torstai 27. kesäkuuta 2019

Kasvihuoneen kasvatit

Kesä vaan tuntuu nyt rullaavan hirmuvauhtia eteenpäin..! Joka maanantai avaan kalenterin ja viikko näyttää suht tyhjältä. Viimeistään tiistai-iltana kalenteri on kirjoitettu melkein joka päivältä täyteen ohjelmaa. Järkyttävää, miten sitä puuhaa vaan tulee, ihan ittestään. Olin jo toukokuun lopussa valmistautunut tylsyyteen.. Vähän rikkaruohojen kitkemistä ja pähkäilyä miten saada viihdytettyä lapset. No, tuota ongelmaa ei ole ollut, puuhaa on enemmän kuin aikaa..

Näillä näkymin kasvimaa on täytetty niin hyvin kuin ehdin/jaksoin..
Perunamaasta on myös ukon kanssa saatu yhteistyöllä rikkaruohot pois ja perunat mullattua jo toistamiseen..

Ja kasvihuone.. Olen tyystin unohtanut kertoa mitään siitä täällä.

Ovesta katsoen oikealla, mansikat. 


Vas. Kurkut ja oikealla kurpitsat. 

Pieniä muutoksia tuli tänä vuonna. Ukko muovitti yhden nurkan ja siihen pääsivät mansikantaimet.

Kurkkujen jälkeen huoneen perälle on laitettu 1 munakoiso, 2 paprikaa ja 3 tomaattia. Ylhäällä roikkuvat tomaatti-ja kurkkuamppelit. 

Vasemmalla puolella ovelta katsoen on huoneen perällä perunaa...

.... Ja 2 vesimelonia. 

Sekä lukuisa määrä salaatteja, retiisiä, persiljaa, kukkakaalia, timjamia.

Näillä näkymin salaatteja ei näytä ihan hirveästi tulevan.. Vain parista rivistä on tullut taimia ylös. En tiedä mikä kiikastaa, vanhat siemenet tai jokin muu...?

Tomaatit, paprikat, kurkut ja vesimelonit ovat anopilta saatuja ostotuotteita. Hän hankki torilta luomukasveja, mutta päättikin luopua tänä vuonna kasvihuonekasvattelusta mökkikiireiden takia. Taimet saivat meiltä uuden kodin.. :)

Voisin sanoa, että suurin osa kasvusta vaikuttaa hyvältä, mutta nuo salaatit vähän nyt ihmetyttävät minua.. Amppelit taas taitavat tarvita enemmän ravinnetta...


Perunoita saatiin juhannuksena maistaa. Ihan hyvin olivat kasvaneet. Avomaalla alkaa vasta nyt olla valmista tavaraa, niin saatiin hitusen nopeammin kasvihuoneesta.


Samaan aikaan alkaa nyt olla mansikan paras kausi. Olen jo pari kertaa saanut keskinkertaisen määrän mansikoita kerättyä. Eka satsi meni mehuksi raparperin kanssa, toinen satsi meni pakkaseen.

Päivät ovat kuluneet enimmäkseen jo aurinkoisen ilman takia ulkona ollessa. Pikkuneiti on päässyt välillä hakemaan mummola-muistoja itselleen kesämökiltä ja tämä äitihän yrittää silloin nopeasti tehdä kaikkea sitä, mitä ei pikkuneidin läsnäollessa pysty tai viitsi.. Mutta kyllä tulee myös paljon vain oltua.. Vihdoinkin olen tajunnut levätä tilaisuuksien tullen..  :)

Ja juhannuksena pikkuherramme täytti puoli vuotta! Kamala, miten nopeasti aika menee.. Hymypoika on jo iso, niin mitoiltaan kuin iältään.. :D (10840g ja 74cm!!)


lauantai 22. kesäkuuta 2019

Elefantteja & autoja

Eilen mietin ommellessani, että olipa onni kun muutama vuosi sitten innostuin uudestaan ompelusta.. Pieni kipinä vain kaverilta, ja meikäläinen tonki koneen esiin ja suuntasin netin kangaskaupoille. Kankaat hurmasivat minut ja olihan se ihanaa yrittää saada itse tehtyjä vaatteita omalle lapselle.

Aika kului ja taidot kehittyivät. Onneksi tuli yläasteen käsityötunneilla jotain kuunneltua aikoinaan, niin oli sentään perustaidot hallussa.


Suurin osa töistä on kokeiluja, jotkut onnistuvat, jotkut eivät..
Mutta suurin osa onneksi onnistuu.

