Valon voima 🌞

 Nuorempana en tykännyt auringosta. Teininä pukeuduin joko mustaan tai enimmäkseen tummiin vaatteisiin ympäri vuoden. Kevään tullessa auringonvalo ja lämpö tuntuivat häiritseviltä.. Osittain varmaan kuumien, tummien vaatteiden takia.. Välttelin auringonvaloa myös paljon, ja olin kuin kalkkilaivan kapteeni tietyssä vaiheessa.. Toisaalta ehkä ihan hyvä, tietäen säteilyn vaaran..

Piha alkaa hyvin sulaa lumesta..

 Nyt vanhemmalla iällä huomaan nauttivani enemmän valosta.. Kun nuorempana huomasin väsyväni valosta, kun se pamahti loistamaan niin yllättäin aina keväisin, niin nyt vihdoinkin olen alkanut huomata valon piristävän vaikutuksen. 

Olen yrittänyt tässä vuoden alusta lähtien ottaa vähän rauhallisemmin.. Stressitasot oli ja on edelleen aika kovat. Mutta hiljaa hyvä tulee..

Työkuvioissa olen vihdoinkin päässyt vähän helpommalla. Tosin siivoustöissä tulee aina yllätyksiä, että ihan liian helpolla en ole päässyt kuiteskaan.. Mutta sen verran kuiteski, että nyt pystyn sanoa, että työpaikka ei ole enää se elämän pahin stressintuoja.. 

Lapset ovat edelleen aika haastavia. Pänkkipäiset luonteet kun ovat perineet vanhemmiltaan, niin ei mikään ihme että asioista, kröhöm, keskustellaan joka päivä..😅🙈 Mutta nyt jo huomaan etenkin pikkuneidin osalla niin suurta henkistä kehittymistä, kun poloinen puolestaan stressaa syksyllä alkavaa koulua jo nyt..🙈 En olekaan enää perheen ainoa stressaaja ja ihana kun lapset kehittyvät, niin lasten hoidosta tullut väsymys on hieman vähentynyt. Valitettavasti välillä lapset tuovat oman murheensa arkeen, sitä ei pysty välttämään..

Mutta aurinko, lämpö ja valo ovat etenkin tänä vuonna hyvin alkaneet vaikuttaa minuun.              Olen päässyt taas hiljalleen liikunnan makuun. Ei edes harmita nousta ennen viittä aamulla lenkille lähtöön tai kahvakuulalla heilumiseen muun perheen nukkuessa.. Tämäkin tapahtuu n.pari kertaa viikossa, koska haluan liikunnan olevan itselleni hyvä asia, ei jotain mitä on pakko tehdä..      Syömiset paranevat pikkuhiljaa, huomaan.. Vielä kun saisin karkkien syönnin paremmin kuriin.. Huomaan olevani pirteämpi, etenkin niinä päivinä kun olen noussut aikaisin liikkumaan..            Jaksan myös taas hyvin kaikkea pientä puuhaa. Tänä vuonna sain laitettua tomaatintaimetkin ajoissa multiin! Saa nähdä koska ompeluinnostus iskee pitkästä aikaa.. 

Ainoa asia, missä kaipaan vielä petrausta on lepääminen ja palautuminen. Kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin niin 3-4 tuntia on aikaa ennen kuin lapsien pitäisi olla nukkumassa..  Meinaan taas lipsua myöhäiseksi valvojaksi, mutta onneksi enimmäkseen on järki päässä käskenyt painua nukkumaan.. Ja oikein väsyneiden viikkojen jälkeen en pode huonoa omaatuntoa siitä että lapset ovat minun vapaapäivällä hoidossa päiväkodissa.. Kaikkea on pitänyt opetella, että oma mieli päässä on vihdoinkin alkanut antaa armoa, eikä soimaa lepohetkistä.. Kyllä ihminen tarvitsee lepoa. Ja nyt alkaa vaikuttaa aika hyvältä alulta...😊

Toivottavasti nyt, kun monen kuukauden ajan olen opetellut rauhoittamaan mieltä ja arkea, niin menisin nyt vain parempaan suuntaan. Se huono suunta on jo koettu... 

Elämänmuutoksia ☘️

 Ai, että.. Ai, että..! 

