Uusi vuosi tuo tullessaan...mitä..?

 Uuden vuoden aatto... Taas yksi vuosi mennyt.

Kävin piruttain katsomassa mitä olin edellisiin kahteen vuoteen kirjoittanut uuden vuoden aattoina ja samalla meiningillä näköjään mennään tänä vuonna. 😅 Olen ollut väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja toivonut että seuraava vuosi olisi helpompi. 

Kaksi vuotta sitten olin hyvästelemässä kotiäitiyttä ja siirtymässä opiskelijan polulle. Samaan aikaan oli pikkuneidin reuma todettu ja päiväkodit aloitettu. Pieneen hetkeen kaikkea uutta ja stressaavaa. 

Vuosi sitten olin hyvin väsynyt koulun (minun itseni luomaan) stressiin ja lasten flunssakierteeseen. Taas toivoin aattona helpompaa elämää jatkossa.. 

Luulin että elämä helpottuisi, kun aloitan työelämän ja saan arkisin keskittyä vain siihen. Miten väärässä olinkaan...

Kahden viimeisen vuoden stressit ja kiireet ovat tuoneet oman painonsa hartioilleni ja nyt se paino alkaa olla liikaa. Kynttilää on todellakin poltettu molemmista päistä.. 

Kiireinen syksy töissä ja oman pääni sisällä luoma paine teki sen, etten osannut enää rentoutua. Vapaapäivät olivat vain pieniä laastareita suuren haavan päällä. Eivät ne auttaneet mitenkään, kun stressiä oli jo monen vuoden ajalta kasvatettu.

Ymmärrän myös nyt, ettei minun pienet elämänmuutokset, jotka ovat aina alkuunsa lopahtaneet tyystin, ole lähteneet toimimaan, koska olen ollut niin loppu. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut jatkaa pienen alkuinnostuksen jälkeen, vaikka ruokavalion muutokset ja liikunta ovatkin tehneet hyvää. Ymmärrän nyt, että minun täytyy ensin toipua tästä burnoutista, ennen kuin voisin yrittää muuttaa elämäntapojani pysyvästi. Tottakai nekin kulkevat käsi kädessä, hyvä olo ja terve elämäntyyli, mutta nyt minusta ei ole siihen 100% sitoutumaan. Pikkujuttuja yritän tehdä koko ajan, että tilanne muuttuisi, mutta en isoa muutosta enää kerrallaan. 

Mutta kyllä se tästä. Olen huomannut että vuoteen mahtuu hyviä ja huonoja jaksoja. Nyt olen jo onneksi toipumassa huonosta sellaisesta ja toivon ja luulen että olen oppinut nyt sen verran että jaksan kuunnella itseäni, koska on aika levätä ja pysähtyä. Vielä paremmin kuin ennen. 

Aion näissä väsyneissä merkeissä toivoa, että ensi vuonna osaisin kuunnella itseäni ja jaksamistani. Osaisin syödä ja liikkua terveellisesti ilman että koen paineita asiasta. Osaisin olla duracellpupu-lasteni kanssa niin, etten väsyisi heihin heti..😅🙈 Ja etten ottaisi töistä tai mistään muustakaan niin kovia, turhia paineita..

Toivottavasti tilanne on sitten erilainen, jos vuoden päästä luen tätä tekstiä ja mietin uuden vuoden aaton tekstiä...

Jouluaattona pukki kävi.

Vanha kuva syksyn kurpitsalyhdyistä.

Kuurankukkia ❤️

Hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietetään tämä ilta rennosti kotona (lapset tosin jo tappelevat kaikesta keskenään niin kuin aina...), syöden hyvin ja raketteja katsellen illalla..

Parempaa ensi vuotta odotellen...

Pieni tauko paikallaan...

 Vuosi lähenee loppuaan ja meidän perheessä joulu starttaa toivottavasti terveenä.. Pikkuherra nimittäin toi eilen vatsataudin päiväkodista mukanaan... Toistaiseksi oksentelu jäi eilisiltaan ja kaikki vaikuttavat, ainakin vielä, terveiltä. 

Blogin pitäminen on vähän jäänyt, mistä olen tainnut joka kirjoituksessa tämän syksyn aikana toitottaa..😅 Sille ei vain mitään voi kun ei tämän kiireisen arjen keskellä muista tai ehdi tai jaksa kirjoittaa enää. 

