Uuteen arkeen totuttelua

No niin, nyt tässä on eletty tätä uutta arkea jo 2,5 viikkoa suurinpiirtein.

Pikkuherra on sulautunut meidän arkeemme hyvin. Rauhallinen pikkukaveri, joka syö, nukkuu ja sontii..
Pikkuneiti on myös ottanut uuden tulokkaan hyvin vastaan. Kiukuttelua on vähemmän, mitä ajattelin.. Pääosin neidin uuden elämäntilanteen muutos näkyy nukkumaan mennessä (ei haluaisi omaan sänkyyn) ja toisen vanhemman tullessa kotiin (päättömänä itkuna). Mutta yllättävän hyvin kuitenkin, odotin  pahempaa reagointia..

Arki on hiljentynyt, vihdoinkin. Tuntuu, että se on jopa helpottunut.. Tosin se johtuu varmasti siitä, etten enää ramppaa joka puolella pää kolmantena jalkana. Jopa pikkuneiti on  tajunnut, ettei nyt enää lähdetä joka päivä kotoa johonkin. Tuntuu hyvältä olla kotona.

Myös arkea on helpottanut, että muksut nukkuvat samaan aikaan päiväunet (no joo, pikkuherra nukkuu melkein koko ajan). Pikkuneiti alkoi itse nukkumaan niin ettei mun tarvinnut enää NUKUTTAA häntä. Aivan loistavaa, sillä vielä muutama viikko sitten hänet piti nukuttaa viereen. Ei enää, neiti menee sänkyyn nukkumaan, kun nukuttaa.

Ulkona käydään kerran päivässä, ja ollaan oltu nyt 30-40min vain.. Pieni happihyppely. Kahden lapsen ja ittensä pukemisessa vaan kestää, niin välillä se kyllä tuntuu hullujen hommalta, kun ulkonakin ollaan niin vähän aikaa. Mutta toisaalta, nyt on lunta.. Ja se pienikin hetki ulkona on kaikille hyväksi, etenkin neidille, kun pääsee lumen kanssa leikkimään. Ja pääseehän tuo isänsä kanssa ulos myös. Ja kesällä sitten kymmenkertaisesti enemmän mitä nyt..

Oma oloni on yllättävän virkeä.. Tiedän tämän olevan hormoneista johtuvaa harhaa, muistan saman pikkuneidin ajalta.. Muutama kuukausi ja minusta tulee sitten unissakävelijä.. Onneksi pikkuherra (ainakin vielä) herää öisin vain pari kertaa, niin ihan hirveätä univelkaa ei ole vielä päässyt kertymään..

Tekisi mieli jo ottaa ompelukone esiin, koska vikat pari kuukautta en oikeastaan jaksanut mitään ylimääräistä tehdä kotona. Jospa nyt jaksaisi edes vähän..

No, mitäpä muuta tässä vielä sanomaan.. Ollaan rauhoituttu kotiin ja helpolta tuntuu ainakin vielä.. :) Jopa niin helpolta, että voisin melkein sanoa että olisi se kolmaskin lapsi hamassa tulevaisuudessa tervetullut.. :) Tosin yläkerta pitäisi olla siihen mennessä valmis ja pikkuherralla ikää ainakin 5 vuotta.. :D Katsotaan, näillä näkymin näin on hyvä. Mutta aina voi unelmoida.. ;)