Kasvimaan antimia

 Vaikka tuntui että tänä vuonna tuli laitettua vähän kasvimaalle kasvamaan, niin on kyllä kiirettä pitänyt niiden vähäistenkin kanssa.

Tänä vuonna kaikki onnistuivat joko kohtalaisesti tai hyvin. Salaatteja on riittänyt, punajuuria tuli tänä vuonna, porkkanaa, palsternakkaa, avomaan kurkkuja, papuja ja herneitä!

Kurkkuja etenkin on tullut tänä vuonna paljon, joten yritän hieman saada niitä säilöttyä. Paljon olemme myös tuoreena syöneet, lapset etenkin ovat tykänneet kurkuista. 

 Lapset ovat myös ahkerasti tyhjentäneet hernepuskia. Niin kuin pikkuherra sanoo ne ovat kuin "kaakkia" (karkkia). 

Mustikkakausi on myös avattu. Muutaman kerran ollaan metsään nyt päästy. Hieman marjoja saatu pakkaseenkin. Kyllä huomaa miten aika ei enää tahdo riittää kaikkeen, kun ollaan töissä/koulussa. Kaikkea ei tarvitse enää säilöäkään niin paljoa,kun ei niitä ehdi käyttää niin paljon vuoden aikana, kun ei olla enää 24/7 kotona.

Nyt olen yrittänyt käyttää tuoreita kasviksia hyödyksi ruuanlaitossa niin paljon kuin mahdollista. Perunaa tulee useasti keitettyä ja eilenkin käytin lasagneen omia papuja, tomaatteja ja kesäkurpitsaa. 

Pikku neiti innostui myös loman aikana luonnosta. Minttu lastenkirjasta hän sai innostuksen alkaa keräillä "asioita luonnosta". Pakkohan sitä oli sitten seuraavalla kauppareissulla ostaa tytölle vihko ja teippiä, niin pääsi harrastamaan..☺️

Kiireinen joulukuun loppu - miten se meni..?

Viime kirjoituksessani ilmoitin pitäväni tauon. 2,5 viikkoa teki hyvää olla ajattelematta blogia. Kuuluisa fb-tauko kesti vain viikon, mutta huomasin että sain asioita paremmin tehtyä ja mieleni virkistyi. Vaikka edelleen käyn joinakin päivinä liikaa Facebookissa, niin nyt tiedän että pystyn pakon edessä olemaan hetken ilmankin. Maailmani ei kaadu, jos en heti tiedä mitä ystävilleni ja tutuilleni kuuluu..

Joulukuu oli todellakin kiireinen kuukausi. Tauko teki jo senkin takia hyvää, niin pystyin keskittymään oleelliseen.
Perus joulutohinan lisäksi järjestimme pikkuherralle 1-vuotis synttärit. Järkyttävää, miten nopeasti vuosi menikin...

Synttäriviikko kului leipomisen merkeissä ja siivoamisessa (tällä kertaa todellakin rennommin). Sitä ennen oli pikkuneidin viimeiset kerhopäivät ja joulujuhla. Ja jotta tylsää ei tulisi, olin lupautunut mennä anopin ja langon kanssa Raskasta joulua-konserttiin. Tohinaa siis riitti yhdelle viikolle riittävästi ennen pikkumiehen juhlia.

Kaipaan ehkä pari kertaa viikossa rauhallisia päiviä, niin voitte kuvitella mikä oli olo tuon viikon jälkeen. Henkinen krapula oli päällä... No, kauaa ei keretty lepäillä, kun synttäreiden jälkeen joulu jo kirjaimellisesti koputteli oveen.. Jouluaatto ja -päivä tuli vietettyä kahdessa mummoloissa. Matkustelua siis riitti niinäkin päivinä..

Joulupukkia jännitettiin niin, ettei häntä voitu edes alkuun katsoa päin.. :D

Onneksi isovanhempien luona on rento meininki, niin siellä tuli vähän istahdettuakin.. :)

Joulun ja uudenvuoden välipäivät saatiinkin sitten levätä kotona, ihmetellä ja leikkiä joululahjoilla. Lisäksi tehtiin mummuloista mukaan saaduista jouluruuista jämäruokia. Kinkku ja sinihomejuusto esimerkiksi lisättiin pizzatäytteiksi omatekemiin pizzoihin.

Välipäivinä tuntui sääkin suosivan. Sateen ja harmaan ilman jälkeen alkoi jopa aurinkokin näyttäytyä muutamana päivänä. Miten paljon se pallukka taivaalla vaikuttaakin mielialaan! Ulkoilemaan päästiin vähän enemmän kuin ennen joulua.

Mitä lähemmäs vuosi läheni loppuaan, sitä parempi mieli alkoi tulla. Kunnes.....

Minulle tuli hammaslääkärireissu aiemmin lohjenneen hampaan takia ja reikähän siellä, ylläri, oli.. Yksi lapsivapaahetki tietenkin lääkärinpenkillä maaten.. Ja uudenvuoden aattona yksi perheenjäsenestä sai ilmeisesti noron.... Nyt täällä kotona sormet ristissä toivotaan että se meni ohi tarttumatta meihin muihin.. Kivaa..

