Syksyyy!

 Kesä meni humahtaen ohi ja syksy on täällä taas! Taas alkaa pikkuhiljaa polttopuilla lämmittäminen, viileät ilmat, ruska, sadonkorjuuaika! Olen nykyisin enemmän syksyihmisiä, liika lämpö ahdistaa minua, joten tämä pieni viileys on vain minusta erittäin tervetullutta..😊

Viime postauksessa hehkutin elämäntapojen muutosta. Arvaatko lopputuloksen..? Niin se kiire vaan vie... Mitään en ole pahemmin kerennyt tehdä terveyteni eteen...😅 Okei, okei, ehkä vähän syömiset on parantuneet, kiitos kasvimaan. Töihin on ollut helppo napata mukaan kurkun, kesäkurpitsan ja porkkanan paloja, kun niitä tuli niin paljon.. Mutta myönnän, että edelleen karkkia kuluu liikaa stressiaikoina. Jos tässä pikkuhiljaa oppisin pois tunnesyömisestä, niin olisi hyvä juttu. Liikunta on edelleen vähäistä, mutta nykyään olen oppinut nauttimaan jos se liikunta on edes kunnon kävelylenkki hikijumpan sijaan. Stressillekin pään sisällä tekee parempaa tuollainen kevyt liikunta, kuin väkisin revitty kunnon rykäisy...

Mites sitten kesä menikään? Erittäin kiireisesti. Töissä sai välillä kirjaimellisesti melkein juosta pahimman kiireen aikana. Kiirettä piti, mutta tavallaan myös nautin siitä osittain. Ahkeruus palkittiin ja tässä kuussa sain vakituisen paikan työpaikaltani. 😊 

Lapset joutuivat olla koko kesän päiväkodissa töiden takia ja pikkuneidillä alkoi virallisesti oikea esikoulu. Hänhän oli tässä 2 vuoden esikoulukokeilussa, ja nyt hänellä alkoi se oikea vuosi...😊 Ensi vuonna jo kouluun, apua...😳

Ukko jatkoi taloremppaa ja sai tämmöistä aikaan kesän aikana...😊

Siitä se pikkuhiljaa etenee..😁

Ja nyt syksyn tullen kaikki jatkuu vaan...

Tuntuu ettei tänä kesänä ennättänyt hirveästi kasvimaan parissa olemaan. Välillä jopa tahallaan jäin ennemmin sohvalle kuin menin rikkaruohoja tonkimaan. Niin ne työt vie voimat. 

Mutta yllättävän hyvin kaikkea meille perusvihannesta tuli, vaikka vähän tuli laitettua ja hoidettua maata.

Ai, että kun kuvissa näyttää niin siistiltä kasvimaalta, mutta kyllä se loppukesästä oli niin rehevöitynyt rikkaruohoista että...🙈 

Kaikin puolin ihan ok vuosi ollut, vaikka suurin osa ajasta nykyisin menee töissä. Ja kun olen itse hyväksynyt sen tosiasian, etten ehdi enää tehdä kaikkea.. 

Mutta se täytyy vielä sanoa, että töihinpaluu, kaikesta kiireestä huolimatta, ei kaduta. Enää minusta ei olisi kotiäidiksi. Vaikka hommaa on nykyään liikaa ja aikaa liian vähän, niin nautin silti tästä tekemisestä. Ja muksujenkin kanssa jaksaa paremmin, kun heitä ei näe joka sekunti vuorokaudessa..😂😅

Ja nyt nauttimaan syksystä!😊 Tänä vuonna näyttäisi tulevan ihana ruska. 🍁🍂

Pieni tauko paikallaan...

 Vuosi lähenee loppuaan ja meidän perheessä joulu starttaa toivottavasti terveenä.. Pikkuherra nimittäin toi eilen vatsataudin päiväkodista mukanaan... Toistaiseksi oksentelu jäi eilisiltaan ja kaikki vaikuttavat, ainakin vielä, terveiltä. 

Blogin pitäminen on vähän jäänyt, mistä olen tainnut joka kirjoituksessa tämän syksyn aikana toitottaa..😅 Sille ei vain mitään voi kun ei tämän kiireisen arjen keskellä muista tai ehdi tai jaksa kirjoittaa enää. 

Mutta niin itsepäinen olen, että ihan heti en ole blogia pois laittamassa. Kirjoitusvimmaa löytyisi, aikaa ei. Joten blogi jää toistaiseksi roikkumaan tänne ja kirjoittelen kuulumisia pikkuhiljaa.. 

Vuosi on todellakin kulunut kiireisesti. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja oma opettajani on uhkaillut minun pääsevän jo keväällä työmarkkinoille, mikä on hyvä juttu.☺️ Myös töitä olen nyt saanut tehdä oppisopimuksen muodossa, kesällä vanhustenkodissa ja nyt vikat 3 kk omassa koulussani sijaisena. 

Joulukuu oli kyllä henkisesti raskas lasten sairastelujen takia, ja samalla työntekoon yhdistyi opiskelujen eteneminen. Jouduin suorittamaan yhden näytön. 

