Tämän kesän satotulos.

Syksy koitti ja alkaa ruska näkymään. Ihanan paljon punaista tänä vuonna lehdissä.

Kaikki kasvimaahommat alkaa olla jo siinä. Tänä kesänä saatiin hyvin satoa.

Lukuja en osaa yhtään sanoa, kuinka monta kiloa tuli mitäkin, mutta sanotaan nyt vaikka näin että meidän perhe ei tule nälkää näkemään..

Aloitetaas perunasta.. Sitä ollaan aina saatu paljon. Tänä kesänä kerettiin 2-3 riviä tuhoamaan ennen perunannostoa. Kun perunat oli siirretty kellariin, oli vielä jäljellä kasvihuoneen perunat. Isoa kokoa tuli tänä vuonna.

Kasvimaasta saatiin myös ennätyssato. Ja sillä tarkoitan paremminkin vihanneksien onnistumista, en niinkään määrää. Ikinä en ole saanut niin ehjiä rivejä, mitä nyt.

Ja kaikki kasvoivat isoiksi! Saatiin kyllä syödä koko kesä omia kurkkuja, kesäkurpitsoja, porkkanaa yms..

Koko kasvimaan sato on nyt joko kellarissa säilössä tai purkitettu.
Tänä vuonna kokeilin ekaa kertaa säilöä punajuuria ja avomaankurkkuja.

Lisäksi anoppi vei (luvalla) kasvihuonekurkkuja isot määrät ja toi takaisin monta purkillista kurkkusalaattia. Itse en olisi kerennyt hyödyntämään kurkkuja mitenkään muuten kuin leivän päälle, niin oli hyvä että joku muu edes kerkesi.. Eivät joutuneet kompostiin hukkaan..

Vikoja purkitettavia olivat myös omenat. Omenahilloa tein jokusen purkillisen myös kaappiin.

Kasvihuone oli myös onnistunut kokeilu ekana vuotenaan. :) Saatiin naposteltavaksi retiisejä, salaattia, persiljaa, tomaattia ja kurkkua. Huoneessa on enää jäljellä persiljat ja tomaatit. Oikeastaan nyt vasta tomaattia olisi tulossa kunnolla.. Alkuviikosta poiminkin enimmät kypsät tomaatit ja tein 2 satsia tomaattimurskaa, yhden pakkaseen, yhden jääkaappiin.

Mausteet kerkesin keskikesällä kuivaamaan. Olisin halunnut isomman satsin kaappiin, mutta aika ei vain riittänyt.. No, saatiin jonkin verran edes, ja myös muutama pikkupurkki joillekin joululahjaksi myös.

Lipstikkaa, oreganoa, kynteliä, tilliä ja pieni määrä horsmankukkia teehen. 

Kaiken tämän lisäksi yritettiin pikkuneidin kanssa käydä mustikallakin. Noh, kuuma helle ja silloinen alkuraskaus väsymys tekivät tehtävänsä, hyvä jos muutaman kerran jaksettiin metsään mennä silloin kun mustikoita olisi ollut. 

Muutama pieni purkki on pakkasessa, ja paljon syötiin silloin myös tuoreena niitä. 

Oman maan mansikat vähän pettivät tänä vuonna. En tiedä mikä niihin meni, mutta homeessa olivat ja ihan yksittäisiä vaan saatiin suoraan suuhun. Pakkaseen saatiin  hakea mansikat torilta. 

Herukkamarjat menivät mehuiksi ukon toimesta. 

Aroniaa ja raparperia ei keretty tänä vuonna hyödyntämään mitenkään. Raparperit lopulta kuihtuivat ja aroniat menivät linnuille. 

Saa nähdä miten sienten kanssa käy.. Muutama kerta ollaan käyty ja hyvin vähän saatu. Suppilovahveroista eniten tykkään, mutta niitä ei ole vielä näkynyt. Tattejakin vähän.. Rouskuja olisi metsät pullollaan, mutta niitä en vielä osaa tunnistaa.. Siinä olisi opettelemista vaikka ensi vuodelle.. 

