lauantai 31. joulukuuta 2022

Uusi vuosi tuo tullessaan...mitä..?

 Uuden vuoden aatto... Taas yksi vuosi mennyt.

Kävin piruttain katsomassa mitä olin edellisiin kahteen vuoteen kirjoittanut uuden vuoden aattoina ja samalla meiningillä näköjään mennään tänä vuonna. 😅 Olen ollut väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja toivonut että seuraava vuosi olisi helpompi. 

Kaksi vuotta sitten olin hyvästelemässä kotiäitiyttä ja siirtymässä opiskelijan polulle. Samaan aikaan oli pikkuneidin reuma todettu ja päiväkodit aloitettu. Pieneen hetkeen kaikkea uutta ja stressaavaa. 

Vuosi sitten olin hyvin väsynyt koulun (minun itseni luomaan) stressiin ja lasten flunssakierteeseen. Taas toivoin aattona helpompaa elämää jatkossa.. 

Luulin että elämä helpottuisi, kun aloitan työelämän ja saan arkisin keskittyä vain siihen. Miten väärässä olinkaan...


Kahden viimeisen vuoden stressit ja kiireet ovat tuoneet oman painonsa hartioilleni ja nyt se paino alkaa olla liikaa. Kynttilää on todellakin poltettu molemmista päistä.. 

Kiireinen syksy töissä ja oman pääni sisällä luoma paine teki sen, etten osannut enää rentoutua. Vapaapäivät olivat vain pieniä laastareita suuren haavan päällä. Eivät ne auttaneet mitenkään, kun stressiä oli jo monen vuoden ajalta kasvatettu.

Ymmärrän myös nyt, ettei minun pienet elämänmuutokset, jotka ovat aina alkuunsa lopahtaneet tyystin, ole lähteneet toimimaan, koska olen ollut niin loppu. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut jatkaa pienen alkuinnostuksen jälkeen, vaikka ruokavalion muutokset ja liikunta ovatkin tehneet hyvää. Ymmärrän nyt, että minun täytyy ensin toipua tästä burnoutista, ennen kuin voisin yrittää muuttaa elämäntapojani pysyvästi. Tottakai nekin kulkevat käsi kädessä, hyvä olo ja terve elämäntyyli, mutta nyt minusta ei ole siihen 100% sitoutumaan. Pikkujuttuja yritän tehdä koko ajan, että tilanne muuttuisi, mutta en isoa muutosta enää kerrallaan. 



Mutta kyllä se tästä. Olen huomannut että vuoteen mahtuu hyviä ja huonoja jaksoja. Nyt olen jo onneksi toipumassa huonosta sellaisesta ja toivon ja luulen että olen oppinut nyt sen verran että jaksan kuunnella itseäni, koska on aika levätä ja pysähtyä. Vielä paremmin kuin ennen. 

Aion näissä väsyneissä merkeissä toivoa, että ensi vuonna osaisin kuunnella itseäni ja jaksamistani. Osaisin syödä ja liikkua terveellisesti ilman että koen paineita asiasta. Osaisin olla duracellpupu-lasteni kanssa niin, etten väsyisi heihin heti..😅🙈 Ja etten ottaisi töistä tai mistään muustakaan niin kovia, turhia paineita..

Toivottavasti tilanne on sitten erilainen, jos vuoden päästä luen tätä tekstiä ja mietin uuden vuoden aaton tekstiä...

Jouluaattona pukki kävi.

Vanha kuva syksyn kurpitsalyhdyistä.

Kuurankukkia ❤️

Hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietetään tämä ilta rennosti kotona (lapset tosin jo tappelevat kaikesta keskenään niin kuin aina...), syöden hyvin ja raketteja katsellen illalla..

Parempaa ensi vuotta odotellen...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusi vuosi tuo tullessaan...mitä..?

 Uuden vuoden aatto... Taas yksi vuosi mennyt. Kävin piruttain katsomassa mitä olin edellisiin kahteen vuoteen kirjoittanut uuden vuoden aat...