torstai 30. toukokuuta 2019

T-paitoja

Hitaasti mutta varmasti nämäkin valmistuivat. :) Pahin kiirehulina taitaa olla tältä keväältä ohi ja nyt voin rauhassa keskittyä kotiin! Ja kodilla tarkoitan kasvimaata, lapsia ja omia tekemisiä..



Ja varmaan nimenomaan tuossa järjestyksessä.. Omia puuhia, eli etenkin ompelua, tulee tehtyä niin fiilis pohjalta.. Välillä väsyttää, välillä on jotain muuta, välillä LAPSET... Mutta viime aikoina on lähestyvä kesäinen ilma oikein pakottanut käyttämään kaiken vähänkin pienen liikenevän oman ajan ompeluun. Ja kun pikkuneidillä olikin yllättävän vähän t-paitoja kaapissa, niin niitähän piti tehdä!



Ja pienenä kangashamsterina oli kiva käydä läpi laatikot ja käyttää vanhempia kankaita vihdoinkin pois. Saa pikkuneiti vähän erilaisempia paitoja vaihteeksi. :)



Kaava oli Ottobre-lehdestä, numeroa en nyt muista... Kankaat ovat (muistaakseni) Ommelliselta, Paapiilta ja Noshilta.

Hienoja tuli ja varmasti ovat käytössä tämän kesän aikana.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Ruusuja

Terveisiä sairastuvasta..

Tuntuu että tänä keväänä on meidän perhe tehnyt apteekista rikkaan paikan.. Milloin on pikkuneidillä ollut korvatulehdus, milloin itselläni vähän kaikkea antibiootteja tarvitsevaa tautia..

Vastustuskyky on selvästi heikentynyt pikkuherran syntymän jälkeen, mutta toisaalta ruokavaliokin oli aika makeanpuoleinen talvella (suklainen).. Jos se tästä pikkuhiljaa lähtisi sekä vointi että ruokavalio parantumaan tuoreiden kasvisten myötä.. Kunhan ne siemenet vaan saisin eka maahankin laitettua...


Hiukan ennen sairastumista sain ompelukoneen esiin.. Muutama työ ja yksi kutomistyö odottavat vielä valmistumista, niitä teen sitä mukaa kun jaksan..


Ruusukangas tuli Ommellisen yllätyspussista viime talvena. Pikkuneiti saa nyt 98-koon t-paitoja niiden puutteen takia.

Paranemaan päin tässä ollaan kuiteskin kaikki, ja liikenteessäkin ollaan reippaasti oltu. Toivottavasti sairastelut olisi nyt tässä tältä keväältä ja kohta päästäisiin kasvimaahommiin.. :)

lauantai 11. toukokuuta 2019

Arjen rauhoittamisesta ja lapsista asiaa.

Vaikka asumme pienen ajomatkan päässä lähikaupungeista, asumme silti niin kaukana etten viitsi esim yhden maitopurkin takia lähteä kauppaan.. Vietämme kyllä paljon aikaa kotona alkuviikon menojen jälkeen. Huomaan tosin, että kyllästyn välillä useasti tönöttämään kotona, koska vielä täällä ei ole varsinaista tekemistä paljoa.. Kasvimaahommat alkavat toden teolla vasta loppukuusta/ensi kuun alusta..

Koska pikkuneiti on aika vilkas tapaus, on selvää että kaikki ylimääräinen on vain hyväksi hänelle.. Käydään kerhoissa, kavereilla, mummuloissa paljon, jotta neidin energiavarastoja saadaan hyvin kulutettua.. Tuntuu olevan kunnon energiapakkaus, koska isänsä on edelleen kunnon menijä, ja minä olen kuulemma myös ollut kunnon raketti hänen iässä..



Haluan silti välillä rauhoittaa muksut kotiin, kaikkien takia. Vaikka välillä ikävystyn kotona, huomaan sen johtuvan siitä, että olen väsynyt. Minulla ei välttämättä ole tylsää, vaan totuus on se, että olemme ehkä sen viikon menneet tukka putkella joka puolelle, emmekä ole muistaneet levätä ja rauhoittua.