Tuo suuren tyydytyksen, kun saa viimeisteltyä oman tuotoksen! Nyt kun lastenvaatteilla on tullut jo tovi harjoiteltua, niin seuraavaksi pitäisi uskaltaa alkaa enemmän tekemään itselle.


Edestä.... 

.... Ja takaa. 

On myös ilo tehdä vaatteita tarpeeseen. Pikkuneiti sai tässä aiemmin t-paitoja ja shortseja, kun huomasin niiden puutteen hellekelin alkaessa. Nyt myös pikkuherra sai kesävaatetta.
Kangaslaatikosta löysin shortsi ainekset pikkumiehelle Znokin elefantti-kankaasta ja Paapiin auto-kankaasta. Pikkuherra on sen verran iso, että koko 80 olisi varmaan ollut parempi, mutta kyllä nämä vielä hetken päällä mahtuvat olemaan. Pääasia, ettei herran tartte olla pitkissä housuissa 30 asteen lämmössä..



torstai 20. kesäkuuta 2019

Onnellisuus


Olen viime aikoina pohtinut kaikenlaista. Enimmäkseen sitä, miksi olin koko kevään todella äreä ja tuntui etten jaksanut koti- ja pikkulapsi elämää kauheasti.. Olin varmaan laittanut päässäni liian suuret tavoitteet tietyille asioille.

Se on lapsettomalle varmaan vaikeaa ymmärtää, mutta pikkulasten kanssa elämään tulee tietty rytmi. Sitähän jopa vähän vaaditaan neuvolankin puolelta, että lapsella on turvallinen olo, kun kotielämässä on rytmi.

Huomasin ärsyyntyväni, kun esimerkiksi, lounas meinasi myöhästyä, tai emme ehtineet ulos samaan aikaan kuin yleensä, tajusin että nyt mennään liian kovalla sykkeellä.



Arjessa tietty rytmi on hyvä, mutta sitten kun äiti hermostuu minuuttiaikataulun pettäessä, on aika katsoa peiliin.

Sain kasvimaan valmiiksi suurimmaksi osaksi, kun häädin pikkuneidin mummulan kesämökille yötä. Sen jälkeen tilanne helpottui. Tuli tunne, että nyt ei tartte suorittaa enää. Nyt voi vaan tehdä omalla tahdilla loput..


Pikkuneiti pääsi viettämään laatuaikaa isovanhempien kanssa ja minä sain KAIKESSA RAUHASSA tehdä omat hommat valmiiksi. Win win situation..!

Kulunut kevät on ollut osakseen stressaava uuden elämäntilanteen  myötä, eikä se oma päänsisäinen "to do" - lista mihinkään häviä. Kun kaikille tuli pieni tauko (vanhemmille taukoa uhmailusta, uhmailijalle jakamatonta huomiota), niin asiat lähtivät sujumaan, kuin itsestään.

Ja kun omia hommia sain vietyä loppuun, tuli rauha.
Lapsien kanssa paljon ulkoilua, kesäaurinko, mukavaa puuhaa, paljon naurua, ei kiirettä.. Sitä yhtäkkiä osasi pysähtyä ja nauttia muksujen kanssa olosta. Eikä haitannut, vaikka ruoka siirtyi tunnilla eteenpäin tai muuta vastaavaa..



En ole suorittajaäiti, mutta välillä minulla iskee näitä kausia.. Ja silloin puunaan ja pyykkään hiki virraten, ja ärsyynnyn kaikesta keskeneräisestä (mitä lapsiperheessä kyllä riittää). Silloin minun pitäisi yrittää muistaa, mikä oikeasti on tärkeintä.. No, ei ne pyykit ainakaan..

Viime iltana menin hetkeksi lasten (ja ukon) nukahdettua vielä perunamaalle. Ärsytti, kun isosta alueesta on vasta muutama rivi tyhjennetty rikkaruohoista. Päivisin työ on moninkertaisesti hitaampaa, koska... No lapset...
Mutta nyt sain rauhassa mennä, kiskoa pitkiksi kasvaneita jauhosavikoita ylös.. Hyttyset alkoivat inistä korvissa. Jaloissa crocsit, varpaat ihan pölyiset mullasta.



Ja silti, siellä pikkuhiljaa pimenevässä pihassa, kuuntelin lintuja ja hiljaisuutta hetken.. Mietin, miksi pitää hermostua niin pienistä asioista.. Kaikki on loppupeleissä hyvin. Tämä, sormet täynnä multaa, erossa kaupungin vilinästä ja iloiten lapsien asioista, on minulle onnellisuutta.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Kuplia & kukkia

Ompelukone surrutellut menemään taas..
Tällä kertaa pikkuneiti oli myös shortsien tarpeessa. Väsäsin tutusta kaavasta koon 104 shortsit tytölle. Samasta piirsin myös pikkuherralle, niitä sitten seuraavaksi hänelle väsäämään.