Mutta nyt kaikki on hyvin ja voidaan rauhassa sairastella kotona joululoman aikana ilman stressiä sairaslomatodistuksien hakemisesta yms..😅😂 

Syksy on ollut kyllä mukava. Kaikkea kivaa ehditty puuhata arjen keskellä. 

Halloween tuli meille vähän myöhässä, sillä oma (eka ikinä) kasvattama kurpitsa kypsyi pari kolme viikkoa halloweenin jälkeen. Hieno lyhty siitä silti saatiin tehtyä ja tien viereen laitettiin autoilijoiden iloksi.

Myös discoilta kuului lasten syksyyn. Siitä riitti riemua pitkäksi aikaa.

Lisäksi marraskuun alussa jatkettiin varovasti remonttia! Ukko väkersi uudet, väliaikaiset rappuset ja olisi jatkanut remppaa, mutta kova äkillinen pakkanen keskeytti homman taas vaihteeksi. Remppa jatkuu pakkasten lauhduttua...

Ja tottakai, joulukuun iloinen tapahtuma, jota ei parane unohtaa! Pikkuherran synttärit!

Uskomatonta,että pikkuherrasta on tullut jo iso poika... Niin ne kasvaa..🥺

Minäpä säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittelen tänne ja hiljennyn ainakin loppuvuodeksi nauttimaan joko rauhallisesta joulusta tai huonolla tuurilla pyykkirumbasta... Kuullaan jatkossa ja kaikkea hyvää ensi vuodelle.

Ruska 🍁

 

Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua...

Lehtikasoja...

Ruskan värejä...

Kasvimaan viimeiset kukkaset...

Syksy on ollut kaunis tänä vuonna. 😊

Pientä remonttia

 Täällä taas vaihteeksi vietetään kotielämää räkätaudin kera.. Olo on itsellä kerrankin ihan hyvä pientä nenänvuotoa lukuunottamatta, lapsilla on vähän kurjempi olo. Noh, vastustuskyky kasvaa..

Täällä ei olla yläkerran remonttia vieläkään jatkettu, mutta aihe on tullut useammin kahvipöydässä esille. Pieniä haaveita ja pohdintoja on ollut ilmassa. Jopa pikkuneiti on alkanut juttelemaan tulevasta yläkerrasta ja aihe on pari kertaa näkynyt piirustuksissa. Alkaako oma huone jo olla neidin mielessä vahvasti..?

No, pientä muutosta saatiin aikaiseksi (tai ukko siis sai) keittiöön. Isäpuoleni ostamasta talosta lähti uusiokäyttöön tiskipöytä.  Ukko kävi hakemassa altaan ja vaihtoi sen meille.

Harmi, kun en ehtinyt ottaa ennen-kuvaa tiskipöydästä. Kun tässä uudessa tiskialtaat ovat vierekkäin, niin vanhassa ne menivät poikittain pystysuuntaan. Altaat olivat pienemmät ja etummaiseen altaaseen laskiessa vettä, se melkein aina valutti sitä samalla tiskipöydälle. Se oli raivostuttavaa. Nyt voi rauhassa läträtä tiskatessa, eikä koko pöytä ole märkänä lopuksi.

Juuri eilen ukko pyysi laittamaan mietintämyssyä päähän, että voisin pohtia millaiset keittiökaapit meille aikanaan tulee. Hämmennyin. Minä, joka en melkein ikinä ole saanut sananvaltaa sisustuksen suhteen, joudun nyt miettimään niin ison sisustuksellisen asian kämpässämme! Saa nähdä miten tässä käy, etenkin kun en mielestäni omaa sisustussilmää ollenkaan...

En muista olenko täällä näyttänyt valmiin puuvaraston kuvaa, mutta näytetään nyt varmuuden vuoksi. Tätäkin ukko koko loppukesän ja syksyn rakensi, ja nyt siellä on puut hyvässä tallessa.

Saatiinpa mekin tänne etelä-Suomeen ensilumikin. Juuri ennen flunssan tarttumista päästiin leikkimään lumessa ja neiti pystyi pienen lumikanan jopa muovailemaan (saattoi olla lumiteoksen aiheella vaikutusta, kun samana päivänä neiti vieraili naapureiden kanalassa..). Seuraavana päivänä oli tosin suurin osa lumesta jo sulanut ja sitten kyhjötettiin sisällä myrskytuulilta suojassa.

Noin kuukausi enää jouluun ja kolme viikkoa päiväkodin aloitukseen. Nyt alkaa sekä äitiä että lapsiakin jo jännittää... 😊

Taistelu pimeyttä vastaan

 Syyssateet ja pimeys alkoivat. Päivä lyheni taas talviaikaan siirtyessä.

Pimeä aika on selvästi alkanut vaikuttaa lapsiin. Tuntuu että kiukuttelua ja tappelua on koko ajan. Johtuuko sitten väsymyksestä vai pimeästä, ken tietää....

Olisi vain kiva joskus aloittaa aamu iloisella mielellä, eikä painiottelun erotuomarina. No, ehkä tilanne (saattaa) vähän muuttua, kun päiväkoti alkaa. Pari kuukautta vielä....