Saadaan olla tyytyväisiä. Omat vihannekset ja perunat riittävät pitkän aikaa ja sain kokeiltua jotain uuttakin. Ensimmäinen punajuuripurkki on jo avattu ja testattu, ja hyvää tuli. Lisäksi tänä kesänä ei kauheasti tarvinnut ostaa salaatteja, tomaatteja ja kurkkuja. 

Pitkä kuuma kesä on nyt takanapäin ja meikäläinen voi huoletta unohtaa pihahommat hetkeksi. Nyt voin nauttia syksyn viileydestä, sukkien kutomisesta, pönttöuunin tulesta ja kohta neljännen perheenjäsenen pikkupotkuista mahassa. :) 

Sadepäivä.

Syksyn toinen syysmyrsky.. Sadetta tullut koko päivän ja tuullut on kovin.
Aamupäivä menikin pikkuneidillä kerhossa ja minulla perhekahvilassa.
Sainkin siellä yhden käsityöni tehtyä loppuun.

Kotiin tullessamme tuntui kotimme jotenkin kolkolta ja kostealta.. Laitoin pönttöuuniin tulen, mitä ei ollut vielä tarvinnutkaan laittaa päiväsaikaan.. Sen verran kylmäksi ilma oli sadepäivän myötä muuttunut.

Pikkuneidin nukahdettua päiväunille, puuhailin vielä hetken omiani, kunnes menin myös maate.

En tiedä vaikuttiko sadeilma vai pönttöuunin lämpö, mutta nukuimme kummatkin oikein tukevasti.

Toivuttuani koomastani, ehdin viimeistellä viimeisimmät käsityöt.

Paapiin hauki kankaasta tuli pikkukakkoselle 62-koon housut.. Ainakin toivon koon olevan oikea, olen huomannut että minun ompelutaidoillani koot voivat välillä vähän elää.. Yleensä lisää pituutta saattaa tulla resorien kanssa, koska leikkaan ne vähän oman silmän mukaan..

Kankaita on paljon varastossa, mutta huomaan aina tilaisuuden (ja tilin) tullen ostavani Paapiin kankaita. Jokin niissä minua viehättää, ja saahan niistä aivan ihania vaatteita muksuille. :)

Pikkuneiti sai 98-koossa (toivottavasti siinä, ei olla vielä kokeiltu housuja) uudet legginsit. Samasta kankaasta olen neidille aiemminkin housut tehnyt, tosin eri kaavalla.. Kangas löytyi aikoinaan halvalla kirpputorilta. Ihana kuosi tuokin.

Ja viimeisenä 37-koossa palmikkosukat. Sukat menevät veljen tyttöystävälle synttärilahjaksi. Alunperin joululahjaksi oli tarkoitus, mutta kun sukat valmistuivat ennen syntymäpäiviä, niin on se kivempi antaa nyt kuin odottaa jouluun..

Neulonta on taas alkanut innostaa näin syksyn tullen, sukkapuikot kolisevat joka päivä jossain vaiheessa. Yhdet legginsit odottavat viimeistelyä vielä, kunhan jaksan ne vaan ommella loppuun.

Sadepäivät ovat kyllä kivoja. Saa levätä ihan luvan kanssa ja käsitöitäkin saa nopeammin valmiiksi, kun ei olla koko iltaa ulkoilemassa.

Heti maasta kattilaan!

Tänään tosiaankin saatiin pikkuneidin kanssa tyhjennettyä kasvimaa. Palsternakat menivät turvelaatikkoon säilöön talven varaksi ja maahan jäivät pavut ja kesäkurpitsat. Niitä sitten vaan käytetään sitä mukaan kuin tarvitaan.

Kuvien ottohetkellä aurinko paistoi, mutta viimeisiä palsternakkoja repiessäni taivas aukeni... Hieman kastuttiin kun kunnon kuurosade iski, ja pikkuneiti ei kehotuksista huolimatta tullut heti sadesuojaan..