Mutta niin itsepäinen olen, että ihan heti en ole blogia pois laittamassa. Kirjoitusvimmaa löytyisi, aikaa ei. Joten blogi jää toistaiseksi roikkumaan tänne ja kirjoittelen kuulumisia pikkuhiljaa.. 

Vuosi on todellakin kulunut kiireisesti. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja oma opettajani on uhkaillut minun pääsevän jo keväällä työmarkkinoille, mikä on hyvä juttu.☺️ Myös töitä olen nyt saanut tehdä oppisopimuksen muodossa, kesällä vanhustenkodissa ja nyt vikat 3 kk omassa koulussani sijaisena. 

Joulukuu oli kyllä henkisesti raskas lasten sairastelujen takia, ja samalla työntekoon yhdistyi opiskelujen eteneminen. Jouduin suorittamaan yhden näytön. 

Mutta nyt kaikki on hyvin ja voidaan rauhassa sairastella kotona joululoman aikana ilman stressiä sairaslomatodistuksien hakemisesta yms..😅😂 

Syksy on ollut kyllä mukava. Kaikkea kivaa ehditty puuhata arjen keskellä. 

Halloween tuli meille vähän myöhässä, sillä oma (eka ikinä) kasvattama kurpitsa kypsyi pari kolme viikkoa halloweenin jälkeen. Hieno lyhty siitä silti saatiin tehtyä ja tien viereen laitettiin autoilijoiden iloksi.

Myös discoilta kuului lasten syksyyn. Siitä riitti riemua pitkäksi aikaa.

Lisäksi marraskuun alussa jatkettiin varovasti remonttia! Ukko väkersi uudet, väliaikaiset rappuset ja olisi jatkanut remppaa, mutta kova äkillinen pakkanen keskeytti homman taas vaihteeksi. Remppa jatkuu pakkasten lauhduttua...

Ja tottakai, joulukuun iloinen tapahtuma, jota ei parane unohtaa! Pikkuherran synttärit!

Uskomatonta,että pikkuherrasta on tullut jo iso poika... Niin ne kasvaa..🥺

Minäpä säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittelen tänne ja hiljennyn ainakin loppuvuodeksi nauttimaan joko rauhallisesta joulusta tai huonolla tuurilla pyykkirumbasta... Kuullaan jatkossa ja kaikkea hyvää ensi vuodelle.

Kiireinen joulukuun loppu - miten se meni..?

Viime kirjoituksessani ilmoitin pitäväni tauon. 2,5 viikkoa teki hyvää olla ajattelematta blogia. Kuuluisa fb-tauko kesti vain viikon, mutta huomasin että sain asioita paremmin tehtyä ja mieleni virkistyi. Vaikka edelleen käyn joinakin päivinä liikaa Facebookissa, niin nyt tiedän että pystyn pakon edessä olemaan hetken ilmankin. Maailmani ei kaadu, jos en heti tiedä mitä ystävilleni ja tutuilleni kuuluu..

Joulukuu oli todellakin kiireinen kuukausi. Tauko teki jo senkin takia hyvää, niin pystyin keskittymään oleelliseen.
Perus joulutohinan lisäksi järjestimme pikkuherralle 1-vuotis synttärit. Järkyttävää, miten nopeasti vuosi menikin...

Synttäriviikko kului leipomisen merkeissä ja siivoamisessa (tällä kertaa todellakin rennommin). Sitä ennen oli pikkuneidin viimeiset kerhopäivät ja joulujuhla. Ja jotta tylsää ei tulisi, olin lupautunut mennä anopin ja langon kanssa Raskasta joulua-konserttiin. Tohinaa siis riitti yhdelle viikolle riittävästi ennen pikkumiehen juhlia.

Kaipaan ehkä pari kertaa viikossa rauhallisia päiviä, niin voitte kuvitella mikä oli olo tuon viikon jälkeen. Henkinen krapula oli päällä... No, kauaa ei keretty lepäillä, kun synttäreiden jälkeen joulu jo kirjaimellisesti koputteli oveen.. Jouluaatto ja -päivä tuli vietettyä kahdessa mummoloissa. Matkustelua siis riitti niinäkin päivinä..

