Kotona odottaa vähän väliä vaaterumba, kun pikkuherra kasvaa todella nopeasti, etenkin leveyttä, ja vaatekokoja pitää vaihdella.. Ja vaikka välillä ei olisikaan niin kauheasti tekemistä, niin päivittäiset talonlämmittämiset, siivoamiset ja ruuanlaitot vievät aikaa. Olen suosiolla luopunut, etenkin näillä keleillä, ulkoilusta.. Sinne ei mennä, jos ei huvita tai keretä.
Kaiken tämän normaalin arjen lisäksi on nyt vauvalla kaikenmaailman hulina- ja tiheän imun kaudet. Päivässä ei ole montaa hetkeä, etten häntä sylissä kantaisi.. Ja tuo pikkuneiti... Edelleen ihmettelen miten voi noin pienessä ihmisessä olla noin paljon energiaa pakattuna yhteen..
Ei ole pelkästään arkirutiinit pitäneet meitä kiireisinä.. Tässä on synnytyksen jälkeen välillä ravattu ties missä tutkimuksissa ja lääkäreillä.
Pikkuherralla huomattiin vasta neljän päivän jälkeen suulakihalkio. Olimme lääkärintarkastuksessa ja tekemässä kotiinlähtöä synnytyssairaalasta, kun tuo huomattiin. Halkio on pehmeän suulaen alueella..
Aluksi tarkistettiin varmuuden vuoksi ultrissa aivot, maha ja sydän. Kaikki olivat kunnossa.
Sitten odotettiin kuukauden päivät ja päästiin käymään Husukessa, Töölössä, missä hoidetaan halkiolapsia. Se oli hyvä reissu ja avasi vähän, mitä tulevan pitää.
Vuoden ikäisenä suurin piirtein pikkuherra joutuu leikkaukseen. Sen jälkeen erilaisia kontrollikäyntejä on n. 2-3 vuoden välein.
Pikkuherralla voi tulla tulevaisuudessa purenta- ja puhevikoja. Niitä sitten tarpeen mukaan hoidetaan. Tosin näitä vikoja voi tulla perusterveelle lapselle myös, joten en ole niillä päätäni vaivannut. Ja kun sen näkee vasta sitten joskus, että mitä vikoja tulee poitsun kohdalle.
Tämän hetken murheen aiheet ovat korvaongelmat ja syöminen. Korvatulehduksia voi tulla herkemmin ja liimakorva tulee 99% halkiolapsille.. No, liimakorvat putkitetaan halkioleikkauksen yhteydessä..
Syöminen onneksi sujuu. Ja se sujuu hyvin! Erittäin harvoin suulakihalkiolapset pystyvät imemään rintaa.. Suusta puuttuu alipaine halkion takia. Noh, pikkuherralla on jokin hyvä tuuri mukanaan, koska me onnistuimme täysimetyksessä.. :) Poika on kasvanut 6 viikossa 4,8 kiloisesta ja 55 senttisestä, 6,6 kiloiseksi ja 61,5 senttiseksi. Maitoni on ilmeisesti kermaa ja sitä tulee paljon, ja poika syö kunnolla! Muuten oltaisiin minulle vieraassa asiassa, pulloruokinnassa. Nyt siihen ei onneksi ole tarvetta. :D
Halkiota ei ultrissa näy, se on niin hankalassa kohtaa että sitä ei sieltä kyllä löydä.
Halkio tulee alkuraskauden aikana ja lääkärit sanoivatkin, että minun syömiseni eivät sen syntyyn ole vaikuttaneet. Enpä tosin edes muista mitä olen loppukeväällä syönyt... En vaivaa sillä päätäni.. Yleensäkään ei tiedetä mikä vaikuttaa halkion syntyyn. Perintötekijät enimmäkseen kai..?