Vaikka pikkuneitikin kerjää leikkipuistoon useasti, niin silti mielestäni on parempi olla joskus kotonakin rauhassa. Joka päivä ei tarvitse olla tekemistä tai leikkikerhoja, välillä voi olla jopa vähän tylsääkin. Koska se kuuluu mielestäni elämään.. Aina ei ole, eikä voi olla, erityinen päivä, jolloin käydään jossain kivassa paikassa, vaan voi välillä olla kotonakin. Isolla pihalla juokseminen ja tutkiminen usein riittää hyvin sen päivän tekemiseksi.



Jopa omalle pääkopalle tekee hyvää olla välillä vaan kotona. Hetken rauhoittumisen jälkeen saan itsekin paremman innon vaikkapa ompeluun, lasten kanssa olemiseen tai jopa siivoukseen.. :D


Välillä olen kirjoittanut lyhyesti, miten pikkuneiti käy hermoilleni uhmakohtausten iskiessä. Vaikka tämä äiti menettää hermonsa monta kertaa päivässä ja päät kolisevat yhteen, niin tottakai ärsyyntyessäni ymmärrän neidin olevan vaikeassa iässä ja vasta oppimassa kaikkea..
Vaikka arki tuntuu välillä raskaalta kaikkine kotitöineen ja puuhineen, lisänä vielä kahden lapsen vaatimukset, niin luulen että tulen kaipaamaan joskus tätä aikaa. Menee noin kolmisen vuotta ja sitten joudun astumaan kaikkien tuntemaan oravanpyörään. Etsimään töitä, sitten alkaa päiväkoti- ja esikoulurumbat, tämä kaikille perheellisille tuttu kuvio..

Tiedän jo etukäteen että tulen varmasti kaipaamaan tätä kotiäitiyttä.. Arki on kuitenkin leppoisaa, ilman tarkkaa kellonkatselua.
Ja lapset, nuo kasvavat kuitenkin niin nopeasti isoiksi..



Uhmailuihin olen saanut aivan loistavaa vertaistukea parilta äiti-kaverilta! Ilman heitä seinät olisivat kaatuneet päälle jo aikoja sitten..

Myös muutaman tutun kanssa on tullut sattumalta keskusteltua samasta aiheesta.. Se ajatus, että nämä, tämän perheen, voisi menettää.. Se on kauhea ajatus, ja valitettavasti joillekin jopa näin käynyt. Lapsien myötä lähimmäisenrakkaus on lisääntynyt ja sen tajuaminen, miten helposti elämä voi tuoda ja VIEDÄ, on musertavaa..

Vaikka nämä lapset (tai esikoinen siis) väsyttävät, ärsyttävät ja suututtavat meidät vanhemmat usein, saavat he käytöksellään meidät myös rakastamaan, ihastumaan ja lumoutumaan heistä. ❤️ He ovat jotain, mistä en halua luopua, ja toivon näille mukeloille pitkää ja hyvää elämää.
Eivät he pilalle mene, vaikka kotona välillä vähän tylsistyttäisi.. :) Lapset tarvitsevat läsnäoloa, eivät jokapäiväisiä huvituksia.. (vaikka välillä nekin ovat ihan kivaa ajanvietettä arjen keskelle)

Tämä on asia, jonka toivon jokaisen väsyneen ja ylikuormittuneen vanhemman, jopa myös itseni, muistavan huonona päivänä: Lapset ovat elämän suola, niin rakkaita. He asuvat vain hetken luonamme, kohta yhtäkkiä ovatkin jo kasvaneet aikuisiksi ja muuttavat pois.. Ikinä ei tiedä, miten elämässä käy, joten yritän muistaa nauttia hetkistä heidän kanssaan, jopa kaaospäivänä, kun tekisi mieli paeta johonkin hiljaiseen huoneeseen loppuelämäksi.. 😅
 Omasta jaksamisesta ja omasta ajasta kannattaa myös muistaa pitää kiinni.
Ja kännykkä useammin taskuun, ja äänettömälle!






Näihin syvällisiin ajatuksiin päätän tämän tekstin. Hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille ja pidetään näistä pienimmistämme hyvää huolta.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Suuntana omavaraisuus 2019.

