Kylvöjä ja kestoilua.

Ukko löysi autotallista taimimultaa. Muistinkin että sinne jonnekin oli pussi jäänyt viime vuodelta.
Päästiin siis tänään pikkuneidin kanssa kylvämään ekat siemenet tältä vuodelta.

Laitettiin tosin vaan tällä kertaa hernettä ja krassia. Oli kivaa puuhaa neidille käsin laittaa multaa ja siemeniä purkkiin, ja selitin että nyt sit vahditaan joka päivä milloin sieltä purkista alkaa vihreää näkymään... Pientä silmäniloa lapselle, en ajatellut näitä tämän enempää kasvatella..

Paprika ja amppelitomaatti- pussit jäivät vielä odottamaan kylvöä. Pakkauksissa luki kylvöajan olevan maalis-huhtikuussa, niinpä en aio pitää näiden kanssa kiirettä..

Yleensä tekee mieli näin kevään kynnyksellä laittaa kauhea määrä esikasvatukseen eri taimia, mutta.... Meillä ei oikein ole tilaa miljoonalle purkille, enkä totta puhuen ole edes hyvä esikasvatuspuuhissa. Lisäksi kämppämme on oikeasti aika hämärä, eikä valoisimmilla ikkunoilla ole mitään ikkunalautoja tms, joihin purkkeja voisi laittaa.

Sen takia päätin että tänä vuonna kokeillaan nyt sitten vain paprikaa ja amppelitomaattia kasvattaa, kun on kasvihuone. Muut taimet sitten vaan ostetaan torilta valmiina, niin kuin viime vuonna.. Mahdollisimman vähän kokeillaan kasvattaa nyt itse, vain pari lajiketta..

Ja koska kaiken tämän lisäksi on vielä kasvimaa, niin ei niitä omia kasvatettuja tartte olla kauheasti, ruokaa tulee varmasti riittävästi..

Lisäksi löysin myös varastosta pikkuneidin vaippa-aikana ostetut kestovaipat.

Tuon toisen lapsen saavuttua perheeseen, alkoi myös uudestaan tietysti vaipparalli..
Pikkuneidin vauva-aikana kiinnostuin kestovaipoista. Mitään niistä en tuolloin tiennyt, kuinka paljon erilaisia vaippamalleja on.. En oikein vieläkään täydellisesti tiedä niistä mitään, mutta kotona niitä oli mielestäni helppo käyttää..

Ja kun niitä välillä käytti, edes pari päivässä, se vähensi varmasti kertakäyttövaippojen ostamista, ja roskiksen täyttymistä.. Haluan uskoa, että luonto kiittää edes osittaiskäytöstä! Vähemmän muovia jne.. :D

Vielä en ole pikkuherralla kestovaippoja käyttänyt, mutta nyt, näiden taas löydyttyä, täytyy taas aloittaa. :)

Yhtä juhlaa

Talvilomaviikko alkoi meikäläisellä vähän ikävämmin.. Noin pari viikonloppua sitten minulle iski oksennustauti. Tuuria oli pelissä mukana, sillä tauti kesti minulla vain 12 tuntia, eikä muille perheenjäsenille tullut mitään. 

Pari päivää siitä meni toipuessa, voimat olivat aika hyvin lähteneet, vaikka tauti ei ollut enää päällä. Loppuviikko menikin sitten pikkuhiljaa huone kerrallaan siivotessa ja muksuja hoitaessa. 

Meillä oli nimittäin viime viikonloppuna pikkuneidin 3-vuotis synttärit ja pikkuherran nimiäiset! 

Mummojen tarjotessa kakkuapua, otin kerrankin tarjoukset vastaan. Enhän minä olisi mitään jaksanut leipoa, kun alkuviikko meni toipilaana ja loppuviikko siivotessa perusteellisesti..

Juhlat menivät hyvin ja kaikilla oli mukavaa. :) Me järjestämme niin harvoin juhlia, yleensä juuri syntymäpäivinä vaan. On mukavaa saada kummankin lähipiiri edes joskus saman katon alle ja nähdä kaikkia yhtäaikaa. 

Nyt ei ole lähiaikoina enää tulossa juhlittavaa, niin saadaan taas keskittyä arkeen. 

Tänä vuonna olisi vähän innostusta kylvää siemeniä, mutta saa nähdä ehdinkö.. Joidenkin siementen osalta olenkin jo varmaan myöhässä, mutta jos tässä kerkeis edes yhtäkin lajiketta laittaa multiin, niin olisi hyvä. Katsotaan.. 

Toppi

Niin kiire oli kuvata, että vielä on langat katkaisematta... 

Niin tyytyväinen nyt olen, kun sain vihdoinkin jotain taas valmiiksi! Tämä toppi on ollut jo yli kuukauden, ellei kahdenkin, odottamassa valmistumista.

Ompelukonetta en yhdessä vaiheessa yhtään jaksanut ottaa esiin ja aina tätä tehdessäni tuntui kone jumittavan mitä ihmeellisemmin...

Kaavaa tähän ei ollut, vain yksi eniten käyttämistäni topeista mallina.. Ja vähän siihen suuntaan sen leikkuu menikin.... Tuli ainakin sopivan kokoinen, vaikkei leikkuujälki ole niin täydellistä... Eikä kyllä ompelujälkikään niin hienoa ole.. Vähän kainalosta kangas lörpöttää, mutta ei pahasti..  Mutta mitä voi odottaakaan temppuilevasta Singeristä tulevankaan..

Mutta pääasia että minä olen tyytyväinen! Toppi sopii ja näyttää topilta! Ja minä käytän yleensä toppeja pitkähihaisten paitojen alla, niin että jos alkaa itteäni jostain syystä jälki häiritsemään, niin saa "piiloon" paidan alle...

