tiistai 27. marraskuuta 2018

Odottelua ja talon lämmittämistä.




Viime postauksessa oli toiveena rauhoittuminen.. Noh....... Kyllä sitä tulee rauhoituttua, monta pientä hetkeä päivässä..
Viime viikko oli ainakin kaikkea muuta kuin rauhoittumista. Kauheasti eri paikkoihin menoja, sukulaisvierailuja, lapsen leikkikoulua.. Ja kun kotona kerettiin olemaan, niin silloin aika kului uunien lämmittämisessä, ruuanlaitossa, ja kaikessa arkisessa, mitä ei ole kerennyt tekemään..



Talvi tuli meillekin. Vähän aiemmin sain jouluvalot ikkunaan ja puolta viikkoa myöhemmin tuli ensilumi. :) Tosin nyt pakkasen takia on uunitkin käyneet kuumina joka päivä.. Äkkiäkös jonkun puuron tai perunat keittää samalla, kun lämmittää taloa. Tänä aamuna taisi olla kylmin aamu tähän mennessä. Ukko oli pienen pesällisen keittiössä polttanut, ja mittarit näyttvät silti +15 - 18 astetta lämpöä. Vaihteleva ero johtuu, kun minä kyttäilen kahdesta eri mittarista lämpötiloja keittiössä. 15 astetta näytti ikkunan vieressä oleva mittari ja katossa oleva näytti 18.. Yleensä katossa oleva näyttää meillä sen totuudenmukaisemman lukeman.

Pienen totuttelun on taas vaatinut kerrospukeutuminen. Ulos ei viitsi nopeastikaan mennä ilman pitkiä kalsareita alla ja lämpimämpi paita päällä... Pallomahan kanssa tuntuu kaikki pukeminen vaivalloiselta ja pikkuneidin pukeminen on myös oma juttunsa.. Onneksi pahin uhma ei kohdistu pukemiseen (ainakaan vielä), mutta kaikkeen muuhun kyllä... Silti, on tuo kylmyys jotenkin virkistävää, kunhan on tarpeeksi vaatetta päällä. Ennemmin pakkasta kuin hellettä...

Muuten tässä arki vain rullaa.. Päiväuniaikaan nukutaan ja levätään kunnolla. Muuten loppupäivän kruunaa kunnon liitoskivut. Odottelua nyt vain... Synnytystä en jännitä, enemmän sitä sen käynnistymistä. Toivottavasti olen silloin kotona, enkä missään julkisella paikalla ainakaan.. Paljoa en jaksa tehdä, ruuat ja hyvin vähän siivousta, jos välillä ollenkaan... Aivoille on mukava piristys kyllä käydä tytön kaa jossain, mutta kroppa sanoo sitten viimeistään illalla vastalauseensa..

Käsitöitäkään ei tee mieli tehdä, ei vaan jaksa.. Jos välillä muutaman rivin silmukoita kudon, niin se on hyvä... :D

lauantai 17. marraskuuta 2018

Rauhoittumisen aika.. Jos vaan malttaisi...

Pientä rauhoittumista olisi ilmassa.. Jos vaan pikkuneiti sen sallisi..



Päivät pimenevät nopeammin ja olotila alkaa pikkuhiljaa vaatia oikeasti hidastamista..
Maha painaa jo aika hyvin ja liika tekeminen kostautuu koko päiväksi vihlontoihin ja äkäisiin potkuihin. En edes muista kuinka monta kertaa olen ukolle sanonut että ei pikkuneidin loppuaika mahassa ollut näin haastavaa..




Harmi vaan, että oma mieli (kuin myös neidin) ei millään tahtoisi rauhoittua.. Jokaiseen kivaan tapahtumaan ja kissanristiäisiin tekisi mieli mennä, mutta keho sanoo ei.. Ollaan sitten tyydytty neidin kanssa kerhoihin ja kaveritapaamisiin, ja niissäkin aika hillitysti. Myös viime viikolla kärsitty flunssa pakotti lepäämään.