Teki mieli tehdä, tässä meidän paljon lihaa kuluttavassa perheessä, vaihteeksi kasvisruokaa. Pieni määrä palsternakkaa meni jääkaappiin ja nyt väsäsin pitkästä aikaa juuressoppaa. Tämä on ollut hyvää ruokaa etenkin paukkupakkasilla puuhellalla kypsennettynä, mutta miksei nyt syksylläkin, kun juurekset ovat niin tuoreita.

Ja myönnetään, ainahan se on kivempi tehdä jotain ruokaa, missä on suurin osa omasta maasta. :)

Nyt syömään omista juureksista tehtyä soppaa kaupan leivän kanssa.. ;)

Syksyn alkua. 🍁

Ja niin ovat viikot menneet etiäpäin.. Havahduin tajuamaan etten ollut tänne kirjoitellut hetkeen, syyspuuhat vieneet kaiken aikani ja huomioni näköjään..

Mitäs kaikkea täällä sitten ollaan puuhailtu.. Tuntuu ainakin että KAIKKEA!

Kasvimaa saatiin tyhjennettyä melkein jo kokonaan. Jäljellä ovat enää palsternakat, pavut ja pari purjoa. Palsternakat otetaan aika varmasti vielä tämän viikon aikana ylös, papuja ollaan käytetty sitä mukaa kun niitä on tehnyt mieli..

Lisäksi nyt siirryin taas purkitushommiin.. Omenahillon nimittäin. 

Meillä on oikeastaan 2 omenapuuta. Yksi sijaitsee saunanmäessä ja omenat ovat suht pieniä mutta ihan sopivan makeita. Toinen puumme on lähellä taloa ja vasta vuosi sitten se teki ensimmäiset omenat, kokonaiset 3 kappaletta.. Ukon vanhemmat saksivat puun oksat ja tänä vuonna omenia tuli kymmenittäin! Olenkin käyttänyt tämän puun omenoita mieluummin, koska ne ovat isoja ja sopivat mielestäni sekä suuhun että hilloon paremmin kuin saunan omenat. Olen huono kuvailemaan makuja, mutta nämä vaaleat omenat ovat raikkaan kirpakoita..
Oma hommansa niissäkin on ollut, vaikka omenasorvin on ollut apuna, eikä hillon keittämisessäkään nyt mikään ikuisuus kestä.

Ja kuten syksyyni nykyisin kuuluu, ollaan me käyty sienimetsässä pari kertaa.. 

Nyt sieniä löytyy selvästi enemmän mitä muutama viikko sitten, mutta ei niitä mitenkään mahdottomasti ole tullut vastaan.. Suppilovahveroita tässä edelleen odottelen... 

Pikkuneiti ei viimeksi sieniruuasta välittänyt, vaikka vauvana söi niitä hyvällä ruokahalulla.. Tatteja (eli hänen mielestä kaikki sienet on tatteja) on silti kiva etsiä ja katsoa hyväksyykö äiti löydetyt sienet.. :D

Myös puolukoita poimittiin tänään ekaa kertaa juuri sen verran että saatiin tehtyä niistä puolukka-kookosmuffinseja.

Kaiken tämän lisäksi tuntuu että arki täyttää kaikesta pikkuhommista.. 

Vauvanvaatteita on lajiteltu, ja pikkuneidin vanhoista vaatteista yritetty päästä eroon. 

Kaikenlaisia pikkuhommia on pihalla, niitä olen tehnyt oman voinnin mukaan. Ukko tyhjensi ja kunnosti saunan yhteydessä olevan pikkukopin, sinne siirsi puutarhakalusteet ja - laitteet. 

Neidin leikkikoulukin on alkanut hyvin ja minä aloitin kans MLL:n perhekahvilan pitämisen muutaman muun äidin kanssa. Nyt pystyy ilmojen kylmetessä olla sisätiloissa mukavassa seurassa kahvia keittäen ja sukkia kutoen.

