torstai 24. maaliskuuta 2022

Ihmisten ihmettelyn aiheita.

 No niin.. Tässä yllättävässä vapaa-ajassa on hyvätkin puolensa, kun ehtii olla kotona tyhjän panttina.. Ehtii ihan urakalla kirjoitella tänne..😁

Kävin eilen illalla saunassa nauttimassa yksinolosta suht rankan koronapäivän päätteeksi.  Ukko onneksi meni  ihanan (rasittavan) poikamme kanssa miesten saunaan ja pikkuneiti jätti saunan väliin korkean kuumeen vuoksi. Jäin aikani kuluksi lukemaan facebookkia pukuhuoneeseen (ja siinä toivossa viivyttelemään että joku muu vaihteeksi nukuttaisi muksut 🤭). 

Silmiini osui (oletettavasti) amerikkalainen sivu, jossa oli artikkeli englanniksi, suurin piirtein näin, "sinun tarvitsee oikeasti pestä vain kolme paikkaa kehossasi päivittäin". 

Mielenkiinnosta aloin lukea mitä nämä 3 kohtaa sitten olivat.  

1. Kainalot.

2. Nivusten alue.

3. Jalat. 

Lisäksi artikkelissa luki että (joku) lääkäri suositteli käymään suihkussa 2 kertaa viikossa. Ettei iho kuivu liikaa ja hiukset voivat itseasiassa paremmin silloin yms..

No niin! Luin tuon kaiken ja ensimmäinen ajatus oli: "Tuohan olemme me!"  Me käymme 2 kertaa viikossa saunassa, me pesemme itsemme päivittäin noin..

Sitten erehdyin lukemaan kommentteja.. 

"Minä ainakin käyn joka päivä suihkussa, välillä kahdestikin!" 

"Minä en halua haista!" 

"Kuka edes tekee noin.." 

Kommentit olivat englanniksi. Minua alkoi hieman huvittaa..                                                                           Miksi näiden ihmisten kommenteista paistoi läpi se närkästys, kun puhuttiin että suihkussa voisi käydä harvemmin. Ensimmäiseksi ihmisillä tuli mieleen se, että pakkohan tällä tavalla kun toimit, niin sinähän haiset! Jos käyt vain 2 kertaa viikossa kunnon pesulla ja muuten peset nuo 3 kohtaa päivittäin, niin ylläri pylläri: et oikeasti haise... Me olemme näin peseytyneet jo kohta 7 vuotta, eikä kukaan ole tullut sanomaan mitään..😂 Luulisi että joku sanoisi, jos meidän sakki oikein pahalta haisisi...🙈 Eikös joku Hollywood tähtikin kertonut tovi sitten että he pesevät lapsensa sitten kun he näyttävät likaisilta. Ja skandaali oli taas valmis..🙈

Itse olen huomannut harvojen pesujen vaikutuksen. Aluksi hiukseni rasvoittuivat nopeammin, pesinhän itsekin hiuksia noin joka toinen päivä vanhassa kodissamme. Sitten pikkuhiljaa hiukset selvästi tottuivat siihen että niitä pestiin harvemmin ja mielestäni hiukseni ovat todella hyvän oloiset ja eivät rasvoitu enää niin nopeasti. Ihon kanssa sama juttu, iho ei kuivu niin nopeasti enää..


Muistelen mitä oma äitini on joskus jutellut lapsuudestaan 60-luvulla. Silloin käytiin kerran viikossa saunassa ja pestiin juuri noita pahimpia alueita päivittäin. Eli tämä tyyli on ollut joskus sama! 

Itse en koe enää tarvetta joka päiväiselle suihkulle, mutta jännä että nykyään ihmiset tuntuvat kuvittelevan tässä asiassa että mitä useammin sen parempi.. Ei se valitettavasti kaikilla mene niin... Henkilökohtaisesti en itse näe tarvetta sille ja jotenkin se vedenmäärä, jonka tuhlaisin päivittäin, tuntuu oudolta ja turhalta...


Pesu "intoamme" laimentaa myös se seikka, että olemme hieman laiskoja.. Emme jaksa, emmekä aina ehtisi, lämmittää saunaa joka ilta.. Se kun on meidän tämän hetkinen pesupaikkamme.                                       Tänä kesänä ukon pitäisi (oikeasti!) jatkaa taloremonttiamme, ja vielä joskus tulee meillä olemaan oikea suihku talossamme! Mieti, mitä ylellisyyttä! Sinne on kyllä vielä aikaa ennen kuin se tapahtuu, mutta luulen että me vanhemmat tuskin tulemme sitä joka päivä käyttämään.. Hätätapauksissa vaan, luulen, että jos jonnekin täytyy äkkiseltään lähteä ja viime pesusta olisi aikaa..               Mutta tuo on tosiaankin tulevaisuuden juttuja.. Meillä on ihan hyvä näin.. 

