Syksyyy!

 Kesä meni humahtaen ohi ja syksy on täällä taas! Taas alkaa pikkuhiljaa polttopuilla lämmittäminen, viileät ilmat, ruska, sadonkorjuuaika! Olen nykyisin enemmän syksyihmisiä, liika lämpö ahdistaa minua, joten tämä pieni viileys on vain minusta erittäin tervetullutta..😊

Viime postauksessa hehkutin elämäntapojen muutosta. Arvaatko lopputuloksen..? Niin se kiire vaan vie... Mitään en ole pahemmin kerennyt tehdä terveyteni eteen...😅 Okei, okei, ehkä vähän syömiset on parantuneet, kiitos kasvimaan. Töihin on ollut helppo napata mukaan kurkun, kesäkurpitsan ja porkkanan paloja, kun niitä tuli niin paljon.. Mutta myönnän, että edelleen karkkia kuluu liikaa stressiaikoina. Jos tässä pikkuhiljaa oppisin pois tunnesyömisestä, niin olisi hyvä juttu. Liikunta on edelleen vähäistä, mutta nykyään olen oppinut nauttimaan jos se liikunta on edes kunnon kävelylenkki hikijumpan sijaan. Stressillekin pään sisällä tekee parempaa tuollainen kevyt liikunta, kuin väkisin revitty kunnon rykäisy...

Mites sitten kesä menikään? Erittäin kiireisesti. Töissä sai välillä kirjaimellisesti melkein juosta pahimman kiireen aikana. Kiirettä piti, mutta tavallaan myös nautin siitä osittain. Ahkeruus palkittiin ja tässä kuussa sain vakituisen paikan työpaikaltani. 😊 

Lapset joutuivat olla koko kesän päiväkodissa töiden takia ja pikkuneidillä alkoi virallisesti oikea esikoulu. Hänhän oli tässä 2 vuoden esikoulukokeilussa, ja nyt hänellä alkoi se oikea vuosi...😊 Ensi vuonna jo kouluun, apua...😳

Ukko jatkoi taloremppaa ja sai tämmöistä aikaan kesän aikana...😊

Siitä se pikkuhiljaa etenee..😁

Ja nyt syksyn tullen kaikki jatkuu vaan...

Tuntuu ettei tänä kesänä ennättänyt hirveästi kasvimaan parissa olemaan. Välillä jopa tahallaan jäin ennemmin sohvalle kuin menin rikkaruohoja tonkimaan. Niin ne työt vie voimat. 

Mutta yllättävän hyvin kaikkea meille perusvihannesta tuli, vaikka vähän tuli laitettua ja hoidettua maata.

Ai, että kun kuvissa näyttää niin siistiltä kasvimaalta, mutta kyllä se loppukesästä oli niin rehevöitynyt rikkaruohoista että...🙈 

Kaikin puolin ihan ok vuosi ollut, vaikka suurin osa ajasta nykyisin menee töissä. Ja kun olen itse hyväksynyt sen tosiasian, etten ehdi enää tehdä kaikkea.. 

Mutta se täytyy vielä sanoa, että töihinpaluu, kaikesta kiireestä huolimatta, ei kaduta. Enää minusta ei olisi kotiäidiksi. Vaikka hommaa on nykyään liikaa ja aikaa liian vähän, niin nautin silti tästä tekemisestä. Ja muksujenkin kanssa jaksaa paremmin, kun heitä ei näe joka sekunti vuorokaudessa..😂😅

Ja nyt nauttimaan syksystä!😊 Tänä vuonna näyttäisi tulevan ihana ruska. 🍁🍂

Ruska 🍁

 

Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua...

Lehtikasoja...

Ruskan värejä...

Kasvimaan viimeiset kukkaset...

Syksy on ollut kaunis tänä vuonna. 😊

Kasvimaan antimia

 Vaikka tuntui että tänä vuonna tuli laitettua vähän kasvimaalle kasvamaan, niin on kyllä kiirettä pitänyt niiden vähäistenkin kanssa.

Tänä vuonna kaikki onnistuivat joko kohtalaisesti tai hyvin. Salaatteja on riittänyt, punajuuria tuli tänä vuonna, porkkanaa, palsternakkaa, avomaan kurkkuja, papuja ja herneitä!

Kurkkuja etenkin on tullut tänä vuonna paljon, joten yritän hieman saada niitä säilöttyä. Paljon olemme myös tuoreena syöneet, lapset etenkin ovat tykänneet kurkuista. 