Halkio ei ole missään vaiheessa stressannut minua. Jostain syystä en säikähtänyt yllätysuutista, vaikka mikään pikkujuttu se ei ole. Näkyyhän halkion olemassaolo silloin, kun maidot tulevat poitsun nenästä ulos, ja hän kakoo hetken henkeä sen mennessä väärään kurkkuun. Ja ilmaa hotkitaan, jolloin mahavaivat iskevät.. Puhumattakaan tulevaisuuden sairaalakäynneistä.
Mutta "pikku" poikamme on aivan ihana jäbä ja kuin kopio isosiskostaan, tosin tummemmalla tukalla..
Ei ole pelkästään arkirutiinit pitäneet meitä kiireisinä.. Tässä on synnytyksen jälkeen välillä ravattu ties missä tutkimuksissa ja lääkäreillä.
Pikkuherralla huomattiin vasta neljän päivän jälkeen suulakihalkio. Olimme lääkärintarkastuksessa ja tekemässä kotiinlähtöä synnytyssairaalasta, kun tuo huomattiin. Halkio on pehmeän suulaen alueella..
Aluksi tarkistettiin varmuuden vuoksi ultrissa aivot, maha ja sydän. Kaikki olivat kunnossa.
Sitten odotettiin kuukauden päivät ja päästiin käymään Husukessa, Töölössä, missä hoidetaan halkiolapsia. Se oli hyvä reissu ja avasi vähän, mitä tulevan pitää.
Vuoden ikäisenä suurin piirtein pikkuherra joutuu leikkaukseen. Sen jälkeen erilaisia kontrollikäyntejä on n. 2-3 vuoden välein.
Pikkuherralla voi tulla tulevaisuudessa purenta- ja puhevikoja. Niitä sitten tarpeen mukaan hoidetaan. Tosin näitä vikoja voi tulla perusterveelle lapselle myös, joten en ole niillä päätäni vaivannut. Ja kun sen näkee vasta sitten joskus, että mitä vikoja tulee poitsun kohdalle.
Tämän hetken murheen aiheet ovat korvaongelmat ja syöminen. Korvatulehduksia voi tulla herkemmin ja liimakorva tulee 99% halkiolapsille.. No, liimakorvat putkitetaan halkioleikkauksen yhteydessä..
Syöminen onneksi sujuu. Ja se sujuu hyvin! Erittäin harvoin suulakihalkiolapset pystyvät imemään rintaa.. Suusta puuttuu alipaine halkion takia. Noh, pikkuherralla on jokin hyvä tuuri mukanaan, koska me onnistuimme täysimetyksessä.. :) Poika on kasvanut 6 viikossa 4,8 kiloisesta ja 55 senttisestä, 6,6 kiloiseksi ja 61,5 senttiseksi. Maitoni on ilmeisesti kermaa ja sitä tulee paljon, ja poika syö kunnolla! Muuten oltaisiin minulle vieraassa asiassa, pulloruokinnassa. Nyt siihen ei onneksi ole tarvetta. :D
Halkiota ei ultrissa näy, se on niin hankalassa kohtaa että sitä ei sieltä kyllä löydä.
Halkio tulee alkuraskauden aikana ja lääkärit sanoivatkin, että minun syömiseni eivät sen syntyyn ole vaikuttaneet. Enpä tosin edes muista mitä olen loppukeväällä syönyt... En vaivaa sillä päätäni.. Yleensäkään ei tiedetä mikä vaikuttaa halkion syntyyn. Perintötekijät enimmäkseen kai..?
Halkio ei ole missään vaiheessa stressannut minua. Jostain syystä en säikähtänyt yllätysuutista, vaikka mikään pikkujuttu se ei ole. Näkyyhän halkion olemassaolo silloin, kun maidot tulevat poitsun nenästä ulos, ja hän kakoo hetken henkeä sen mennessä väärään kurkkuun. Ja ilmaa hotkitaan, jolloin mahavaivat iskevät.. Puhumattakaan tulevaisuuden sairaalakäynneistä.
Mutta "pikku" poikamme on aivan ihana jäbä ja kuin kopio isosiskostaan, tosin tummemmalla tukalla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti