Puoli vuotta kuvina.

 

Talvi meni, kevät meni, kohta sitten on kesäkin jo mennyt..😅 

Aika on kortilla ja tajusin että eipä tännekään enää niin useasti tule kuulumisia kirjoitettua enää. Jos nyt yrittäisin muistaa ja parantaa tapani..

Kaikenlaista on tässä puolessa vuodessa ollut. Vaikka arki tuntuu nykyisin kiireiseltä, niin kuvien kautta muistaa hyvin mitä kaikkea on tähän mahtunut.

Ollaan vietetty synttäreitä, tehty polttopuita, hiihdelty, luisteltu, opiskeltu.. 

(Yläkuvassa näkyvät kanat ovat isoveljeni, eivät meidän). 

Kiireisestä arjesta huolimatta saatiin tänä vuonna normaaliin tapaan kasvimaat laitettua. Hieman vähemmän vihanneksia tuli istutettua, loput maat rikkaruohot valtasivat.

Kasvihuoneeseen meni tänä vuonna anopilta saadut taimet. Omat taimet jäivät niin pieniksi ettei niitä kannattanut enää kasvihuoneeseen laittaa..

Muksut tappelevat edelleen keskenään, mutta nyt siihen alkaa jo vähän tottua.. Päiväkodista pitävät ja itse olen nauttinut koulunkäynnistä. Tällä hetkellä muiden lomaillessa minä ahkeroin paikallisessa hoivakodissa laitoshuoltajan sijaisena. Olen ollut palkkatöissä viimeksi 7 vuotta sitten, joten tämä on ollut ihanaa vaihtelua!

Myös kavereita olen kerennyt hieman näkemään, mikä on harvinaista luksusta nykyisin. Yksi illanviettokin onnistui, mikä piristi paljon.

Taloremppakin jatkuu taas tänä kesänä. Sopivaan saumaan oon töissä, niin saa ukko rauhassa tehdä edes jotain, kun minä ja muksut ollaan päivisin poissa jaloista. 

Kesä jatkuu, ja olo on onnellinen. ☺️

Mekkoa ja villasukkia

 Pitkästä aikaa käsitöitä. ☺️ Tässä pikkuhiljaa saanut tehtyä kaikkea, ja mukavampi tehdä kun ei ole mitään kiirettä töiden valmistumisilla..

Kuukausi sitten sain kipinän kokeilla tilkkumekkoa, koska tilkkuja alkoi kertyä aika hyvin talteen. Pienimpiä paloja olen säästänyt talteen tulevaa päiväpeittoa varten tytön sänkyyn. Toivottavasti saan peiton joskus aloitettua...  Yläkuvissa näkyy mekon etu- ja takapuoli. 

Pikkuneiti tykkäsi todella paljon "sekamelska"mekosta.😊 Kasvuvaraakin tuli vahingossa paljon, mutta eipähän ole heti pieni..

Sain myös puikot käteen pitkästä aikaa. Neiti sai valita langat ja näistä sitten tein mieleiset sukat. Hauska aina kokeilla miten eri paksuiset langat sopivat yhteen, nämä onnistuivat hyvin.

Ja kivana yllärinä tuli tähän taloon kuun alussa saumuri! 😄 Äitini osti alennuksesta saumurin, "jos sillä vaikka tulisi joskus jotain tehtyä.." Samaan hengenvetoon sanoi että antaa sen minulle käyttöön, koska minähän kuitenkin ompelen meistä kahdesta enemmän. Jee! On ollut kiva kokeilla ja opetella uudestaan, kun viimeisimmästä saumurin käytöstä on yläasteelta aikaa. Tuntuu ainakin että ompelu on tuplasti nopeampaa näin, mikä on tietenkin vaan hyvä..😅😂 Eiköhän kohta taas ala vaatteita tulla vauhdilla..😊

Ompeluhaaste osa 12.

 Niin hullun kiireinen kuin joulukuu onkin ollut, ehdin jollain ihmeen kaupalla ompelemaan! On ollut arjen kiireitä, leikkikoulun lopetusta, päiväkodin aloitusta, työkkärin kurssia, sairaalareissuja, omia hammaslääkäreitä, joulu.. Ihan mielettömästi puuhaa näin yhdelle kuukaudelle.

