Vanhan vuoden juttuja.

Ja niin yksi vuosi on taas kulunut eteenpäin.

Mitäs tähän vuoteen on kuulunut.. Oli mielenkiintoista plärätä blogi pikaisesti läpi.

No, tammikuussa tulee vuosi täyteen blogin kirjoittamista. Lyhyt aika vasta, mutta kyllä jotain on vuoteen silti mahtunut.

Kaikkein eniten on omassa päässä, etenkin nyt, ollut mielessä pikkuherra.

Vaikken koko ajan kirjoittanut raskaudesta (olisin voinut kirjoittaa aika paljon enemmänkin, uskokaa vaan..), niin pikkuinen oli koko ajan mielessä. Ja vaikeahan sitä oli olla ajattelematta, maha oli iso kuin mikä, ja suurin osa vuodesta poitsua tuli kannettua.

Nyt vasta 1,5 viikkoa pikkuherran kanssa tätä arkea eletty, ja tämä on vasta alkua..

Ja jos joku miettii, niin pikkuneiti on ottanut pikkuveljensä hyvin vastaan. :) Oikein hellä ja huolehtiva on tuosta 3-vuotiaasta yhtäkkiä tullut. Ja kyllä, pikkuneiti kasvoi yhdessä yössä isoksi, ainakin äidin silmissä...

Mitäs muuta vuoteen kuului..
Ainakin paljon kasvatushommia. Ukko rakensi kasvihuoneen meille, josta saatiin hyvät tomaatti- ja kurkkusadot.
Kasvimaasta saatiin paljon satoa kuuman kesän takia.
Mielenkiinnolla odotan, mitä ehdin ensi keväänä kylvää, kun nyt olisi kaksi muksua taloudessa hidastamassa toimintaa..

Tuntui, etten kerennyt ompelemaan paljoa.. No, kerkesinpäs... Ainakin ompelin tänä vuonna enemmän vaatteita, mitä ikinä.. :D Vaikka välillä ei aika tai voimat riittäneet ompeluun, niin hyvin olen kerennyt ja saan olla ylpeä itsestäni. Ompelu on nimittäin aika uusi harrastus minulla, vaikka aina olen tykännyt käsitöistä.

Remontti.... Aijai, tämän kanssa kävi vähän köpelösti.. Ukon piti aloittaa talon laudoitus kesän alussa, sitten kesällä, sitten syksyllä, ja lopulta alkutalvesta. No, siinähän se taas oli, edelleen ovat seinät paljaana.. Hups.. Jospa tuota remontti-intoa tulisi lisää ensi vuoden puolella, etenkin nyt kun olisihan se kiva saada joskus lastenhuoneetkin valmiiksi... :D

Kaikenkaikkiaan vuoden aikana oli paljon puuhaa, niin isoa kuin pientä. Joskus kotoilu ja pienet sadonkorjuupuuhat olivat mieltä rentouttavia, välillä taas eivät. Etenkin loppusyksystä meikäläinen huomasi, etten jaksanut enää olla kotona niin paljoa, ja pikkuneidin kanssa vietettiin loppuvuosi aika paljon muiden (sukulaisten ja ystävien) luona vieraillessa. Mutta nyt on taas semmoinen tunne, että kotona on ihan hyvä olla..

Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan. Kaikille rauhallista uutta vuotta!