Kuplakangas tuli Ommellisen yllätyspussista. Erikoinen kangas, joka sopii sitten aikanaan myös pikkuherralle käyttöön.

Jännä, että sama kaava, joka sopi viime vuonna pikkuneidille täydellisesti koossa 92, jäi nyt isommassa koossa hieman pussittamaan edestä. Onneksi tosin niin vähän, ettei se omaa silmää pahemmin haitannut..




Tämä kangas taisi myös olla Ommelliselta, Babushka Roses..?

Pikkuneiti alkaa näyttää neidin elkeitään, kuplat vaihtuivat sekunneissa kukkiin, kun shortseja esittelin.. Jännä, että niin poikatyttömäinen luonne hänellä, ja silti alkaa kaikki pinkki/nätti/prinsessa-tyyliset jutut kiinnostaa pikkuhiljaa.. Luonne on taas kuin Vaahteramäen Eemelillä.. Mutta hyvä että kelpaa, eipä äiti tee ainakaan turhaan näitä sitten..



Ja loppuun vielä keväällä tehdyt pipot. Anoppi tarvitsi hyväntekeväisyyteen tavaraa, joten hänen ehdotuksesta ompelin mukaan nämä.


Koot oli vauvasta vaariin suurin piirtein. Näitä oli kiva tehdä.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Kasvimaalla tapahtuu...

Kasvimaalla kyykkiminen alkoi parisen viikkoa sitten oikein kunnolla..

Sipulit 31.5.


Viimeinen päivä toukokuuta aloitimme. Maahan istutettiin kelta- ja punasipulia.





Yleensä tuhtaan kasvimaalla siementen kanssa yksin, mutta tänä vuonna sain ukon ja pikkuneidin avuksi. Sipulirivit tulivatkin ennätysnopeasti valmiiksi.


Seuraavaksi sainkin porkkanat maahan melkein viikko myöhemmin. Varmaan ennätysmäärä tuli laitettua, saa nähdä miten iso sato tulee tänä vuonna.

Porkkanat 5.6.

Ja sitten pikkuhiljaa laitoin palsternakkaa, punajuurta (sitä ennätysvähän tänä vuonna!), kesäkurpitsaa, purjoa..

"ylin" rivi punajuuret, palsternakat, purjot 6.6.

Myös lantut, nauriit ja kyssäkaalit löysivät oman paikkansa..

Vasemmalla herneet, oikealla lantut, nauriit ja kyssäkaalit. 9.6.

Ja viimeisenä saatiin pikkuneidin avustuksella herneet maahan. Vielä pitäisi pavut kylvää, eiköhän ne jossain välissä vielä ehdi laittaa..



Eilen illalla lasten jo nukkuessa kastelimme rivit. Huomasin että nauriit ja talviporkkanat ovat jo alkaneet tulla esiin.. Nopeaa toimintaa, johtuu varmaan tästä hyvästä hellekelistä..

Tänä vuonna lisäsin paljon kukkia kasvimaalle. Kehäkukkaa, ruiskaunokkia, samettikukkaa, sekoituksia.. 
Viime vuosina olen unohtanut kukkia kylvää, mutta tänä vuonna muistin. Ovatpa siellä hyödyksi ja samalla ilo silmälle. Täytyykin muistaa ottaa kuvia, kun kaikki ovat itäneet, onpahan vähän väriäkin välillä kasvimaassa. 


keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Remontista.

Niin, tuo jotenkin jo kauhealta kuulostava sana.. Itsellä siitä tulee mieleen puupöly, stressi, asioiden järjestelyä yms...

Toisaalta odotan samalla sitä myös innolla.. Tietäähän se meidän pieneen tupaan lisää neliöitä, ehkä jopa oman ompeluhuoneen, hiiiih..!

