jo heti tuhoontuomittu.. 

Riitoja on ollut (sori naapurit!) ja huonoja hetkiä.. Onneksi edes parina iltana ukko on päässyt ulos pikkuneidin kanssa, niin sekin on helpottanut minua paljon. Nyt täytyy vaan yrittää venyttää hermoja ja yrittää toipua.. Ja olla ärsyyntymättä neidin oikuille koko ajan... 

Noh, jos ensi viikolla oltaisiin jo vähän toivuttu, niin kyllä se arki tästä taas helpottuisi.. Vaikka omalla kohdalla nyt pikkuflunssasta kyse, niin kyllä sitä terveyttä vaan arvostaa, kun ei tartte olla nenäliina kädessä koko ajan.. Kotonaolokin ei tuntuisi niin yksitoikkoiselta, kun terveenä pääsee sitten välillä hengähtämään lenkille yksin...

Tsemppiä kaikille kotona oleville ja etenkin lapsiperheille! Pysykää kotona jos vain voitte.. Täällä ainakin pysytään.. 😅

Uutta arkea opettelemaan...

Voihan korona...!
Kaikille taitaa nykytilanne olla aika selvä ja itsekin olen niitä tiuhaan uutisista lukenut. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja saa nähdä miten tilanne tästä kehittyy...

Meidän perheessä virustilanne on näkynyt vasta vähän. Pikkuneidin leikkikoulu peruttiin jo ennen kuin kaikki muut rajoitukset tulivat. Ukon työt jatkuvat, mutta hänenkin työpaikalla ollaan esim vierailuja rajoitettu. Yhdet hautajaiset tulevat varmasti meidän perheen osalta peruuntumaan, jos vain 10 henkilöä on hautajaisiin sallittu..

Itse huomaan laittaneeni minut ja muksut eristyksiin, vaikka tarvetta ei sinänsä ole... Mutta koska asumme syrjäseudulla, niin tulee väkisinkin olo, että parempi tällä hetkellä pysyäkin poissa taajamista. Vaikka myönnän että vähän tekisi mieli viedä muksut leikkipuistoon, että seinillä hyppiminen loppuisi.. 😅

Pressu olikin tuulisena päivänä se paras lelu ikinä! 

Hmm, sitten onkin mielenkiintoisempi kysymys, että miten saada kuukausi kulumaan lasten kanssa hyvin....? Luulen, että tv:tä katsellaan varmasti paljon. Mutta uskon että tässä kohtaa ulkoiluista tulee meidän pelastus. Pihalla leikkiessä kuluu tuntikin aina helposti. Ja jos tässä kohtaa alettaisiin vähän enemmän sinne lähimetsiin suunnata, siinäkin olisi ohjelmaa näille.. Sisällä täytyykin keksiä kaiken maailman pikkupuuhaa, jotta muksut viihtyvät.

Miten sitten OMA pää pysyy kasassa kuukauden...? Jaa-a, sen näkee.. Olen kuitenkin tottunut liikkumaan kodin ulkopuolella jonkin verran, joten ihan pelkästään kotiin en halua jäädä... Kauppareissulle täytyy välillä päästä yksin.. Kaikki paikat, missä olen käynyt yksin tai yhdessä, ovat nyt kiinni.. Kirjastot, uimahalli, kuntosali.... Kavereillekaan ei nyt kauheasti uskalla mennä..
Yritän säilyttää positiivisen mielen ja keskittyä kotiin. Jos nyt vaikka saisin siivottua rästihommat.. Jos nyt ehtisin ommella ja kutoa enemmän. Lukea enemmän.. Leikkiä lasten kanssa enemmän.. Purjot ja tomaatitkin pitäisi kohta esikasvattaa (taidan olla myöhässä niidenkin kanssa jo vähän)....

