Valon voima 🌞

 Nuorempana en tykännyt auringosta. Teininä pukeuduin joko mustaan tai enimmäkseen tummiin vaatteisiin ympäri vuoden. Kevään tullessa auringonvalo ja lämpö tuntuivat häiritseviltä.. Osittain varmaan kuumien, tummien vaatteiden takia.. Välttelin auringonvaloa myös paljon, ja olin kuin kalkkilaivan kapteeni tietyssä vaiheessa.. Toisaalta ehkä ihan hyvä, tietäen säteilyn vaaran..

Piha alkaa hyvin sulaa lumesta..

 Nyt vanhemmalla iällä huomaan nauttivani enemmän valosta.. Kun nuorempana huomasin väsyväni valosta, kun se pamahti loistamaan niin yllättäin aina keväisin, niin nyt vihdoinkin olen alkanut huomata valon piristävän vaikutuksen. 

Olen yrittänyt tässä vuoden alusta lähtien ottaa vähän rauhallisemmin.. Stressitasot oli ja on edelleen aika kovat. Mutta hiljaa hyvä tulee..

Työkuvioissa olen vihdoinkin päässyt vähän helpommalla. Tosin siivoustöissä tulee aina yllätyksiä, että ihan liian helpolla en ole päässyt kuiteskaan.. Mutta sen verran kuiteski, että nyt pystyn sanoa, että työpaikka ei ole enää se elämän pahin stressintuoja.. 

Lapset ovat edelleen aika haastavia. Pänkkipäiset luonteet kun ovat perineet vanhemmiltaan, niin ei mikään ihme että asioista, kröhöm, keskustellaan joka päivä..😅🙈 Mutta nyt jo huomaan etenkin pikkuneidin osalla niin suurta henkistä kehittymistä, kun poloinen puolestaan stressaa syksyllä alkavaa koulua jo nyt..🙈 En olekaan enää perheen ainoa stressaaja ja ihana kun lapset kehittyvät, niin lasten hoidosta tullut väsymys on hieman vähentynyt. Valitettavasti välillä lapset tuovat oman murheensa arkeen, sitä ei pysty välttämään..

Mutta aurinko, lämpö ja valo ovat etenkin tänä vuonna hyvin alkaneet vaikuttaa minuun.              Olen päässyt taas hiljalleen liikunnan makuun. Ei edes harmita nousta ennen viittä aamulla lenkille lähtöön tai kahvakuulalla heilumiseen muun perheen nukkuessa.. Tämäkin tapahtuu n.pari kertaa viikossa, koska haluan liikunnan olevan itselleni hyvä asia, ei jotain mitä on pakko tehdä..      Syömiset paranevat pikkuhiljaa, huomaan.. Vielä kun saisin karkkien syönnin paremmin kuriin.. Huomaan olevani pirteämpi, etenkin niinä päivinä kun olen noussut aikaisin liikkumaan..            Jaksan myös taas hyvin kaikkea pientä puuhaa. Tänä vuonna sain laitettua tomaatintaimetkin ajoissa multiin! Saa nähdä koska ompeluinnostus iskee pitkästä aikaa.. 

Ainoa asia, missä kaipaan vielä petrausta on lepääminen ja palautuminen. Kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin niin 3-4 tuntia on aikaa ennen kuin lapsien pitäisi olla nukkumassa..  Meinaan taas lipsua myöhäiseksi valvojaksi, mutta onneksi enimmäkseen on järki päässä käskenyt painua nukkumaan.. Ja oikein väsyneiden viikkojen jälkeen en pode huonoa omaatuntoa siitä että lapset ovat minun vapaapäivällä hoidossa päiväkodissa.. Kaikkea on pitänyt opetella, että oma mieli päässä on vihdoinkin alkanut antaa armoa, eikä soimaa lepohetkistä.. Kyllä ihminen tarvitsee lepoa. Ja nyt alkaa vaikuttaa aika hyvältä alulta...😊

Toivottavasti nyt, kun monen kuukauden ajan olen opetellut rauhoittamaan mieltä ja arkea, niin menisin nyt vain parempaan suuntaan. Se huono suunta on jo koettu... 

Muistoja viime syksystä ja talvesta.

 Parhaillaan koronaeristyksessä kotona makoillaan muksujen kanssa. Nyt on ollut aikaa selata kännykän vanhoja kuvia läpi. Kaikenlaista sitä olikin viime syksynä ja talvena, vaikka arki pääasiassa painottui opiskeluihin, työharjoitteluihin ja päiväkotiin kuskaamisiin.

Oli metsäretkiä, eläintarhareissu, markkinat, hop lop-reissu..

Kasvimaalla tuli, muistaakseni, vietettyä ihan kiitettävästi aikaa, kun miettii että ihan hyvin tuli satoa korjattua talteen, vaikka suurin osa kesäpäivistä menikin töiden parissa.

Myös muutamia metsän asukkeja tuli bongattua.

Onneksi on kännykkäkamera. Muisti tekee tepposet ja sitä ajattelee ettei kauheasti ole mitään tullut tehtyä tai missään käytyä, mutta onneksi on aina kuvat todisteena..😂 

Joka vuosi ajattelen, etten kerkeä keskittymään niin paljon esim kasvimaahan kuin mitä haluaisin, mutta kyllä minä kerkeän. Joka vuosi sieltä jotain tulee.. Tai etten ikinä kerkeä ompelemaan.. No, edellinen postaus jo todisti tuon ajatuksen vääräksi.. Se on jännä miten sitä ajattelee koko ajan ettei ole aikaa siihen eikä tuohon, mutta silti sitä vaan ehtii. Ehkä sitä yrittää olla vähän ahne kaiken kanssa. Ja ehkä välillä ajattelee että kaiken pitäisi tapahtua HETI.. 