Joulupukkia jännitettiin niin, ettei häntä voitu edes alkuun katsoa päin.. :D

Onneksi isovanhempien luona on rento meininki, niin siellä tuli vähän istahdettuakin.. :)

Joulun ja uudenvuoden välipäivät saatiinkin sitten levätä kotona, ihmetellä ja leikkiä joululahjoilla. Lisäksi tehtiin mummuloista mukaan saaduista jouluruuista jämäruokia. Kinkku ja sinihomejuusto esimerkiksi lisättiin pizzatäytteiksi omatekemiin pizzoihin.

Välipäivinä tuntui sääkin suosivan. Sateen ja harmaan ilman jälkeen alkoi jopa aurinkokin näyttäytyä muutamana päivänä. Miten paljon se pallukka taivaalla vaikuttaakin mielialaan! Ulkoilemaan päästiin vähän enemmän kuin ennen joulua.

Mitä lähemmäs vuosi läheni loppuaan, sitä parempi mieli alkoi tulla. Kunnes.....

Minulle tuli hammaslääkärireissu aiemmin lohjenneen hampaan takia ja reikähän siellä, ylläri, oli.. Yksi lapsivapaahetki tietenkin lääkärinpenkillä maaten.. Ja uudenvuoden aattona yksi perheenjäsenestä sai ilmeisesti noron.... Nyt täällä kotona sormet ristissä toivotaan että se meni ohi tarttumatta meihin muihin.. Kivaa..

Kaiken tämän parin viikon aikana olen lisäksi tehnyt operaatiota Imetyksen lopetus. Pikkuherralla alkaa leikkauspäivä lähestyä ja hän ei saa imeä mitään sitten sen jälkeen. Jopa aiemmin hyväksi luulemani nokkamuki on ilmeisesti kiellettyjen listalla kuitenkin.
Joten tässä pari viikkoa ollaan vähitellen vähennetty imetystä. Ja nyt tilanne on niin hyvä että päivisin ei enää imetystä pahemmin ole, vain kerran päivässä saanut pumpattua maitoa mukista. Öisin ehkä sen yhden kerran enää juo, mutta nukahtamiset menee jo pelkällä päähän silittelyllä entisen tissitainnutuksen sijasta.
Hieman surullinen fiilis päällä. Pikkuneitiä imetin 2-vuotiaaksi ja hänen kohdalla piti vähän lopulta pakottaa lopettamaan. Pikkuherralle olisi varmasti maistunut kauemminkin, mutta toisaalta saan olla tyytyväinen että hän edes osasi imeä kunnolla. Ja vuoden pituinen imetys on hyvä saavutus jo sekin.

Kyllä, oli aikamoinen loppurutistus tälle vuodelle, mutta siitä selvittiin. Loppuvaiheessa pääsin jopa vähän lepäämään, mutta kyllä se kylillä, sukulaisilla ja lääkäreillä ravaaminen väsyttää. Nyt keretään taas hetki kotoilla, ennen uutta kierrosta.. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Pieni joulutauko & mitä odotan tulevalta vuodelta.

Nyt kun jouluun on enää aikaa vähän päälle viikko, niin onkin aika vetäytyä joululomalle. Joulukuu on ollut hirvittävän stressaavaa aikaa, vaikka olen yrittänyt tehdä siitä juuri päinvastaisen.

Liikaa ohjelmaa, liikaa kotitöitä, liikaa lasten kuskaamista, liikaa kaikkea. Joulukuu on ollut jostain syystä pelkkää suorittamista ja sama meno jatkuu vielä hetken. Kohta on pikkuherran syntymäpäivä (vuosi meni niiiin nopeasti!) ja ensi viikko kuluukin juhlajärjestelyissä. Ja heti perään sen jälkeen joulu. Onneksi päästään mummulaan jouluksi, niin joulustressiä ei ainakaan pukkaa päälle.

Tällä kertaa synttärit suoritetaan rennosti. Jos en kerkeä siivoomaan täydellisesti, ei haittaa. Jos en kerkeä leipoa kaikkea, mitä olen suunnitellut, ei haittaa.. Pikkuneidin viimeiset 3 syntymäpäivää ovat menneet pölyrätti kourassa ja taikinakulho toisessa. Ei enää, nyt aletaan tehdä nämä synttärit tästä eteenpäin rennommalla asenteella.. 😊

Huomaan, että olen ollut stressaantunut ja kireä viime aikoina. Olen ollut jo jonkin aikaa. Joten nyt, kun tällä hetkellä en muutenkaan ole saanut paljoa kirjoitettua tänne, on pakollisen joululoman aika. Vaikka tuleva viikko on hektinen, aion keskittyä vain pakollisiin menoihin ja lapsiin.