Itse olen myös yrittänyt nyt panostaa itseeni enemmän. Liikuntaa olen jo kesästä asti lisännyt, ja pari kertaa viikossa käyn kävely- tai hölkkälenkeillä. Myös ruokapuolta olen alkanut parantamaan taas. Jokapäiväinen karkkien napsiminen on nyt saanut jäädä ja säännöllinen normaali ruokavalio ja -rytmi on nyt käytössä. Huomaan jo pienessä ajassa ison muutoksen olotilassa. 

Että ihminen voikin  olla ahne (sokerikoukussa), kun jatkaa huonon syömistä, vaikka pelkästään jo niiden poisjättäminen ja kasvisten/marjojen lisääminen toisi hyvää oloa.(Etenkin kun pakastimet ovat täynnä marjoja, niin helpompi niitä sieltä olisi syödä pois..)  No, näillä toivon mukaan jatketaan kohti kaamosaikaa.👍

Sen verran ollaan pitkästä aikaa perheenä vietetty aikaa, että kerettiin käydä katsomassa Halikon kurpitsapeltoja (ylempänä oli kuvaa).

Myös kotona ukko sai kasvi- ja perunamaat kynnettyä, lasten ollessa yleisönä tottakai.. 😂

No, vaikka ulkona onkin harmaata ja märkää, niin yritän positiivisin mielin jatkaa. Huomasin että olen ollut aika väsynyt viime aikoina ja viime viikolla sairastin flunssankin. Jos nyt taas hidastetaan vauhtia, vaikka se on AINA vaikeaa..

Mutta oma aika, parempi ruoka ja liikunta nyt vaan käyttöön, niin eiköhän se siitä. Ja uni! Olen myös nyt uhrannut sitä harvinaista omaa aikaa nukkumiseen. Välillä harmittaa, kun se pari tuntia illasta voisin käyttää omiin puuhiin, mutta nyt ei vain jaksa. Sänky on kutsunut kovemmin, ja onneksi on.. Olen ollut hieman virkeämpi, mitä yleensä, vaikka pikkuherra edelleen herättää minut kerran yössä. 

Lapsienkaan kanssa tuskin enää kauheasti tulee iltamyöhällä ulkoiltua, niin aikaa riittää enemmän tähän...

Pari vuotta sitten saatu joululahja, jos sen nyt saisin kudottua.

Näillä eväillä kohti pimeyttä... 

Syksyllä aikaa rauhoittua

 

Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella. Tuntuu, että syksyn tullen kaikki vähän rauhoittuu ja aiheidenkin keksiminen vaikeutuu. Kasvimaat on tyhjennetty ja kesähommat loppu. Tuntuu, että monella muullakin on rauhoituttu, moni tuttu blogi on minun tavoin ollut hiljaisempia viime kuukausina.

Kasvimaa tosiaan on saatu siihen pisteeseen, että jäljellä ovat tällä hetkellä salaatit (jotka kohta menevät yöpakkasten myötä) ja purjot.

Oma mieli halajaa rauhoittumista, etenkin nyt näin flunssan ja päänsäryn kourissa kärsiessä..  Omat lapset vaan tahtovat olla sen verran vilkasta lajia, että se lepo täytyy ottaa monina annoksina monta kertaa päivässä. Ulos heidän pitää päästä 1-2 kertaa päivässä, joten happihyppely on taattu näin tautia potiessa.. Mikä on sinänsä ihan hyväkin asia, kunhan vaan kunto kestää..

Nyt kun suurin osa säilöntä hommista on tehty (persiljan kuivaus enää jäljellä),niin huomasin että vähän säilöntää tulikin tehtyä viime vuosiin verrattuna.. Noh, sitten kun pahin pikkulapsi vaihe on elämässä ohi, niin eiköhän sitä sitten taas kerkeä..

Mutta oma mieli tahtoo tehdä jo muuta.. Pitkästä aikaa tahtoisin kaivaa sukkapuikot esiin ja kutoa jotain. Ompelukonekin on viime viikot houkutellut enemmän. Aikaa ei vain tahtoisi löytyä, enkä viitsisi älyttömästi öiseen aikaan valvoa, kun nukkuakin pitäisi. Näin syksyisin kutominen ja ompelu olisi parasta mielen puuhaa. Samoin lenkkeily, mutta sen saan nyt hetkeksi unohtaa.

Saa nähdä ehdinkö omia puuhia tehdä vauhtihirmujen kanssa.. Tuntuu että kerkeen hetken levätä, sitten pitääkin tehdä ruokaa, mennä ulos, tehdä ruokaa, levätä, kotitöitä, tehdä ruokaa, laittaa uuniin tulta... En tajua, miten jotkut kerkeävät keskellä päivää puuhaamaan omiaan, kun tuntuu että minä se vaan teen ruokaa... 😂 Koko ajan...

Mutta täytyy yrittää, ja nyt täytyy nauttia tästä viimeisestä "vapaasta" syksystä.. 😊