sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Pieni joulutauko & mitä odotan tulevalta vuodelta.

Nyt kun jouluun on enää aikaa vähän päälle viikko, niin onkin aika vetäytyä joululomalle. Joulukuu on ollut hirvittävän stressaavaa aikaa, vaikka olen yrittänyt tehdä siitä juuri päinvastaisen.



Liikaa ohjelmaa, liikaa kotitöitä, liikaa lasten kuskaamista, liikaa kaikkea. Joulukuu on ollut jostain syystä pelkkää suorittamista ja sama meno jatkuu vielä hetken. Kohta on pikkuherran syntymäpäivä (vuosi meni niiiin nopeasti!) ja ensi viikko kuluukin juhlajärjestelyissä. Ja heti perään sen jälkeen joulu. Onneksi päästään mummulaan jouluksi, niin joulustressiä ei ainakaan pukkaa päälle.


Tällä kertaa synttärit suoritetaan rennosti. Jos en kerkeä siivoomaan täydellisesti, ei haittaa. Jos en kerkeä leipoa kaikkea, mitä olen suunnitellut, ei haittaa.. Pikkuneidin viimeiset 3 syntymäpäivää ovat menneet pölyrätti kourassa ja taikinakulho toisessa. Ei enää, nyt aletaan tehdä nämä synttärit tästä eteenpäin rennommalla asenteella.. 😊


Huomaan, että olen ollut stressaantunut ja kireä viime aikoina. Olen ollut jo jonkin aikaa. Joten nyt, kun tällä hetkellä en muutenkaan ole saanut paljoa kirjoitettua tänne, on pakollisen joululoman aika. Vaikka tuleva viikko on hektinen, aion keskittyä vain pakollisiin menoihin ja lapsiin.

Yritän blogin lisäksi pitää taukoa myös somesta. Helpommin sanottu kuin tehty.. Tosin olen nykyisinkin vain 1-2 kertaa päivässä Facebookissa,kun en kerkeä tuijotella kännykkää koko ajan. (Joistakin tutuista voi vaikuttaa toisin, mutta kun se fb jää päälle kolmeksi tunniksi, kun tulee lasten kanssa jotain hälinää.. 😂😅) Sometaukoa yritän siksi, että huomaan vain ärsyyntyväni, kun lysähdän sohvalle lukemaan naamakirjaa ja muksut siinä minut keskeyttävät. Se pieni hetki omaa aikaa loppuu lasten mielestä heti, kun kännykänvalo osuu naamaani. Joten ollaan sitten ilman. Jos vaikka kireyteni ei johdu lapsista, vaan siitä ajatuksesta etten saa olla hetkeäkään yksin. Eivätkä totta puhuen aivoni saa lepoa silloin, kun tuijotan ruutua koko ajan.

Elikkä ensi viikon keskityn synttärien järjestämiseen, lapsiin ja jouluun.


Mitäpä odotan sitten tulevalta vuodelta 2020?

Ainakin parempia hermoja ja pitkää pinnaa. 😂 Kulunut vuosi on ollut henkisesti rankka, kun pikkuneidin uhma räjähti käsiin (mistäköhän on luonteensa perinyt...) ja tietyin väliajoin olen kokenut olevani aika neuvoton sen suhteen. Lisäksi pikkuherralla alkaa samanlainen (eli itsepäinen) luonne pikkuhiljaa tulemaan esiin, niin voin sanoa että meteliltä ei tässä talossa ole äidin korvat säästyneet. Sisarusten yhteentörmäyksiltäkään ei olla vältytty.

Enemmän yhteistä aikaa, sekä omaa aikaa.
Tosi ristiriitaisen kuuloista juu..
Yritän useammin jättää kännykän pöydälle ja olla läsnä enemmän näille lapsille. Koko ajan en halua (enkä kyllä aio) heitä viihdyttää, mutta jos iltaisin sen perus kerhorumban ja ruuanlaiton jälkeen, vain olisin ja kuuntelisin heitä. Vähän vaikka neidin kanssa samalla pelattaisiin jotain. Näitä iltoja on ollut jonkin verran, mutta en usko että tarpeeksi. Aina on muka jotain muuta, kotitöitä ny enimmäkseen tekosyynä..
Ja se oma aika.. Yleensä ajattelen oman ajan olevan sitä, kun saan pienen hetken kotona touhuta rauhassa jotain. Se ei valitettavasti enää riitä. Nyt yritän tulevana vuonna mennä enemmän yksin, muuallakin kuin vain ruokakauppaan. Tiedän oman ajan tekevän vähän väliä niin hyvää pääkopalleni, mutta olen huono järjestämään sitä itselleni. Uskon tämän olevan jokaisen äidin ongelma ainakin jossain vaiheessa..
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, tottakai parisuhdeaikaan voitaisiin aina panostaa vähän enemmän.. 😁😅

Lisäksi toivon että ensi vuonna, kun pikkuherra kasvaa koko ajan isommaksi, voitaisiin tehdä enemmän luontoretkiä. Pihalla aina kesäisin viihdytäänkin paljon, jo pelkästään kasvimaan takia, mutta lähialueen ja - seudun metsiä olisi kiva koluta muksujen kaa läpi, samalla sitten marjoja ja sieniä etsiessä. Metsään lähtö olisi helpompaa, kun tuota poitsua ei tarvitse ensi kesänä enää kantaa..

Joten hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille. Minä pidän ainakin 2-3 viikon blogitauon ja toivottavasti yhtä pitkän Fb-tauon. Ensi vuoden puolella sitten uudestaan kirjoittelen!

perjantai 6. joulukuuta 2019

Mitä tontilla on tapahtunut viime aikoina...

Ukko on kuluttanut viimeiset 2 viikkoa tehden saunan viereen tasaista maa-aluetta.

Hänen kaverinsa kävi kaivurin kanssa tasoittamassa maapläntin, kaivoi isoja kiviä ja kantoja irti maasta.





Lisäksi he tekivät tien, josta sitten pääsee helposti metsään hakemaan puutavaraa. Ukon tarkoitus on jossain vaiheessa hakea metsästä polttopuiden lisäksi puutavaraa talonrakennusta varten.

Pitkiltä illat aina tuntuvat kun toinen tekee hommia myöhään iltaan. Muksuja varmasti olisi kaivuuhommat kiinnostaneet, mutta eipä tuonne pimeyteen kauheasti viitsi mennä heidän kanssa. Nyt on onneksi yksi homma taas valmista.

Maapläntille on muuten tarkoitus laittaa nyt vain pihan ylimääräiset tavarat, jotta niitä ei joka nurkassa olisi. Tulevaisuudessa siihen paikkaan ukko haaveilee rakentavansa oman autotallin. Se on sitten joskus se..


Ylhäällä oleva kuva on muuten otettu lokakuun puolelta. Talossa on vielä laudoitus vähän kesken. Viimeisin, mitä taloon on laitettu, ovat valkoiset nurkkalaudat. Saatiin suurin osa seinistä suojattua ennen talvea, hyvä! :)



Vaikka oma aika tuntuu kuluvan tällä hetkellä paljon sisätiloissa ja lasten kanssa, niin aina välillä sitä havahtuu siihen, miten paljon toinen kuitenkin tekee pihalla, yksin.. Sitä kyllä arvostan.

Ruska 🍁

  Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua... Lehtikasoja... Ruskan värejä... Kasvimaan viimeiset kukkaset... Syksy on oll...