Joten nyt varmaan jämähdetään vähän kotiin. Sitä pimeän ajan rauhoittumista voisin kyllä rauhassa harrastaa, mutta miten se oikein onnistuisi tuon duracellpupun kanssa... Aamupäivät menee hyvin kotona,  mutta päiväunien jälkeen, kun on jo pimeää kuin mörön pyllyssä, on jo vähän haastavampaa..
Onneksi ukkokin välillä on malttanut tulla kotiin, eikä vain ylitöissä viihdy, niin sekin on välillä helpottanut tilannetta..
Salaa kyllä toivon että pikkukakkonen syntyisi jo,eikä anna odotuttaa itseään laskettuun aikaan....




Kotonakin olo pitkästyttää välillä, mutta onneksi aurinkokin välillä tulee pilvien takaa piristämään mieltä. Noh, yritetään mennä rauhassa päivä kerrallaan...

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Paitoja pikkuneidille.

Viime viikolla sain jostain hetkellisen energianpuuskan ja sain paidat valmiiksi pikkuneidille. Koko on kummassakin 98.



Päätin vaihteeksi tehdä yksivärisen paidan. Vihreä kangas löytyi Eurokankaasta..


Väri ei ole ihan sama, mitä luonnossa. Kamera ei onnistunut tallentamaan oikeaa sävyä vaikka otin kuvia monta. Tässä ehkä realistisin väri.. Perus vihreä kuitenkin.  Oli kiva tehdä yksiväristä kaappiin, koska mummut tietävät minun tykkäävän väreistä ja kuvioista lastenvaatteissa ja niitähän he sitten ostavat. Ja kun neidin vaatekaappi on täynnä sekavia värejä ja kuvioita, niin välillä neidilllä on kunnon sekasotku-sateenkaari vaatteet päällään. Näillä yksivärisillä saa vähän tasoitettua värikaaosta..


Ja ihana Paapiin kissakangas löytyi syksyllä paikalliselta Taito-yhdistyksen tiloissa pidetyssä popup-kaupasta.
Pikkuneiti tykkää kissoista nykyään ja tiesin että tästä täytyy tehdä nopeasti vaatetta, ennen kuin innostus menee ohi..

tiistai 6. marraskuuta 2018

Arjesta poikkeavaa..



Saatiin vuoden alussa pikkuneidin kummitädiltä lahjakortti Hoploppiin. Nyt vasta tuli tilaisuus käyttää se. Mukaan otettiin mummi, koska arvasin etten pysy neidin perässä ison mahani kanssa.. Oikeassa olin, mummi sai kunnon kuntoilupäivän.. :D

Kokemus oli hyvä ja neiti tykkäsi todella paljon!



Ei olla ennen Hoplopissa käyty, joten päätimme suuntaa nokkamme kohti Lohjaa.
Paikka oli kyllä pikkuneidin unelma, ei kauaa kestänyt kun neiti katosi ekan kulman taakse innoissaan.




Mehän ei olla kauheasti käyty missään huvipuistoissa yms.. Tämä oli kiva aloitus.
Paljon kotona ollaan, niin tuntui kivalta tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Luulen että todellakin mennään uudestaan joku kerta. :)

Ja mikäs sen kivempaa tulla kotiin, joka oli valmiiksi lämmitetty. :)  Olen tässä vikat pari viikkoa lämmttänyt yksin taloa, hakenut klapeja, pilkkonut sytykepuita.. Ukolla on ollut kiire autojen ja töiden kanssa. Ihanaa, ettei tarvinnut edes yhtenä päivänä miettiä tulenlaittoa... :D

Jotain negatiivistakin vielä.. Vaikka Hoplop-päivä oli kiva, niin seuraavana yönä pikkuneiti kömpi viereen tulikuumana... Kuume vaihtelee ja keskikroppa neidillä on koko ajan kuuma. Minkä lie pöpön jostain nappasi mukaansa.. Nyt levätään ja parannellaan kotona ihan rauhassa.

Ruska 🍁

  Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua... Lehtikasoja... Ruskan värejä... Kasvimaan viimeiset kukkaset... Syksy on oll...