 Lapset ovat myös ahkerasti tyhjentäneet hernepuskia. Niin kuin pikkuherra sanoo ne ovat kuin "kaakkia" (karkkia). 

Mustikkakausi on myös avattu. Muutaman kerran ollaan metsään nyt päästy. Hieman marjoja saatu pakkaseenkin. Kyllä huomaa miten aika ei enää tahdo riittää kaikkeen, kun ollaan töissä/koulussa. Kaikkea ei tarvitse enää säilöäkään niin paljoa,kun ei niitä ehdi käyttää niin paljon vuoden aikana, kun ei olla enää 24/7 kotona.

Nyt olen yrittänyt käyttää tuoreita kasviksia hyödyksi ruuanlaitossa niin paljon kuin mahdollista. Perunaa tulee useasti keitettyä ja eilenkin käytin lasagneen omia papuja, tomaatteja ja kesäkurpitsaa. 

Pikku neiti innostui myös loman aikana luonnosta. Minttu lastenkirjasta hän sai innostuksen alkaa keräillä "asioita luonnosta". Pakkohan sitä oli sitten seuraavalla kauppareissulla ostaa tytölle vihko ja teippiä, niin pääsi harrastamaan..☺️

Rankka vuoden aloitus

 Jos joulukuu tuntui kiireiseltä kuulta, niin tammikuu oli ehdottomasti pitkästä aikaa stressaavin! Pientä blogihiljaisuutta on ollut ilmassa ja ihan syystäkin.

Olen ollut väsynyt. Niin mahdottoman väsynyt. Pää on ollut yhtä sumua, mutta kroppa on pakottanut jatkamaan... Kunnes sitten lopulta iski flunssa.

Olin tammikuun alun todella väsynyt, niin henkisesti ja flunssan myötä myös fyysisesti. Koronaa se ei ollut,sen varmistin.. Luulen että stressi altisti taudille helpommin ja pakotti pysähtymään.

Kaikkeahan siis tapahtui jo joulukuussa. Pikkuneidin reuma todettiin ja päivää ennen uudenvuoden aattoa minulta poistettiin hampaita. Sitten iski semmoinen räkätauti, että voimat vaan loppuivat. Silti yritin edes ruokahuollon pitää kasassa. Talo oli viikon siivoamatta.

Myönnän, olin erittäin kärttyinen ja vihainen tuon viikon ajan. Lapset varmaan vaistosivat sen,mutta kävivät enemmän silti iholle kuin normaalisti. Sitä taas en sietänyt yhtään, koska oloni oli niin surkea. Kun aloin vihdoin olla jo paremmassa kunnossa, sain muksut päiväkotiin ja oloni alkoi parantua kunnolla. He olivat melkein 2 viikkoa kotona, koska meillä oli lääkäri käyntejä ja sitten tuli se pirun lumimyräkkä tänne etelä-Suomeen... Ja unohdin mainita että samaan aikaan flunssan kanssa hampaiden poistettujen kohtien ikenet vihloivat ja kiristelivät inhottavasti.. 

Vaikka olin kiukkuinen kuin ampiainen koko alkukuun, samalla pääkopassa oli huoli tulevasta. Pikkuneidin reumalääkitys aloitettiin, ja yhden kerran käytiin sairaalassa jopa nukutuksessa laittamassa tulehtuneisiin niveliin kortisonia. Kaikki paperityöt sairauteen liittyen tuntuivat vaikeilta (vaikka sitä ne eivät sitten onneksi loppupeleissä olleetkaan).

Luulen että kaikki tapahtunut oli vain liikaa, ja kroppa pysäytti minut, ennen kuin olisin romahtanut. Nyt näin kohta 2 viikkoa terveenä ja levänneenä, oloni on taas aivan erilainen. Vietänkin itseasiassa viimeistä vapaapäivääni yksin tänään.😊 Luulen että vain makaan koko päivän enkä tee mitään... Maanantaina minulla alkaa vihdoinkin koulu! Minut hyväksyttiin työkkärin kautta puhdistus alan koulutukseen. Odotan innolla tätä uutta alkavaa vaihetta elämässäni.

Olen ollut yhteensä 6 vuotta kotona. 5 vuotta lasten kanssa ja esikoisen raskausajan. Se on pitkä aika ja on opettanut itsestäni paljon. Sain rauhassa olla lasten ensimmäiset vuodet heidän kanssaan ja se oli ihanaa, kun sain nähdä heidän kasvavan. Kotiäitivuodet opettivat myös minulle millainen itse olen. En ollutkaan se kaiken kestävä pullantuoksuinen äiti, vaan välillä se nopeasti hermostunut raivoäitikin. Mikä hämmensi, koska olin aina ajatellut olevani rauhallinen ihminen! Ja etenkin loppukuukausina aloin jo itse huomata miten väsynyt olin näistä viidestä vuodesta, niin nyt olikin jo hyvä aika siirtyä eteenpäin. Olen iloinen että sain olla kotiäiti,mutta olen myös iloinen että nyt se on ohi.. Se joka väittää ettei se ole rankkaa työtä, ei ole kokenut sitä...