Yhteispostaus "Suuntana omavaraisuus" - ryhmän kanssa.

Tomaatintaimet nousivat. 

Liityin mukaan muiden omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien ryhmään. Vähän tosin näin jälkijunassa, koska kirjoituksia on jo tehty 3 kappaletta, heh heh... Mutta eipä tuo haittaa, kiitos kun sain liittyä joukkoon!

Ideana on siis julkaista joka kuun ensimmäisenä maanantaina postaus yhteisen aiheen tiimoilta. Tällä kertaa aiheena on maanparannus, vinkit kasvimaan tekoon ja aitaaminen.

Mutta ensin lyhyesti pieni esittely meistä, näin kesken kauden mukaan hypänneenä..
Olemme siis nelihenkinen perhe, minun lisäkseni perheeseen kuuluu työnarkomaani 😂 avokkini "ukko", 2016 vuonna syntynyt riiviötytär ja 2018 loppuvuodesta syntynyt poikamme.. :D
 Muutimme maalle kesän alussa v. 2015.
Meillä on (näköjään) ikuisuusprojekti saada talo valmiiksi ja enemmän neliöitä..
Lisäksi jaamme ukon kanssa saman mielenkiinnon kasvimaahan ja maalla asumiseen. Olemme jo monta vuotta pitäneet kasvi-ja perunamaita. Enimmäkseen omavaraisuutemme tällä hetkellä liittyy kasvimaahan ja puihin. Polttopuut saamme omasta metsästä.
Suunnitelmia tälle vuodelle on lyhyesti varmaan samat kuin aiempina vuosina: kasvimaat niin tuottoisaksi kuin vain jaksamme hoitaa.. Saada vuoden perunat ja porkkanat kasvatettua. Ja vuoden polttopuut, jos saatais kuivumaan ja varastoon.. Kaikki muu onkin kivaa plussaa vaan. :)




Valkosipulia alkaa jo nousta.. 


Palataas aiheeseen... Tosiaan maanparannus..
Meillä on pihan maa-aines aika savista. Ukon isovanhemmilla kesti kuulemma pitkään saada kasvimaat muokattua pehmeämmiksi.. Itse jatkamme samalla linjalla.

Anopin tutulta saamme joka vuosi aimo annoksen hevosenlantaa. Siitä satsista jaetaan myös anopin kasvimaahan ja heidän kesämökin kasvimaalle osa. Me kipataan kuorma kompostoitumaan saunan taakse.
Saunan takana onkin hmm, avokomposti..? En tiedä miksi sitä oikeasti kutsutaan...? Sinne joka tapauksessa viemme hevosenlannat, ruokakompostit, ja huussin jätökset. Lisäksi pihalta tulevat ruohot, heinät yms menevät myös samaan paikkaan maatumaan. Vähän erikseen kasat on jaettu, että ne varmasti kerkeävät maatua oikean ajan siellä, eikä vahingossa tulisi heitettyä esim huussijätteitä liian aikaisin kasvimaalle..
Ukko vetää joka kevät kunnon annoksen avokompostia kasvimailla, ja jyrsii maat sen jälkeen (monta monta kertaa)  sarvitraktorilla. Itse vielä lisään kasvirivejä tehdessäni pienen annoksen Biolanin kanankakkaa.

Mielestäni tämä menettely on tepsinyt hyvin. Maamme on pysynyt hyvänä ja ravinteikkaana, ainakin luulen niin,  kun katsoo satoa, ja sitähän riittää. Jyrsiminen on välillä mietityttänyt minua, että tuhoammeko madot kasvimaistamme, ukko nimittäin jyrsii maat aika perusteellisesti sen tehdessään.. Ilmeisesti emme, sillä joka vuosi kastematoja/lieroja näkyy kyllä hyvin.
Syksyisin sadon jälkeen kasvimaat on yleensä kynnetty.

Alusta lähtien on ollut selvää että viljelemme "luomusti". Eli jätämme ainakin keinotekoiset lannoitteet pois ja suosimme kompostoitua multaa, jota saamme itse tehtyä ja hevosenlantaa, jota saamme. Olen jopa kerran saanut kesäkukat kunnolla kukkimaan vain sillä että lisäsin ensin ruukun pohjalle kompostimultaa.