Ja silti jotenkin löysin jostain aikaa ja intoa ommella.

Paapiin Revontuli kangas tuli joskus ostettua,kun pikkuneiti sen itse valitsi. Sainpa vihdoinkin tekaistua siitä taskullisen tunikan.

Vaikka tasku menikin vähän ehkä vinoon, niin silti hieno tuosta mielestäni tuli.

Ja pääasia että pikkuneiti tykkäsi.

Ja joulukuun aikana sain pitkästä aikaa kudottua jotain. Sain pari vuotta sitten joululahjaksi äidiltäni lankakeräsetin (Teetee oli merkki) josta sai tehtyä kaulahuivin ja sen päihin kissantassut naamoineen ja häntineen.. Nyt se oli pakko kutoa,kun neiti tykkää niin kaikista eläimistä.

Neiti kyllä todellakin tykkäsi.😊😺

Tähän päättyy tämän vuoden ompeluhaaste. Oli mukavaa tätä haastetta tehdä, ja tällä hauskalla tavalla varmistin että käsityöharrastus pysyi voimissaan tämänkin vuoden ajan. Ensi vuodeksi en tätä samaa uskalla itselleni haastaa,koska aika saattaa olla kortilla ensi vuonna ihan oikeasti. Uudet kuviot elämässä ovat jo nyt alkaneet ja olen tyytyväinen jos pystyn edes silloin tällöin ompelemaan tai kutomaan. Hyvää parempaa uutta vuotta kaikille, me aiomme nauttia raketeista ja hyvästä ruoasta tänä iltana.🎇

Kiireinen joulukuu...

 Voi joulukuu, joulukuu... Enpä olisi vielä viime kuussa uskonut, miten paljon kaikkea tulekaan tapahtumaan joulukuun aikana. Odotettavissa oli muutoksia, mutta kyllä niiden määrä yllätti...

Joulukuun alussa odotin malttamattomana että pari viikkoa menisi ohi nopeasti. Oli viimeiset viikot pikkuneidin leikkikoulua ja päiväkoti odotti alkamistaan.

Samoihin aikoihin jouduin myös, nyt näin työttömänä, uravalmennus kurssille. Etänä tietenkin, näin ajan henkeen kuuluvasti..

Koin erittäin mielenkiintoisena (lue: kamalana) etäkursseilun, kun kurssin alkaessa muksut olivat vielä kotona. Aamuisin pidin Teams-kokousta, kun samaan aikaan lapset tappelivat keskenään toisessa huoneessa. Se oli ihanaa aikaa..... Ja kolme kertaa viikossa jouduin vielä ajamaan pikkuneidin leikkikoululle viimeisille viikoille. Minulla ei ole migreeniä, mutta luulen että sain pienen aavistuksen millainen viikon kestävä migreeni voisi olla. Olin lievästi sanoen erittäin stressaantunut.

No, kurssi onneksi sujui hyvin stressistä huolimatta ja pikkuneitikin sai toivottavasti mukavat viimeiset muistot leikkikoulustaan. Juuri,kun ajattelin että nyt saa varmaan hetken levähtää,niin meille tuli sairaalareissuja. Onneksi pikkuherra tottui päiväkotiin todella nopeasti ja hän viihtyi, kun arki muuttui niin isosti. Saimme jo toisella päiväkotipäivällä lähteä hyvillä mielin kohti Tyksiä, kun tiesimme ettei pojalla ollut hätää päivähoidossa.

Lähdimme jo aiemmalla viikolla Tyksiin tutkimaan pikkuneidin jo lokakuussa loukkaamaa sormea. Tutkimuksissa ei löytynyt murtumia, ja alustavasti saatiin diagnoosiksi jännetupintulehdus. Sitten saimme lähetteen vielä varmuuden vuoksi reumapolille. Muistimme että sanottiin ajan tulevan vasta ensi kuussa,mutta seuraavan viikon maanantaina tulikin jo soitto ja aika seuraavalle päivälle. Tiistaina saimme kuulla pikkuneidin sairastavan lasten reumaa. Pikkuinen pommi kesken kaiken.