Nauratti itseasiassa, kun näin uutisissa otsikon, miten saada aika kulumaan kotona paremmin.. En lukenut juttua, mutta jutun kuvat nähdessäni tuli heti ekaksi mieleen, että nyt palattiin ajassa taaksepäin, jonnekin 90-luvulle omaan lapsuuden aikaani... Minusta ei yhtään huono juttu.. En muista tarkalleen kaikkia kuvia, mutta niissä oli lukemista, lautapelejä, leipomista, tv:tä.. Kaikkea mitä ennen tehtiin yhdessä, ja minkä nykyisin ehkä kännykkä varastaa.. Ihan hyviä ehdotuksia siinä näytti olevan, mitkä lisäisivät ainakin perheaikaa..

Ja ettei koko postaus mene korona/koti höpötykseksi, niin näytetääs vielä kuvilla miten ukko on taas iltansa pihalla viettänyt. 

Kasvimaan vieressä olleet polttopuut saivat uuden paikan, kun ukko sai rakennettua uuden puuvajan. 

Olen aika tyytyväinen tästä, sillä viime kesänä kyykkiessäni kasvimaalla, olivat puut aika hyvin näköesteenä, kun yritin samalla vahtia lapsia. Voin sanoa että oli aika turhauttavaa nousta vähän väliä rikkaruohon nyppimiseltä ja kiertää puukuorman taakse katselemaan missä neiti viiletti menemään.. 

Nyt puuvaja on saunan vieressä tyhjällä tontilla. 

Valkosipuli nousee jo ylös. :) 

Tämmöistä tännepäin.. Katsellaan miten tämä kevät tästä lähtee etenemään...

Meidän perheen rentoutumishetki

Helmikuu tuli ja meni! Nopeasti kuukausi taas lipui ohitse erilaisten päivien kanssa, niin nopeasti että kesti sunnuntaina hetki tajuta, että onkin jo maaliskuu...

Helmikuu oli toiminnallinen kuukausi, kaikkea tuli joka viikko touhuttua. Sen takia ompeluksetkin jäivät vähemmälle helmikuun aikana. Oli kaveritapaamisia, muksuille eri juttuja, yhdet babyshowerit ja hoplop-reissukin kerettiin tehdä ennen pikkuneidin synttäreitä. Niin, ja synttäritkin tässä juuri vietettiin myös!

Tuntuu hassulta olla kotona lapsien kanssa ja aikaa kaikkeen pitäisi olla. Silti välillä tuntuu, ettei ole ollenkaan aikaa mihinkään! Jo 1 täyteen buukattu viikko tuo oman olonsa kiireisestä arjesta. Mitäköhän tästä kaikesta tulee sitten kun mennään töihin ja päiväkotiin...

Ainoa asia, mikä meidän elämässä on ja pysyy kiireen keskellä, ovat saunaillat. Joka keskiviikko ja lauantai. Yleensä ukko sytyttää tulen (hyvin harvoin minä, vain poikkeustilanteissa) ja lämmittää sen pari tuntia illan aikana.

Sitten menen joko muksujen kanssa edeltä tai kaikki yhtä aikaa saunaan.

Olen huomannut, että oli päivä tai viikko ollut miten huono tai stressaava tahansa, saunaillat ovat rauhoittaneet tilanteen.

Kyllä muksut saunassakin vähän riehuvat, kun pääsevät ammeeseen, mutta he väsyttävät siinä itsensä. Me aikuiset taas päästään hengähtämään lauteille ja vaikka se tuttu älämölö jatkuu, niin silti siellä metelissä tulee rentouduttua. Samalla vaihdettua nopeat päivän kuulumiset ukon kanssa. On saunalla ihme vaikutus!

Ja aina saunan jälkeen muksut kaatuvat sänkyyn ja se yö nukutaan hyvin.

Vaikka olisi miten kiireistä, tuntuu hyvältä tietää että kohta on saunapäivä. Nykyelämä on niin kiireistä aikatauluineen, mutta onneksi meillä on se pari kertaa viikossa oleva rentoutumishetki. Silloin saunotaan, jutellaan, nauretaan, ollaan vaan. Koska jokaisen olisi hyvä tietää miten välillä pysähdytään, niin meillä on tämä tapa tepsinyt.