Yläkerta on ollut nyt kesken jo 3 vuotta. Saimme talon laajennuksen (ylöspäin) tehtyä pikkuneidin raskausaikana. Yläkertaan oli tarkoitus tulla samanlaiset tilat, mitä alakerrassa, mutta suunnitelmat elää. Viime vuonna ukko mietti että tehdäänkö me oikeesti mitään niin isolla parvekkeella..? Noh, nyt ajatuksena olisi parvekkeen tilalle 2 huonetta. Joista toisen on sitten pakko olla minulle se ompeluhuone.... Ja jos ei ole, niin sitten on piru irti.....:D

Kaikki tämä on vain tulevaisuuden suunnitelmia, ne voivat vielä muuttua.. Mutta näillä näkymin yläkertaan tulisi sitten joskus makuuhuoneet, kummallekin lapselle omat, meille vanhemmille oma, ja extrahuone (se ompeluhuone, kyllä näin olen jo päättänyt). Yläkertaan siis yhteensä 4 huonetta. Alakertaan tulisi puolet aiemmasta suunnitellusta pienempi terassi ja vessan viereen kodinhoitohuone. Katsotaan sitten, miten käy, kun näiden rakentamisen aika koittaa.

Aluksi pitäisi aloittaa ulkolaudoitus tänä kesänä. Siitä aloitetaan ja sitten vasta joskus sisäpuoli. Tämän rempan pitää tosin onnistua niin että voimme asua samaan aikaan täällä. Joten oletus on että pahimmat hommat tullaan aina tekemään kesäisin, jotta nukkumis-ja ruokapuoli onnistuvat.

Kävin samalla napsimassa viime viikolla kuvia yläkerrasta, kun sinne vihdoin uskalsin 3 vuoden tauon jälkeen mennä. Syy on se, että yläkertaan pääsee vain ulkokautta tikapuita pitkin. En mielestäni kärsi korkean paikan kammosta, mutta jotain siinä on kun polvia alkaa aina sinne kiivetessä vapisuttaa.




Kuulin ääniä ja kävin tarkistamassa ettei orava ollut taas jostain päässyt sisälle. Sen verran rapinaa yläkerrasta kuului.. Yöllä tuollainen ei ole niin miellyttävää, etenkin kun olen yleensä ainoa, joka noihin ääniin herää...




Niin, kuten näkee hommaa riittää.. Valmista ei tule hetkessä, johtuen (ukon) töistä, lapsista, rahasta.. Mutta siihen ollaan asennoitukin, ettei valmista tule HETI.. Ja kun tässä nyt ollaan jo neljättä vuotta asuttu, niin eipä se keskeneräisessä kämpässä asuminen niin pahalta tunnu, koska kaikki toimii. On vessa ja vettä tulee vessaan ja keittiöön, saunaan päästään pesulle ja keittiössä on toimiva sähköhella. Löytyy tiski- ja pesukoneet arkea helpottamaan.  Lämmitys pelittää talvella, kun on ehjät ja toimivat uunit. Eipä sitä sen enempää tarttekaan elämiseen.. :)

Nyt kun muksuja on kaksin kappalein, niin luulen että minun remonttiapuni on edelleen olla kokki... Rakennushommia en osaa, enkä kuulemma pääsekään tekemään, joten minun hommani on varmistaa että energiat eivät lopu remppaajilta.. :)

Rempasta lisää sitten, kun alkaa jotain tässä kesän mittaan tapahtumaan.

Ja ai niin, se rapina yläkerrasta.. Se selvisi.. Ääni ei tullutkaan yläkerrasta, vaan meidän pönttöuunista. Pääskynen oli pudonnut uunin ilmanvaihtoaukkoon munan kanssa... Se kuulosti ihan yläkerrasta tulevan, mutta olikin lähempänä kuin luulimme..


Lintu pääsi ulos, kun ukko irrotti tuon tähtiventtiilin ja nappasi sen kiinni. Muna ei selvinnyt...

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Suuntana omavaraisuus - puutarhan marjat.

Joka kuukauden ensimmäinen maanantai, silloin kirjoitellaan yhdessä omavaraisporukan kanssa.

Itselläni nyt toinen kirjoitus, ja tällä kertaa yhteiseksi aiheeksi valittu puutarhan marjat.




Meidän pihalta löytyy 10 viinimarjapuskaa, yksi aroniapuska ja 2 mansikkapenkkiä, joista vain toinen on tällä hetkellä käytössä.. Ja tulevaisuudessa myös pieni kukkula täynnä tyrnipuskia, kunhan ne siitä vuosien aikana kerkeävät kasvamaan.




Viinimarjoja ja aroniaa ollaan saatu ihan hyvin viime vuosina, mutta mansikan kanssa on vähän takkuillut. En tiedä ovatko muurahaiset tai jokin hometauti syynä, mutta nyt kahtena viime vuonna ollaan saatu huonosti satoa.


Saa nähdä miten tänä vuonna käy. Alku näyttää ainakin lupaavalta.. Mansikoita on 4 eri lajiketta, honeoye ja polka ainakin näin äkkiä muistettuna löytyvät.