Pikkuneiti sairastui nimenomaan oligoartriitti nimiseen reuman alatyyppiin. Onneksi taudin eteneminen saadaan nykyisin hyvin kuulemma pysäytettyä varhaisessa vaiheessa ja lääkkeet ovat kehittyneet paljon. Nyt näin muutaman päivän ajan ajatukseen tottuneena tämän on jo enimmäkseen hyväksynyt, mutta eihän tätä pienelle olisi missään nimessä toivonut. Kyllä tämä tästä.

Ja koska korona aika vei meiltä pikkuherran suvun keskeisen synttärijuhlienvieton mahdollisuuden, niin pääsemme perheen kesken viettämään pienimuotoista herkuttelua kohta 2-vuotiaan kunniaksi. Reipas, iloinen poika hänestäkin on kasvanut.

Nyt vaan enää toivon, että yllätykset ja muutokset loppuvat tältä vuodelta, ja saamme rauhoittua päiväkotiarkeen ja kohta joulun viettoon. Tähän joulukuuhun mahtui koko elämän verran tapahtumia, tai siltä se ainakin tuntui. Kohti ensi vuotta ja uusia haasteita kohti! 

Ompeluhaaste osa 11.

 Vuosi lähenee loppuaan.. Kivasti sitä on saanut ommelluksia tehtyä kuukausi toisensa perään. :) Kesällä taisi paras innostus olla tekemiseen ja aikaakin riitti silloin paremmin. Nyt luulen etten uskalla ensi vuodeksi ompeluhaastetta tehdä, sillä en voi tietää miten paljon aikaa tuleva koulu (joka alkaa ilmeisesti tammikuun lopussa! 😀) vie aikaani.. Kunhan nyt edes silloin tällöin sitten tulisi jotain tehtyä ensi vuonna, niin olisin tyytyväinen. Ensi kuu vielä siis haastetta jäljellä. 

Marraskuun ajan sain tehtyä pari työtä. Ensiksi valmistuivat saunan verhot, jotka ovat odottaneet ikkunaan pääsyä jo ainakin vuoden verran..!

Kirpputorilta löytynyt verhokangas. Pohdin jos tekisin vielä pukuhuoneeseen samasta kankaasta pienemmät verhot myös.

Lisäksi päätin tehdä tästä puuvillaisesta Frozen kankaan (Eurokankaasta) tytölle tunikan tyylisen. Alunperin ajattelin tehdä siitä kesällä hellemekon, mutta ylläri ylläri, myöhästyin siitäkin tottakai. Nyt saa sitten pitkähihaisena sen. Harvemmin tulee joustamattomista kankaista tehtyä mitään ylipäätään..

Pahin Frozen innostus on vähän laantunut, mutta kyllä ne silti vielä kelpaavat. Voi olla että joulun jälkeen, kun neiti saa pukilta lahjaksi Frozen 2- leffan, alkaa fanitus uudestaan entistä innokkaammin.. 

Ompeluhaaste osa 10.

 

Salamalla otettu yläkuva......

........ Ja ilman salamaa. Mikä väriero..

Tässä kuussa kerkesin hieman ompelemaan. Pari vaatetta.

Siivoilin jopa yhtä laatikkoa, kun etsin saunan tulevia verhokankaita (joita en kerennyt tässä kuussa sitten ommella.) ja löysin unohtuneita ostoksia.. 😅 Voin hyvillä mielin nyt olla tilailematta uusia kankaita ja keskittyä nyt hetkeksi "vanhojen" käyttöön.

Jopa kutomisen makuun olen pitkästä aikaa taas vähän päässyt.

Pikkuneiti sai taskullisen tunikamekon. Ostin netin kangaskirppiksestä tämän ihanan kankaan, en tosin tiedä mistä tämä alunperin on. Voisi hyvin olla Verson puodista tai Ainolasta...?

Pikkuherralle tein kans pitkästä aikaa vaatetta. Hän sai Paapiin dinokankaasta paidan.

Huomaan että pienempien vaatteiden ompelu tuntuu vaikealta, kun neitikin käyttää jo 110-vaatteita. Pikkumiehelle tulee tehtyä harvemmin vaatetta, neidin vaatekoko menee jo rutiinilla. Oman vaatekoon tekeminen on tosin se vaikein urakka, siksi varmaan niin harvoin uskallan itselleni tehdä, vaikka enemmän pitäisi.