Toinen kodeissa itsestäänselvä asia on wc.  Jotenkin hassulla tavalla pieni "ylpeyden" aiheeni on meidän kuivakäymälä, tai kuten minä sitä kutsun, sisähuussi.

Tätä harvinaisuutta ei kauhean monessa suomalaisessa kodissa ole. Sekin säästää vettä, kun sitä vettä siinä ei ole, mitä vetää ja jätökset ukko kiikuttaa kauhakuormaajan kauhassa kompostointipaikkaan, jossa ne lojuvat 2-3 vuotta, muuttuen käyttökelpoiseksi mullaksi. 

Tämäkin oli asia, jota naureskelin, kun pari vuotta sitten muistaakseni TV:stä tuli Madventuresin Suomi- jaksot. En ole kerennyt katsoa tätä kautta ollenkaan läpi, mutta muistan lukeneeni että ohjelmassa oli omavaraisuus jakso, missä maalla/metsässä asuva perhe käytti omaa kakkaansa lannoitteena kasvimaalleen. Mikä haloo siitä nousikaan! Ihmiskakkaa (jo kompostoitua, ihan turvallista ja käytettävää) kasvisten joukossa!                                    Ja taas kerran pyörittelin päätäni, mitä kummallista tuossa nyt muka oli..? Mehän teemme samoin.....🙈 Parasta kierrätystä tuokin.. Emme me sitä itseään kilotolkulla omiin vihannesmaihin laita, joukossa on paljon meidän kotikompostorin ruokajätettä ja muuta heinää sun muuta mitä isossa ulkokomposti kasassa on muhinut vuoden päivät..

Joskus, remontin edetessä, käy sitten niin että luovumme sisähuussista, mutta kyllä minulla on pieni haave saada saunan lähettyville ulkohuussi.. Vähänkö se olisi kätevä kesäisin, kun olen kasvimaalla touhuamassa, olisi vessa lähempänä. Ja saunailtoina ei tarvitse sisälle asti juosta, kun rakennukset ovat tontin toisilla puolilla. 

Se on hauska nähdä miten itselle normaaleja asioita toiset ihmiset kummastelevat nettipalstoilla.. Itsekin elin pitkään kaupunkilaisena, mutta en minä näe näitä asioita mitenkään kummallisina... Kaikkeen sitä tottuu, kun elää hieman "alkeellisemmin"..





keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Muistoja viime syksystä ja talvesta.

 Parhaillaan koronaeristyksessä kotona makoillaan muksujen kanssa. Nyt on ollut aikaa selata kännykän vanhoja kuvia läpi. Kaikenlaista sitä olikin viime syksynä ja talvena, vaikka arki pääasiassa painottui opiskeluihin, työharjoitteluihin ja päiväkotiin kuskaamisiin.











Oli metsäretkiä, eläintarhareissu, markkinat, hop lop-reissu..






Kasvimaalla tuli, muistaakseni, vietettyä ihan kiitettävästi aikaa, kun miettii että ihan hyvin tuli satoa korjattua talteen, vaikka suurin osa kesäpäivistä menikin töiden parissa.

Myös muutamia metsän asukkeja tuli bongattua.







Onneksi on kännykkäkamera. Muisti tekee tepposet ja sitä ajattelee ettei kauheasti ole mitään tullut tehtyä tai missään käytyä, mutta onneksi on aina kuvat todisteena..😂 

Joka vuosi ajattelen, etten kerkeä keskittymään niin paljon esim kasvimaahan kuin mitä haluaisin, mutta kyllä minä kerkeän. Joka vuosi sieltä jotain tulee.. Tai etten ikinä kerkeä ompelemaan.. No, edellinen postaus jo todisti tuon ajatuksen vääräksi.. Se on jännä miten sitä ajattelee koko ajan ettei ole aikaa siihen eikä tuohon, mutta silti sitä vaan ehtii. Ehkä sitä yrittää olla vähän ahne kaiken kanssa. Ja ehkä välillä ajattelee että kaiken pitäisi tapahtua HETI.. 

Jos tänä vuonna yrittäisin lopettaa liian korkealle asetetut tavoitteet ja tekisin just sen mitä ehdin, ilman stressiä.. ☺️

Nyt keskityn itseni ja lasten parantumiseen (ja ehkä välillä sukan kutomiseen). Ukko, joka parani jo, saa tuoda minulle illalla muuta ajanvietettä, hän nimittäin saa hakea kylvömultaa tomaatin siementen istutusta varten..☺️ Siitä se sitten taas lähtee, innolla odotan jo tulevaa kevättä ja kesää..☺️

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Ommelluksia.