Nyt täällä on onnellinen nainen. ☺️ 

Viime viikolla sain viimeisen näytön suoritettua hyväksytysti. Olen käytännössä katsottuna valmistunut! 

Ensi viikolla käyn vielä yhden koulupäivän ja sen jälkeen olen enää 2 päivää työharjoittelussa. Tuon yhden koulupäivän aikana tapaan samalla opettajani ja sovimme tulevan valmistumispäivän sille viikolle. 

Olen niin onnellinen, niin onnellinen! Harva ei tiedäkään miten stressaava tämä viimeinen 1v 3kk on ollut... Siihen on samaan ajanjaksoon mahtunut ihan liikaa elämänmuutoksia. 

Kun aloitin -21 tammikuussa koulun, olimme ekaa kertaa saaneet lapset päiväkotiin, mikä onneksi alkoi heillä hyvin ja ongelmitta, ja samaan hetkeen kuukautta aiemmin oli pikkuneidillä todettu lastenreuma. Eli kahden kk sisään mahtui monta uutta asiaa, päiväkotiarki, lapsen sairastuminen ja koulun aloitus. 

Kun samalla istuin koulun penkillä oppimassa uutta, jouduimme etenkin ensimmäiset kuukaudet ramppaamaan Tyksissä tytön kanssa. Onneksi lapsemme ovat niin reippaita, että he heti tottuivat päiväkotiin, niin sen kanssa ei tullut sopeutumisongelmia. 

Myös koronavuosi toi oman stressinsä vuoteen, koska jouduimme joka flunssan takia ravaamaan testeissä... 

Näytöistä täytyy vielä sen verran mainita, että minä jännitin niitä aina ihan hulluna. Pari päivää aiemmin varmistelin vielä kaiken päässäni ja paperilla ja kun näyttö alkoi niin jännitys hävisi. Ja näytön jälkeen olin aina ihan loppu, koska olin stressannut niitä niin paljon. Olen vähän turhaan stressaava, mutta minkäs minä sille voin.

Ja nyt kun kaikki on ohi, niin olo on niin hyvä!😄 Kaikki on tällä hetkellä onneksi hyvin. Koulu päättyy, pikkuneidin sairaus on hallinnassa, minä pääsen kauan kaipaamalle lomalle, ja aloitan toukokuussa viimeisimmässä työharjoittelupaikassa määräaikaisen työn.☺️ 

Olen välillä ollut niin loppu tämän vuoden aikana, koska työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli liikaa. Loppuajasta opiskelua kieltäydyin tarkoituksella töistä, koska halusin hetken olla "vain" opiskelija.. Niin kiva kuin välillä olikin olla töissä (oppisopimuksella), niin se oli tässä yhdistelmässä liikaa, koska ajattelin silti koko ajan takaraivossani koulujuttuja ja tuntui että "opiskelija-aivoista" ei meinannut päästä eroon.

Mutta nyt voin huoletta olla kohta pelkkä työntekijä, ja keskittyä muihinkin asioihin kuin kouluun.,☺️ Lapsiin, perheeseen, omaan aikaan, itseeni!

Itsestäni puheen ollen, nyt alkoi minulla pieni elämänmuutos. Olen hirveän huonosti, paineen alla ollessani, huolehtinut itsestäni. Liikunta on jäänyt, olen syönyt huonosti, etenkin stressin alla, nukkunut huonosti. Olo on ollut kamala jo jonkin aikaa.. Pari viikkoa sitten tajusin tämän.. Ja päätin että nyt sitä aikaa alkaa löytyä itselleni. En aloita laihdutuskuuria, vaan terveelliset elämäntavat. Semmoiset, mitä minulla oli, ennen kuin stressi ja ajan vähyys tekivät tepposensa minulle...😔 En ala tehdä tästä mitään elämänmuutos/laihdutus blogia, mutta kyllä varmasti ajoittain tulen kirjoittamaan tänne tästäkin aiheesta..☺️ Onneksi kesällä on oma kasvimaa, niin kasvisten saanti on silloin hyvin taattu..😂

Mutta tämmöisillä jutuilla mennään tällä hetkellä. Elämä hymyilee ja innolla odotan tulevaa! ☺️ Nyt on taas yksi jakso elämässä päättynyt.❤️