Kaiken tämän parin viikon aikana olen lisäksi tehnyt operaatiota Imetyksen lopetus. Pikkuherralla alkaa leikkauspäivä lähestyä ja hän ei saa imeä mitään sitten sen jälkeen. Jopa aiemmin hyväksi luulemani nokkamuki on ilmeisesti kiellettyjen listalla kuitenkin.
Joten tässä pari viikkoa ollaan vähitellen vähennetty imetystä. Ja nyt tilanne on niin hyvä että päivisin ei enää imetystä pahemmin ole, vain kerran päivässä saanut pumpattua maitoa mukista. Öisin ehkä sen yhden kerran enää juo, mutta nukahtamiset menee jo pelkällä päähän silittelyllä entisen tissitainnutuksen sijasta.
Hieman surullinen fiilis päällä. Pikkuneitiä imetin 2-vuotiaaksi ja hänen kohdalla piti vähän lopulta pakottaa lopettamaan. Pikkuherralle olisi varmasti maistunut kauemminkin, mutta toisaalta saan olla tyytyväinen että hän edes osasi imeä kunnolla. Ja vuoden pituinen imetys on hyvä saavutus jo sekin.

Kyllä, oli aikamoinen loppurutistus tälle vuodelle, mutta siitä selvittiin. Loppuvaiheessa pääsin jopa vähän lepäämään, mutta kyllä se kylillä, sukulaisilla ja lääkäreillä ravaaminen väsyttää. Nyt keretään taas hetki kotoilla, ennen uutta kierrosta.. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Sieniretki

Vaikka tämä päivä oli erittäin haastava lasten kanssa (pitkästä aikaa!), niin silti pääsimme nauttimaan metsästä.

Vaikka äidin vihaiset komennot kaikuivat kuuroille korville, sekä metsässä että kotona loppupäivän ajan, voin silti sanoa että metsäretki teki tänään hyvää. Päästiin kuitenkin ulos, ehdittiin nauttia aurinkoisesta säästä, mikä muuttuikin illemmalla sateiseksi.. Saatiin jopa riittävästi sieniä piirakkaa varten.

Vaikka metsä yleensä rauhoittaa, niin tänään se ei ihan onnistunut siinä 100 prosenttisesti.. Voihan 3-vuotiaan uhma!!!

Yritän nyt unohtaa herttaisen pikku paholaisneidin kiukunpuuskat ja hengitellä rauhallisempaan huomiseen.

Tässä kuvia sieniretkestämme.

Kuluneen viikon juttuja...

Kulunut viikko on mennyt jotenkin henkisesti tapahtumarikkaasti..

Meidän perheessä uhmaillaan, ja paljon! Välillä on tuntunut, että joka päivä on henkistä päivästä selviytymistä.

Nyt, kun talossa on toinen lapsi ollut jo jonkin aikaa, niin sitä tajuaa miten paljon stressasi ensimmäisen lapsen vauvavuotena ihan suoraan sanoen turhista asioista. Tämä meidän kakkonen tuntuu todella helpolta lapselta, koskaa noh, onhan tämä jo kertaalleen käyty läpi.
Kaikki taas, mitä pikkuneidin kanssa tulee eteen, on uutta.. Onhan hän se esikoinen näyttämässä tietä...

Lisäksi pikkuneiti on todella itsepäinen tapaus..
Onneksi omien hermojeni helpotukseksi löysin väestöliiton nettisivuilta Kiukkukirjan! Lukaisin sen läpi eräänä yönä ja huomasin siitä olevan iso apu minulle. Löysin uusia keinoja uhmaan ja minun lyhyille hermoille.. Suosittelen lukemaan, jos jollakulla on ongelmia uhmiksen kanssa.

Uhmakkaan arjen lisäksi olemme korkanneet sienikauden. Onneksi muksut tuntuvat viihtyvän metsässä, niin saan helposti seuran houkuteltua mukaan. Pikkuneiti osaa jo tunnistaa suppilovahverot ja kantarelli opittiin  viimeksi.

Kuvissa näkyvä metsä on muuten nyt ukon omistuksessa. :) Hän osti entisen naapurimme metsän. Nyt on tuttu mustikkametsä hänen.

Talon rakentelu jatkuu... Tuntuu, että joka päivä tulee seiniin vähän jotain lisää, on se lauta tai maalia...

Talo alkaa näyttää talolta. :)

Perunan nostokin aloitettiin. Pikkuneidin kanssa nostettiin Timoa rivillisen verran. Ukko on valittanut että perunaa tulee tänä vuonna vähän, mutta luulen ettei meillä ole silti valittamista..

Kuraleikit on kivoja. 

Niin, kulunut viikko on ollut monenlainen. Tapahtumarikas. Paljon erilaista puuhaa.

Auringonnousu.