Kaikki vaatteeni venyvät tällä hetkellä imetyksen takia. Pieni kasa imetysvaatteita on kaapissa, mutta käytän myös paljon vanhoja vaatteitani, joita voi huoletta kunnolla venyttää..
Tämän haluan kyllä säilyttää, joten tätä en voi käyttää niin pitkään kun imetän.. En halua pilata tätä.. Ja olisihan se mukava saada muutama ylimääräinen kilo myös pois, ettei olisi niin makkaroita paljastava, heh heh...

Ja takaa.. Vähän "sinnepäin" leikattu, mutta ihan ok, kun miettii että on ilman kaavoja leikattu. 

Kangas on ostettu joskus syksyllä (?) Eurokankaasta.

Nyt voisin seuraavaksi ottaa jonkun lastenvaatteen projektiksi, ne nyt olisi (ehkä) nopeampi tehdä tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa, kun ovat niin paljon pienempiä..

Elämän kiireellisyydestä ja yllätyksistä.

Kiire, kiire..  Päivät kuluvat alkuviikosta pikkuneidin kerhosta ja meikäläisen perhekahvilan pitämisestä.

Kotona odottaa vähän väliä vaaterumba, kun pikkuherra kasvaa todella nopeasti, etenkin leveyttä, ja vaatekokoja pitää vaihdella.. Ja vaikka välillä ei olisikaan niin kauheasti tekemistä, niin päivittäiset talonlämmittämiset, siivoamiset  ja ruuanlaitot vievät aikaa. Olen suosiolla luopunut, etenkin näillä keleillä, ulkoilusta.. Sinne ei mennä, jos ei huvita tai keretä.

Kaiken tämän normaalin arjen lisäksi on nyt vauvalla kaikenmaailman hulina- ja tiheän imun kaudet. Päivässä ei ole montaa hetkeä, etten häntä sylissä kantaisi.. Ja tuo pikkuneiti... Edelleen ihmettelen miten voi noin pienessä ihmisessä olla noin paljon energiaa pakattuna yhteen..

Ei ole pelkästään arkirutiinit pitäneet meitä kiireisinä.. Tässä on synnytyksen jälkeen välillä ravattu ties missä tutkimuksissa ja lääkäreillä.
Pikkuherralla huomattiin vasta neljän päivän jälkeen suulakihalkio. Olimme lääkärintarkastuksessa ja tekemässä kotiinlähtöä synnytyssairaalasta, kun tuo huomattiin. Halkio on pehmeän suulaen alueella..

Aluksi tarkistettiin varmuuden vuoksi ultrissa aivot, maha ja sydän. Kaikki olivat kunnossa.
Sitten odotettiin kuukauden päivät ja päästiin käymään Husukessa, Töölössä, missä hoidetaan halkiolapsia. Se oli hyvä reissu ja avasi vähän, mitä tulevan pitää.
Vuoden ikäisenä suurin piirtein pikkuherra joutuu leikkaukseen. Sen jälkeen erilaisia kontrollikäyntejä on n. 2-3 vuoden välein.
Pikkuherralla voi tulla tulevaisuudessa purenta- ja puhevikoja. Niitä sitten tarpeen mukaan hoidetaan. Tosin näitä vikoja voi tulla perusterveelle lapselle myös, joten en ole niillä päätäni vaivannut. Ja kun sen näkee vasta sitten joskus, että mitä vikoja tulee poitsun kohdalle.

Tämän hetken murheen aiheet ovat korvaongelmat ja syöminen. Korvatulehduksia voi tulla herkemmin ja liimakorva tulee 99% halkiolapsille..   No, liimakorvat putkitetaan halkioleikkauksen yhteydessä..
Syöminen onneksi sujuu. Ja se sujuu hyvin! Erittäin harvoin suulakihalkiolapset pystyvät imemään rintaa.. Suusta puuttuu alipaine halkion takia. Noh, pikkuherralla on jokin hyvä tuuri mukanaan, koska me onnistuimme täysimetyksessä.. :) Poika on kasvanut 6 viikossa 4,8 kiloisesta ja 55 senttisestä, 6,6 kiloiseksi ja 61,5 senttiseksi. Maitoni on ilmeisesti kermaa ja sitä tulee paljon, ja poika syö kunnolla! Muuten oltaisiin minulle vieraassa asiassa, pulloruokinnassa. Nyt siihen ei onneksi ole tarvetta. :D

Halkiota ei ultrissa näy, se on niin hankalassa kohtaa että sitä ei sieltä kyllä löydä.
Halkio tulee alkuraskauden aikana ja lääkärit sanoivatkin, että minun syömiseni eivät sen syntyyn ole vaikuttaneet. Enpä tosin edes muista mitä olen loppukeväällä syönyt... En vaivaa sillä päätäni..  Yleensäkään ei tiedetä mikä vaikuttaa halkion syntyyn. Perintötekijät enimmäkseen kai..?

Halkio ei ole missään vaiheessa stressannut minua. Jostain syystä en säikähtänyt yllätysuutista, vaikka mikään pikkujuttu se ei ole. Näkyyhän halkion olemassaolo silloin, kun maidot tulevat poitsun nenästä ulos, ja hän kakoo hetken henkeä sen mennessä väärään kurkkuun. Ja ilmaa hotkitaan, jolloin mahavaivat iskevät.. Puhumattakaan tulevaisuuden sairaalakäynneistä.
Mutta "pikku" poikamme on aivan ihana jäbä ja kuin kopio isosiskostaan, tosin tummemmalla tukalla..