 

Uuteen juttuun lähtöä on myös helpottanut se, miten älyttömän hyvin molemmat muksut ovat sopeutuneet päiväkotiin. He tykkäävät olla siellä, mikä on tärkeintä.

Vielä on monta lääkärireissua tulossa ja katsotaan miten koulu alkaa. Kiireistä aikaa on varmasti tulossa, mutta nyt tuntuu että siihen on valmis. Toivottavasti koulutyöt eivät tulevana keväänä vie hirveästi aikaa pois kasvimaaharrastuksesta, luulen että se tulee kotona olemaan se henkireikä perheen kanssa..😊

Yläkuvaan vielä liittyen, omaa aikaa oli eilenillalla kun muksut nukkuivat, niin pääsin sytyketikkuja pilkkomaan. Yllättävän kivaa puuhaa jostain syystä..

Semmonen talvi...

Viikko sitten oli maisemat jopa talviset pienen hetken ajan. Koko talvi on ollut yhtä sadetta..

Huomaan etten enää tässä vaiheessa kaipaakaan lunta ja pakkasta.. Ei tarvitse tulla, suht hyvä keli ilman sadetta, niin kyllä minulle tämmöinenkin talvi kelpaa toisinaan.
Polttopuitakin on mennyt ennätys vähän kovien pakkasten puuttumisen takia.

Silloin kun ei sada, niin on ollut täällä lounais-Suomessa suht hyvät ilmat. Ainakin välillä aurinkoiset. Silloin ollaan ulkoiltu paljon. Tuntuu hassulta, kun pikkuneidin jokaisissa synttärikuvissa on ollut luminen maisema taustalla, niin nyt taitaa kohta tulla ekat synttärit ilman lunta!

Aurinkoenergian myötä olen saanut ihan uutta virtaa.. Pitkästä aikaa olen jaksanut keskittyä ruokaan. Ja tällä tarkoitan, että kaamosajan lohtusuklaalevyt ovat jääneet kauppoihin ja tilalle ovat tulleet kasvikset, vihannekset ja hedelmät. Vireystaso on noussut jo monesta asiasta, mikä taas on lisännyt kiinnostusta uusiin juttuihin.

Purjo porkkana paprika vuohenjuusto- piirakka. 

Yksi uusi juttu on nyt liikunnan lisääminen. Rakastin aiemmin käydä ryhmäliikuntatunneilla ja ne loppuivat kuin seinään, kun aloin odottaa pikkuneitiä. Nyt päätin palata vanhaan tuttuun paikkaan, josta oli 5 vuoden tauko jo tullut.. Tuntuu hyvältä palata johonkin vanhaan, koska rehellisesti sanoen viimeiset vuodet on kyllä omistettu erittäin paljon lapsille. Nyt sitten pikkuhiljaa jotain omaa juttua takaisin.. :) Eikä se kunnon kohotus nyt mikään huono tavoite ole sekään.

Ja sitten vielä.... Saatiin vähän uutta taas taloon! Ukon sukulaiselta saatiin joskus kesällä kerrossänky. Sänky kuskattiin syksyllä pappalle, joka uusi toisen sängyn pohjan ja maalasi sänkyihin uuden värin.

Ja nyt saivat onnelliset sängyn käyttäjät sen takaisin. Tosin tällä hetkellä vain pikkuneiti nukkuu sängyssä, ennen kuin pikkuveli oppii pääsemään itse alasänkyyn ja sieltä poiskin.

Sängystä oltiin hyvin innoissaan ja ekana iltana siellä leikittiin kaikki leikit. Hyvä että on kelvannut, ja nukkuminenkin on sujunut.
Hyvä tilansäästäjä, etenkin kun näillä neliöillä sitä ylimääräistä ei kauheasti ole, niin kyllä kerrossänky on se paras vaihtoehto nyt. Ja tulevaisuudessa, kun on omat huoneet, niin samat sängyt saa irti, niin heti ei tarvitse uusia sänkyjä etsiä.. :)

Toivottavasti tuleva kevät jatkuu tällä auringolla ja positiivisella mielialalla! :)