Jos tänä vuonna yrittäisin lopettaa liian korkealle asetetut tavoitteet ja tekisin just sen mitä ehdin, ilman stressiä.. ☺️

Nyt keskityn itseni ja lasten parantumiseen (ja ehkä välillä sukan kutomiseen). Ukko, joka parani jo, saa tuoda minulle illalla muuta ajanvietettä, hän nimittäin saa hakea kylvömultaa tomaatin siementen istutusta varten..☺️ Siitä se sitten taas lähtee, innolla odotan jo tulevaa kevättä ja kesää..☺️

Alkavan kevään kuulumisia.

 Huh, blogissa ollut taas taukoa...😅 Näin ne kuukaudet vaan menevät eteenpäin...

Paljon on taas tapahtunut. Ja välillä taas tuntuu että kaikki on ihan ennallaan.. 😂 Riippuu niin päivästä.

Kevään aurinko on piristänyt taas mieltä. Lopputalven synkkyys oli aika väsyttävä viimeisinä aikoina. Nyt huomaan taas valon myötä energiamäärän lisääntyvän pikkuhiljaa ja suunnittelen jo päässäni tulevia kävelylenkkejä ja muita liikuntamuotoja. Olenhan muuten kohta jo valmistumassa toimitila-/laitoshuoltajaksi! ☺️ Sitten kun saan koulun päätöksiin ja voin kaiken muun elämän lisäksi keskittyä enää VAIN töihin (eikä enää myöskään opiskeluihin!), niin sitten on helpompi suunnitella viikkoihin omia hetkiä, jolloin voin vaikka lenkille pyrähtää! Opiskelut ovat minun käsitykseni mukaan enää yhtä näyttöä ja paria konesuoritusta vailla valmista!😁

Tosiaan, kyllä kaikki aika kuluu jotenkin tällä hetkellä opiskelujen ympärillä ja tuskin maltan odottaa että pääsen työelämään! Ala tuntuu kyllä niin omalta.

Talvi meni kyllä todella väsyneissä merkeissä. Olen jo pidemmän aikaa vähän unohtanut itsestäni huolehtimisen. Tähän saattoi vaikuttaa talvella useasti toistuneet lasten ja omat sairastelut. Nyt on jo pari flunssaa podettu niin etten ole saanut niitä enää lapsilta, alkaa pikkuhiljaa vastustuskyky kasvaa!

Talvella tuli myös syötyä huonosti, en vain jaksanut enää välittää ja liikuntakin on ollut jo pitkään tauolla. Jos nyt pikkuhiljaa tapahtuisi muutosta asiaan..☺️

Toivon myös todella että tänä vuonna saadaan hyvä, viime vuotta parempi perunasato! Ekaa kertaa täällä asuessamme perunat loppuivat kesken! Viime vuonna tuli kyllä huonompi satokin. Kasvimaalle yritän myös panostaa hyvin tänä vuonna, sen mitä sitten töiltä ehtii.

Ja loppu helmikuussa oli sitten parikin juhlan aihetta. 🥰 Pikkuneiti tuli eskarikään, apua 6 vuotias jo! Ja me vihdoinkin, melkein 13 yhteisen vuoden ja 11 kihlavuoden jälkeen, menimme sitten naimisiin!☺️ Nyt on sama sukunimi jokaisella perheenjäsenellä. Koska kihlapäivämme oli 11.11.11., niin päätimme valita sopivan jatkon vihkipäivälle, 22.2.22. 😂 

Tämmöistä tänne päin kuulunut. Jos tästä taas kevättä kohti pirteämmällä mielellä..☺️

Puoli vuotta kuvina.

 

Talvi meni, kevät meni, kohta sitten on kesäkin jo mennyt..😅 

Aika on kortilla ja tajusin että eipä tännekään enää niin useasti tule kuulumisia kirjoitettua enää. Jos nyt yrittäisin muistaa ja parantaa tapani..

Kaikenlaista on tässä puolessa vuodessa ollut. Vaikka arki tuntuu nykyisin kiireiseltä, niin kuvien kautta muistaa hyvin mitä kaikkea on tähän mahtunut.

Ollaan vietetty synttäreitä, tehty polttopuita, hiihdelty, luisteltu, opiskeltu.. 

(Yläkuvassa näkyvät kanat ovat isoveljeni, eivät meidän). 

Kiireisestä arjesta huolimatta saatiin tänä vuonna normaaliin tapaan kasvimaat laitettua. Hieman vähemmän vihanneksia tuli istutettua, loput maat rikkaruohot valtasivat.

Kasvihuoneeseen meni tänä vuonna anopilta saadut taimet. Omat taimet jäivät niin pieniksi ettei niitä kannattanut enää kasvihuoneeseen laittaa..

Muksut tappelevat edelleen keskenään, mutta nyt siihen alkaa jo vähän tottua.. Päiväkodista pitävät ja itse olen nauttinut koulunkäynnistä. Tällä hetkellä muiden lomaillessa minä ahkeroin paikallisessa hoivakodissa laitoshuoltajan sijaisena. Olen ollut palkkatöissä viimeksi 7 vuotta sitten, joten tämä on ollut ihanaa vaihtelua!

Myös kavereita olen kerennyt hieman näkemään, mikä on harvinaista luksusta nykyisin. Yksi illanviettokin onnistui, mikä piristi paljon.

Taloremppakin jatkuu taas tänä kesänä. Sopivaan saumaan oon töissä, niin saa ukko rauhassa tehdä edes jotain, kun minä ja muksut ollaan päivisin poissa jaloista. 

Kesä jatkuu, ja olo on onnellinen. ☺️