Mites edellinen vuosi menikään..

 Aikamoinen vuosi taas takana..😁 

Tuli katsottua suurin piirtein kuvat läpi kännykästä ja siitä aina näkee, mitä kaikkea on vuoteen mahtunut, ja aika paljon kaikkea aina tulee unohdettuakin.. Onneksi on kuvat muistuttamassa!

Vuosi meni nopeasti ja työntäytteisesti. Rimaa on laskettu paljon ja töistä osaan taas nauttia. Välillä tosin tulee mutkia matkaan, mutta missä työpaikassa nyt ei tulisi.. 

Lasten kanssa tuli varmaan vietettyä laatuaikaa oikein ennätysmäärä. Kaikenlaista ollaan yhdessä puuhattu ja monissa paikoissa käyty. Suurin muutos oli tietty koulun aloitus pikkuneidillä ja hienosti on jo puolessa vuodessa opittu lukemaan ja laskemaan. 

Talonkin kanssa ollaan edistytty, senkin muistin vasta kuvien katsomisen jälkeen..😅

Syyskuun aikoihin ukko ja appiukko aloittivat rimojen laiton ulkolaudoitukseen. Samalla kokeilivat miten ikkunanpielien mallikappale sopi.. 

Marraskuun aikana sitten pikkuhiljaa niitä ikkunanpieliä alkoi sinne sitten putkahdella..☺️

Ja ai niin, toukokuussahan miehet ahkeroivat kevään ajan että saivat ulkolautoja sahattua omista puista.. Lisää rakennusmateriaalia. Joskus tuntuu että meininki on kevät/kesäisin kuin suoraan Tanskalaisesta maajussista (ilman eläimiä), mutta täytyy myöntää että ahkeraa porukkaa täällä asuu. Itsehän en mitään tämmöistä edes osaa, mutta oma aikani kuluukin sitten arjen helpottamisessa (eli ruuanlaitossa ettei isäntäväellä nouse kiukku sitä mukaa kun verensokerit laskevat..😂) ja lasten vahtimisessa (että pysyvät poissa ukkojen jaloista ja vaarallisista laitteista)... 

Vuosi vaihtuikin kivassa seurassa ja pääsin omaksi yllätykseksi tavallaan lomalle neidin joululoman ajaksi. Sain ison määrän vapaata putkeen ja omaa lomaa myös pois alta. Täällä ollaan pakkasissa vietetty kunnon kotiloma nukkuen hyvin ja taloa lämmittäen..😁

Ja leikkimökkikin vaihtoi jossain vaiheessa kesää väriä..😁

Kuurankukkia saunan ikkunassa.

Pulkkamäkeen pimeässäkin.

Ulkona oltu pakkasesta huolimatta.☺️

Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Hyvältä alulta näyttää..☺️

Syksyyy!

 Kesä meni humahtaen ohi ja syksy on täällä taas! Taas alkaa pikkuhiljaa polttopuilla lämmittäminen, viileät ilmat, ruska, sadonkorjuuaika! Olen nykyisin enemmän syksyihmisiä, liika lämpö ahdistaa minua, joten tämä pieni viileys on vain minusta erittäin tervetullutta..😊

Viime postauksessa hehkutin elämäntapojen muutosta. Arvaatko lopputuloksen..? Niin se kiire vaan vie... Mitään en ole pahemmin kerennyt tehdä terveyteni eteen...😅 Okei, okei, ehkä vähän syömiset on parantuneet, kiitos kasvimaan. Töihin on ollut helppo napata mukaan kurkun, kesäkurpitsan ja porkkanan paloja, kun niitä tuli niin paljon.. Mutta myönnän, että edelleen karkkia kuluu liikaa stressiaikoina. Jos tässä pikkuhiljaa oppisin pois tunnesyömisestä, niin olisi hyvä juttu. Liikunta on edelleen vähäistä, mutta nykyään olen oppinut nauttimaan jos se liikunta on edes kunnon kävelylenkki hikijumpan sijaan. Stressillekin pään sisällä tekee parempaa tuollainen kevyt liikunta, kuin väkisin revitty kunnon rykäisy...