Yritän blogin lisäksi pitää taukoa myös somesta. Helpommin sanottu kuin tehty.. Tosin olen nykyisinkin vain 1-2 kertaa päivässä Facebookissa,kun en kerkeä tuijotella kännykkää koko ajan. (Joistakin tutuista voi vaikuttaa toisin, mutta kun se fb jää päälle kolmeksi tunniksi, kun tulee lasten kanssa jotain hälinää.. 😂😅) Sometaukoa yritän siksi, että huomaan vain ärsyyntyväni, kun lysähdän sohvalle lukemaan naamakirjaa ja muksut siinä minut keskeyttävät. Se pieni hetki omaa aikaa loppuu lasten mielestä heti, kun kännykänvalo osuu naamaani. Joten ollaan sitten ilman. Jos vaikka kireyteni ei johdu lapsista, vaan siitä ajatuksesta etten saa olla hetkeäkään yksin. Eivätkä totta puhuen aivoni saa lepoa silloin, kun tuijotan ruutua koko ajan.

Elikkä ensi viikon keskityn synttärien järjestämiseen, lapsiin ja jouluun.

Mitäpä odotan sitten tulevalta vuodelta 2020?

Ainakin parempia hermoja ja pitkää pinnaa. 😂 Kulunut vuosi on ollut henkisesti rankka, kun pikkuneidin uhma räjähti käsiin (mistäköhän on luonteensa perinyt...) ja tietyin väliajoin olen kokenut olevani aika neuvoton sen suhteen. Lisäksi pikkuherralla alkaa samanlainen (eli itsepäinen) luonne pikkuhiljaa tulemaan esiin, niin voin sanoa että meteliltä ei tässä talossa ole äidin korvat säästyneet. Sisarusten yhteentörmäyksiltäkään ei olla vältytty.

Enemmän yhteistä aikaa, sekä omaa aikaa.
Tosi ristiriitaisen kuuloista juu..
Yritän useammin jättää kännykän pöydälle ja olla läsnä enemmän näille lapsille. Koko ajan en halua (enkä kyllä aio) heitä viihdyttää, mutta jos iltaisin sen perus kerhorumban ja ruuanlaiton jälkeen, vain olisin ja kuuntelisin heitä. Vähän vaikka neidin kanssa samalla pelattaisiin jotain. Näitä iltoja on ollut jonkin verran, mutta en usko että tarpeeksi. Aina on muka jotain muuta, kotitöitä ny enimmäkseen tekosyynä..
Ja se oma aika.. Yleensä ajattelen oman ajan olevan sitä, kun saan pienen hetken kotona touhuta rauhassa jotain. Se ei valitettavasti enää riitä. Nyt yritän tulevana vuonna mennä enemmän yksin, muuallakin kuin vain ruokakauppaan. Tiedän oman ajan tekevän vähän väliä niin hyvää pääkopalleni, mutta olen huono järjestämään sitä itselleni. Uskon tämän olevan jokaisen äidin ongelma ainakin jossain vaiheessa..
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, tottakai parisuhdeaikaan voitaisiin aina panostaa vähän enemmän.. 😁😅

Lisäksi toivon että ensi vuonna, kun pikkuherra kasvaa koko ajan isommaksi, voitaisiin tehdä enemmän luontoretkiä. Pihalla aina kesäisin viihdytäänkin paljon, jo pelkästään kasvimaan takia, mutta lähialueen ja - seudun metsiä olisi kiva koluta muksujen kaa läpi, samalla sitten marjoja ja sieniä etsiessä. Metsään lähtö olisi helpompaa, kun tuota poitsua ei tarvitse ensi kesänä enää kantaa..

Joten hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille. Minä pidän ainakin 2-3 viikon blogitauon ja toivottavasti yhtä pitkän Fb-tauon. Ensi vuoden puolella sitten uudestaan kirjoittelen!