Viinimarjoja on punaisia, mustia ja valkoisia. Hiukan keräilen niitä pakkaseen, mutta suurin osa menee meillä mehuksi. Puskia on 10 kpl, mutta niistä 2 taitaa olla siirron takia aika heikolla hapella käyviä.. Muutamat kituvat oksat, joihin tulee vähän lehtiä ja vielä vähemmän marjoja...

Aronia


Aronia on aika uusi tuttavuus. Kokeilin 2 vuotta sitten ekan kerran tehdä hilloa aroniasta. Marja on aika hapan, joten lisäsin hilloon omenaa ja kyllä jonkin verran sokeriakin... Ihan hyvää tuli, yritän ehtiä tänä vuonna tehdä uudestaan. Viime vuoden marjat jätin linnuille, silloin en oikein raskaana ollessa innostunut mistään ylimääräisistä hommista...
Ajattelin aronian muutenkin olevan hyödyksi minulle. Sairastan nimittäin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja luin aronian olevan todella jodipitoinen. En tiedä auttaako asiaa, mutta ei kai pieni jodilisä ole näin vajaatoiminnasta kärsivälle haitaksikaan.


Tyrnit ukko istutti viime kesänä (taisi olla viime kesänä, nyt en muista, äitiaivot.....) pieneen mäkeen. Noilla puskilla kestää monta vuotta vielä, ennen kuin ovat kasvaneet ja tuottavat hyvin marjoja. Tyrneillä pitää olla "ukot" ja "akat", ilmeisesti eivät muuten pölyty..

Raparperi, herukat ja taustalla luumupuut. 

Ennen kuin omat tyrnipensaat ovat kasvaneet, niin saadaan anopilta tyrniä.

Kaikki marjapensaat ovat vanhoja puskia, isoäidin aikana istutettuja. Vain mansikat ja tyrnit ovat ukon itse tekemiä istutuksia.

Luumupuu

Saamme hyvin paljon ja erilaisia marjoja jo pelkästään omasta pihasta. Ja onneksi lähellä, kävelymatkan päässä, ovat metsät, joista saamme myös mustikkaa ja vadelmaa.

Marjojen lisäksi pihallamme on myös raparperipuskia, luumu-ja omenapuita.

Omenapuu

Olen iloinen että aikoinaan entiset asukkaat ovat niin paljon laittaneet hyötykasveja ja - puita pihaan. Muuten meillä olisi istutushommia paljon edessä, jos kaikki tämä puuttuisi. Pihalla on aikoinaan ollut aika paljon enemmänkin kaikkea, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet ja pihaa muutettu, sekä meidän että edellisten toimesta. Tiedän, että 80-90 - luvulla täältä löytyi myös vadelmapuskia, enemmän mansikkapenkkejä ja jopa viljaa oli jollain tontin nurkalla viljelty. Olen nähnyt myös valokuvan, mistä näkee että koko tontti on ollut talon ympärillä täyteen ahdettu perunaa.. Eli nykyisen nurmikkopihamme tilalla oli joskus kunnon perunapelto! Ei voi kuin ihailla isovanhempien ahkeruutta, kun halusivat omaa ruokaa viljellä.


Mitäs muuta tänne... Vähän ollaan sairasteltu viime kuussa, nyt toivottavasti pysytään taas pitkään terveinä.
Perunat ovat kasvaneet hyvin kasvihuoneessa, samaan aikaan avomaan perunan lehdet vasta puskevat ylös maasta.



Tomaatintaimet ovat kasvaneet yllättävän hyvin! Samoin purjot. Purjoista ei kauheasti ole kokemusta, joten en tiedä miten hyvässä vaiheessa nuo ovat, mutta hengissä ainakin ovat pysyneet. Muuta en kauheasti kerennyt tänä vuonna kasvattaa, mutta jos nuo onnistuvat, niin olen tyytyväinen.

Niin ja kokeiluni siementen kanssa... 😂😅 Laitoin jo joku aika sitten ruukkuun kukansiemeniä. Piti kokeilla miten hyvin nämä lähtevät kasvuun.. Tässä tulos..


Juu, enpä taida hortonomiksi ryhtyä... 😂

Muuten täällä ollaan nautittu kesäisestä (ja nyt kirjoittaessani sateisesta) säästä... Viimeiset muksun kerhopäivät ovat ohi ja päästään olemaan kotona (puuhaamaan kasvimaalla)..





Tähän loppuun vielä muut blogit, jotka kirjoittavat samasta aiheesta:

Ruska 🍁

  Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua... Lehtikasoja... Ruskan värejä... Kasvimaan viimeiset kukkaset... Syksy on oll...