Mites sitten kesä menikään? Erittäin kiireisesti. Töissä sai välillä kirjaimellisesti melkein juosta pahimman kiireen aikana. Kiirettä piti, mutta tavallaan myös nautin siitä osittain. Ahkeruus palkittiin ja tässä kuussa sain vakituisen paikan työpaikaltani. 😊 

Lapset joutuivat olla koko kesän päiväkodissa töiden takia ja pikkuneidillä alkoi virallisesti oikea esikoulu. Hänhän oli tässä 2 vuoden esikoulukokeilussa, ja nyt hänellä alkoi se oikea vuosi...😊 Ensi vuonna jo kouluun, apua...😳

Ukko jatkoi taloremppaa ja sai tämmöistä aikaan kesän aikana...😊

Siitä se pikkuhiljaa etenee..😁

Ja nyt syksyn tullen kaikki jatkuu vaan...

Tuntuu ettei tänä kesänä ennättänyt hirveästi kasvimaan parissa olemaan. Välillä jopa tahallaan jäin ennemmin sohvalle kuin menin rikkaruohoja tonkimaan. Niin ne työt vie voimat. 

Mutta yllättävän hyvin kaikkea meille perusvihannesta tuli, vaikka vähän tuli laitettua ja hoidettua maata.

Ai, että kun kuvissa näyttää niin siistiltä kasvimaalta, mutta kyllä se loppukesästä oli niin rehevöitynyt rikkaruohoista että...🙈 

Kaikin puolin ihan ok vuosi ollut, vaikka suurin osa ajasta nykyisin menee töissä. Ja kun olen itse hyväksynyt sen tosiasian, etten ehdi enää tehdä kaikkea.. 

Mutta se täytyy vielä sanoa, että töihinpaluu, kaikesta kiireestä huolimatta, ei kaduta. Enää minusta ei olisi kotiäidiksi. Vaikka hommaa on nykyään liikaa ja aikaa liian vähän, niin nautin silti tästä tekemisestä. Ja muksujenkin kanssa jaksaa paremmin, kun heitä ei näe joka sekunti vuorokaudessa..😂😅

Ja nyt nauttimaan syksystä!😊 Tänä vuonna näyttäisi tulevan ihana ruska. 🍁🍂

Elämänmuutoksia ☘️

 Ai, että.. Ai, että..! 

Nyt täällä on onnellinen nainen. ☺️ 

Viime viikolla sain viimeisen näytön suoritettua hyväksytysti. Olen käytännössä katsottuna valmistunut! 

Ensi viikolla käyn vielä yhden koulupäivän ja sen jälkeen olen enää 2 päivää työharjoittelussa. Tuon yhden koulupäivän aikana tapaan samalla opettajani ja sovimme tulevan valmistumispäivän sille viikolle. 

Olen niin onnellinen, niin onnellinen! Harva ei tiedäkään miten stressaava tämä viimeinen 1v 3kk on ollut... Siihen on samaan ajanjaksoon mahtunut ihan liikaa elämänmuutoksia. 

Kun aloitin -21 tammikuussa koulun, olimme ekaa kertaa saaneet lapset päiväkotiin, mikä onneksi alkoi heillä hyvin ja ongelmitta, ja samaan hetkeen kuukautta aiemmin oli pikkuneidillä todettu lastenreuma. Eli kahden kk sisään mahtui monta uutta asiaa, päiväkotiarki, lapsen sairastuminen ja koulun aloitus. 

Kun samalla istuin koulun penkillä oppimassa uutta, jouduimme etenkin ensimmäiset kuukaudet ramppaamaan Tyksissä tytön kanssa. Onneksi lapsemme ovat niin reippaita, että he heti tottuivat päiväkotiin, niin sen kanssa ei tullut sopeutumisongelmia. 

Myös koronavuosi toi oman stressinsä vuoteen, koska jouduimme joka flunssan takia ravaamaan testeissä... 

Näytöistä täytyy vielä sen verran mainita, että minä jännitin niitä aina ihan hulluna. Pari päivää aiemmin varmistelin vielä kaiken päässäni ja paperilla ja kun näyttö alkoi niin jännitys hävisi. Ja näytön jälkeen olin aina ihan loppu, koska olin stressannut niitä niin paljon. Olen vähän turhaan stressaava, mutta minkäs minä sille voin.