Käsitöitäkin olen kerennyt tekemään välillä ja niistä sitten myöhemmin lisää, kunhan kaikki työt valmistuvat. :)

Tämmöistä syksyn alkua meillä. Kohta voikin vähän rauhoittaa tahdin, kun kaikki säilöttävät alkavat olla jo siinä. Ja kerkeis vielä hetken levätä omalla tavallaan ennen kuin pikkukakkonen tulee maailmaan (enää 2,5 kk jäljellä, apua!)

Oman pienen lisänsä syksyyn on tuonut takkatuli. :) Silloin vasta alkaa tuntua syksyltä kun on pakko alkaa taas lämmittää taloa hellatulella. Hyvin meillä on lämmöt pysyneet, koska ei edes joka ilta lämmitetä pönttöuunia. Ainakaan vielä, kyllä se kohta jokapäiväisessä käytössä on..

Pieni raskauspäivitys tähän väliin...

Tajusin muuten, että enpä ole hehkuttanut pikkukakkosesta mitään! Enkä kyllä ihmettele, minulle kävi juuri niin kuin muut sanovat toisessa raskaudessa käyvän, sitä ei edes ajattele! Paitsi tottakai silloin kun alkaa joku paikka särkemään, maha on tiellä, tai vaikka mielialanvaihtelut ovat laidasta laitaan sekunneissa..

Maha tuntuukin jo SUURELTA! Ja kauhukseni olen nyt samanpainoinen, mitä pikkuneidistä olin viimeisilläni.. Niin, miten niin vauvavuosi lihotti, heh heh.. Pyöreät 10kg oli lähtöpainokin enemmän nyt, mitä ekasta...

Nythän ollaan viikolla 27 (26+5). Hyvin on tämäkin raskaus sujunut (hellettä ja flunssia lukuunottamatta). Pienet selkä-ja liitoskivut ovat lähteneet kävelylenkeillä. Keskivaiheessa jouduin vähän enemmän ramppaamaan vessassa öisin, mutta nyt taas suurin osa öistä nukutaan ihan kokonaan, jes hyvä!

Maha kyllä tosin tuntuu välillä raskaalta, mutta se johtuu varmasti vain huonommasta kunnosta.. Kun ei ole enää aikaa lenkeille, saatikka muuhun liikuntaan. Tai sit jos joskus oli, niin oli niin poikki ettei jaksanut. Ihan hyvä oli levätä silloin, onpahan ainakin pääkoppa säilynyt kunnossa, vaikka loppuosa kropasta vähän rapistuikin.
No, näitä on hyvä sitten pohtia kun muksut ovat isompia, ja omaa aikaa on taas riittävästi. :D

Joulukuuhun on vielä pitkä aika, ja silti tuntuu lyhyeltä.. Aikaa tosin auttaa tappamaan uhmaikäinen pikkuneiti, joka ei nykyisin tottele mitään. Huoh, vaihe tämäkin, ja se pitää kestää, vaikka voimille se ottaakin..

Sadonkorjuuta

Pikkuneiti tutkii perhosentoukkaa. 

Tällä viikolla ollaan nostettu satoa maasta. Ukko sai innostuksen nostaa yksin kaikki perunat ja minä nostin kaikki kesäporkkanat. Tällaista oli siis maanantaina.

Eilen nostin sipulit kuivumaan. Sipulia oli laitettu puolet vähemmän mitä yleensä, johtuen omasta laiskuudesta. :D

Nyt kun ei enää tule purkitettua mitään, laitetaan loppusato vaan laatikoihin ja turvetta päälle, niin alkaa kasvimaa tuntua tyhjältä! Onhan siellä vielä kesäkurpitsat, talviporkkanat, pavut, palsternakat ja muutama purjo, mutta silti se tuntuu tyhjältä!

Ja hyvä sato tuli tänä vuonna. Kaikki ovat kasvaneet suuriksi ja rivit ovat olleet todella ehjiä, jopa palsternakkarivit jotka joka vuosi ovat olleet todella harvoja. Ei voi olla kuin vaan tyytyväinen että tuli tyhjennettyä muutama kerta kaivo kasvimaahan pahimman kuivuuden aikana. :)