 




Viime syksyn ja talven aikana kerkesin kaiken hässäkän keskellä kuiteski ompelemaan! Edes välillä ja jonkin verran.. Pienet ompeluhetket tekivät mielelle hyvää arjen kiireiden ja kaamosajan keskellä. Useasti ompelutöissä saattoi kestää monta viikkoa ennen kuin ne valmistuivat, mutta ei se haitannut, kun teki vain aina tarpeeksi isossa koossa lastenvaatteet, niin ei kasvupyrähdykset päässeet yllättämään..😅












Kumman paljon kuvia löytyikin vaatteista, kun kännykkää aloin oikein tutkimaan.. Vaikka aina tuntuu että ompelen vähän, niin kuvat aina paljastavat totuuden. Ihan kiva kasa vaatteita on tullut tehtyä muksuille viime vuoden puolella..😁

On myös kiva huomata että pikkuneiti edelleen kelpuuttaa värikkäät vaatteet. Mitä enemmän väriä ja kuviota, sen parempi!😂 Pikkuherralle taas kelpaa enimmäkseen dinot ja koneet...🙈

Vaikka aikaa ei aina hirveästi ole, niin katson jo kevättä ja kesää kohti ja kohta täytyy alkaa kesävaatteitakin ompelemaan.. ☺️ Yksi kevätpipo on jo valmiiksi leikattu ja odottaa ompelua.. Siitä se taas lähtee..

lauantai 19. maaliskuuta 2022

Alkavan kevään kuulumisia.

 Huh, blogissa ollut taas taukoa...😅 Näin ne kuukaudet vaan menevät eteenpäin...

Paljon on taas tapahtunut. Ja välillä taas tuntuu että kaikki on ihan ennallaan.. 😂 Riippuu niin päivästä.

Kevään aurinko on piristänyt taas mieltä. Lopputalven synkkyys oli aika väsyttävä viimeisinä aikoina. Nyt huomaan taas valon myötä energiamäärän lisääntyvän pikkuhiljaa ja suunnittelen jo päässäni tulevia kävelylenkkejä ja muita liikuntamuotoja. Olenhan muuten kohta jo valmistumassa toimitila-/laitoshuoltajaksi! ☺️ Sitten kun saan koulun päätöksiin ja voin kaiken muun elämän lisäksi keskittyä enää VAIN töihin (eikä enää myöskään opiskeluihin!), niin sitten on helpompi suunnitella viikkoihin omia hetkiä, jolloin voin vaikka lenkille pyrähtää! Opiskelut ovat minun käsitykseni mukaan enää yhtä näyttöä ja paria konesuoritusta vailla valmista!😁

Tosiaan, kyllä kaikki aika kuluu jotenkin tällä hetkellä opiskelujen ympärillä ja tuskin maltan odottaa että pääsen työelämään! Ala tuntuu kyllä niin omalta.


Talvi meni kyllä todella väsyneissä merkeissä. Olen jo pidemmän aikaa vähän unohtanut itsestäni huolehtimisen. Tähän saattoi vaikuttaa talvella useasti toistuneet lasten ja omat sairastelut. Nyt on jo pari flunssaa podettu niin etten ole saanut niitä enää lapsilta, alkaa pikkuhiljaa vastustuskyky kasvaa!

Talvella tuli myös syötyä huonosti, en vain jaksanut enää välittää ja liikuntakin on ollut jo pitkään tauolla. Jos nyt pikkuhiljaa tapahtuisi muutosta asiaan..☺️

Toivon myös todella että tänä vuonna saadaan hyvä, viime vuotta parempi perunasato! Ekaa kertaa täällä asuessamme perunat loppuivat kesken! Viime vuonna tuli kyllä huonompi satokin. Kasvimaalle yritän myös panostaa hyvin tänä vuonna, sen mitä sitten töiltä ehtii.




Ja loppu helmikuussa oli sitten parikin juhlan aihetta. 🥰 Pikkuneiti tuli eskarikään, apua 6 vuotias jo! Ja me vihdoinkin, melkein 13 yhteisen vuoden ja 11 kihlavuoden jälkeen, menimme sitten naimisiin!☺️ Nyt on sama sukunimi jokaisella perheenjäsenellä. Koska kihlapäivämme oli 11.11.11., niin päätimme valita sopivan jatkon vihkipäivälle, 22.2.22. 😂 

Tämmöistä tänne päin kuulunut. Jos tästä taas kevättä kohti pirteämmällä mielellä..☺️



Elämänmuutoksia ☘️

 Ai, että.. Ai, että..!  Nyt täällä on onnellinen nainen. ☺️  Viime viikolla sain viimeisen näytön suoritettua hyväksytysti. Olen käytännöss...