Ja nyt kun kaikki on ohi, niin olo on niin hyvä!😄 Kaikki on tällä hetkellä onneksi hyvin. Koulu päättyy, pikkuneidin sairaus on hallinnassa, minä pääsen kauan kaipaamalle lomalle, ja aloitan toukokuussa viimeisimmässä työharjoittelupaikassa määräaikaisen työn.☺️ 

Olen välillä ollut niin loppu tämän vuoden aikana, koska työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli liikaa. Loppuajasta opiskelua kieltäydyin tarkoituksella töistä, koska halusin hetken olla "vain" opiskelija.. Niin kiva kuin välillä olikin olla töissä (oppisopimuksella), niin se oli tässä yhdistelmässä liikaa, koska ajattelin silti koko ajan takaraivossani koulujuttuja ja tuntui että "opiskelija-aivoista" ei meinannut päästä eroon.

Mutta nyt voin huoletta olla kohta pelkkä työntekijä, ja keskittyä muihinkin asioihin kuin kouluun.,☺️ Lapsiin, perheeseen, omaan aikaan, itseeni!

Itsestäni puheen ollen, nyt alkoi minulla pieni elämänmuutos. Olen hirveän huonosti, paineen alla ollessani, huolehtinut itsestäni. Liikunta on jäänyt, olen syönyt huonosti, etenkin stressin alla, nukkunut huonosti. Olo on ollut kamala jo jonkin aikaa.. Pari viikkoa sitten tajusin tämän.. Ja päätin että nyt sitä aikaa alkaa löytyä itselleni. En aloita laihdutuskuuria, vaan terveelliset elämäntavat. Semmoiset, mitä minulla oli, ennen kuin stressi ja ajan vähyys tekivät tepposensa minulle...😔 En ala tehdä tästä mitään elämänmuutos/laihdutus blogia, mutta kyllä varmasti ajoittain tulen kirjoittamaan tänne tästäkin aiheesta..☺️ Onneksi kesällä on oma kasvimaa, niin kasvisten saanti on silloin hyvin taattu..😂

Mutta tämmöisillä jutuilla mennään tällä hetkellä. Elämä hymyilee ja innolla odotan tulevaa! ☺️ Nyt on taas yksi jakso elämässä päättynyt.❤️

Muistoja viime syksystä ja talvesta.

 Parhaillaan koronaeristyksessä kotona makoillaan muksujen kanssa. Nyt on ollut aikaa selata kännykän vanhoja kuvia läpi. Kaikenlaista sitä olikin viime syksynä ja talvena, vaikka arki pääasiassa painottui opiskeluihin, työharjoitteluihin ja päiväkotiin kuskaamisiin.

Oli metsäretkiä, eläintarhareissu, markkinat, hop lop-reissu..

Kasvimaalla tuli, muistaakseni, vietettyä ihan kiitettävästi aikaa, kun miettii että ihan hyvin tuli satoa korjattua talteen, vaikka suurin osa kesäpäivistä menikin töiden parissa.

Myös muutamia metsän asukkeja tuli bongattua.

Onneksi on kännykkäkamera. Muisti tekee tepposet ja sitä ajattelee ettei kauheasti ole mitään tullut tehtyä tai missään käytyä, mutta onneksi on aina kuvat todisteena..😂 

Joka vuosi ajattelen, etten kerkeä keskittymään niin paljon esim kasvimaahan kuin mitä haluaisin, mutta kyllä minä kerkeän. Joka vuosi sieltä jotain tulee.. Tai etten ikinä kerkeä ompelemaan.. No, edellinen postaus jo todisti tuon ajatuksen vääräksi.. Se on jännä miten sitä ajattelee koko ajan ettei ole aikaa siihen eikä tuohon, mutta silti sitä vaan ehtii. Ehkä sitä yrittää olla vähän ahne kaiken kanssa. Ja ehkä välillä ajattelee että kaiken pitäisi tapahtua HETI.. 

Jos tänä vuonna yrittäisin lopettaa liian korkealle asetetut tavoitteet ja tekisin just sen mitä ehdin, ilman stressiä.. ☺️

Nyt keskityn itseni ja lasten parantumiseen (ja ehkä välillä sukan kutomiseen). Ukko, joka parani jo, saa tuoda minulle illalla muuta ajanvietettä, hän nimittäin saa hakea kylvömultaa tomaatin siementen istutusta varten..☺️ Siitä se sitten taas lähtee, innolla odotan jo tulevaa kevättä ja kesää..☺️