Mansikkapenkki & perunapelto.

Kasvimaa. 


Hmm, "vinkit kasvimaan tekoon ja aitaaminen"... Nämä ovatkin vähän vaikeita aiheita minulle.. Nimittäin kasvimaamme ovat olleet jo pitkään,vuosikymmeniä jo, olemassa. En ole itse ollut mukana perustamassa kasvimaitamme,joten tämän sorttinen tekeminen olisi minullekin uutta.. Tosin ukko on sanonut,että tulevaisuudessa kasvimaamme tulisi laajentumaan.. Että sitten joskus tulen minäkin olemaan tässä mukana ja näkemään millaista se kasvimaan teko olisi alkutekijöistä lähtien.. Joten nyt on vähän sellainen fiilis,että mitä minä pystyn neuvomaan asiasta,josta en oikeastaan tiedä kauheasti mitään...
Samoin aitaaminen. Sekin on tulevaisuuden homma, sillä peurat ja jänikset kyllä ahkerasti käyvät kesäisin visiitillä kasvimaalla.. Viime vuosina olen saanut suojattua esim punajuuret parhaiten harsoilla. Harvoin peurat ovat jaksaneet niitä repiä pois, ellei harson alta ole pilkottanut makoisia lehtiä.. Mutta todellakin,siitä on myös ollut juttua ukon kanssa ja näitä tullaan toteuttamaan paremmalla ajalla joskus.. Mitään niistä en pysty oikein kirjoittamaan, koska kokemusta ei ole ja pää lyö jotenkin tyhjää, etten viitsi puutaheinää kirjoittaa.. Ehkä hyödyn jonkun muun vinkeistä muissa jutuissa.



Loppuun vielä laitan muiden saman sarjan bloggaajien linkit, jotka kirjoittavat omat juttunsa Suuntana omavaraisuus- sarjaan. :)




perjantai 3. toukokuuta 2019

Villiyrttejä ja pakkasen tyhjennystä.

Kesäkurpitsaleipiä

Nyt alkaa olla taas tämä vaihe vuodesta, kun tajuan että pakkaset ovat vieläkin täynnä edellisvuoden säilöttyjä ruokia!
Tällä kertaa pakkasemme on täynnä kesäkurpitsaa, papuja ja sieniä. Marjat olemme aika hyvin jo tuhonneet mahaamme, kun aloin syödä enemmän aamupuuroa neidin kanssa.

Tattipiirakkaa vuohenputken ja ruohosipulin kera. 

Olen jostain syystä huono käyttämään talvisin pakasteruokia pois, mutta keväällä AINA havahdun siihen. Ja sitten tulee tehtyä kaikenlaisia ruokia vain, jotta saisin pakastimiin tilaa tulevia marjoja ja sieniä varten.

Vuohenputki

Nyt tosin alkaa myös sopivasti villiyrtti kausi. Olenkin käyttänyt jo vuohenputkea ja nokkosta ruuanlaitossa. Tuovat hyvää vaihtelua ruokiin.

Pikkuneidin nähden en edelleen uskalla kauheasti kerätä mitään, koska sen jälkeen neiti laittaisi varmasti suuhunsa kaiken, jopa myrkylliset kasvit. Enkä nyt yhtään ylireagoi, hän syö edelleen (ärsyttävää!) jopa hiekkaa, kun silmä välttää. Pari kertaa iskenyt kunnon mahakipukaan ei ole suursyömäriä vielä laittanut lopettamaan tapaansa kokonaan! Joten villiyrttien keruu jatkuu vieläkin yksin, koska omat hermot eivät jaksa nyt alkaa opettamaan neiti itsepäiselle mitään..



Nyt täytyy vain ahkerasti tehdä erilaisia ruokia näistä pakkaseen unohtuneista ruuista. Ei mene pitkä aika, kun pääsee laittamaan kasvimaahan siemeniä ja odottamaan uusia vihanneksia tulevan..

Ruska 🍁

  Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua... Lehtikasoja... Ruskan värejä... Kasvimaan viimeiset kukkaset... Syksy on oll...