Pihahommien edistystä.

Saatiin perunat maahan! 

Pappan vahtiessa pikkuneitiä, saatiin urakka tehtyä ukon kanssa. Yllättävää oli että tänä vuonna perunat saatiin ilman pahempaa suukopua vakoihinsa. Yleensä (ukolla, aina) valittamista tulee rivien vinoudesta, tai liian tiheästä tai harvasta perunavälistä.. Tarkkaa hommaa, jollekin... Onhan tuo ukkeli joskus sanonut, ettei hänen isovanhemmatkaan ikinä saaneet perunoita maahan ilman riitaa.. :D

Nyt kylvettiin toista vai kolmatta vuotta samoja lajikkeita. Timoa, Annabellaa ja Nicolaa. 

Myös kasvihuoneen sisäpuoli on muuttunut. Ukko sai tehtyä laatoituksen ja sivuille itse kasvatuspenkit. 

Vielä jotain tuo aikoo säätää lisää maanmuokkauksessa, niin ihan heti en ole taimia lähdössä ostamaan. Mutta ei siihen varmaan enää kauaa mene. 

Huomaa muuten, että liikunta on viime aikoina (kuluvan vuoden ajan) jäänyt vähemmälle.. Että ihminen voikin hikoilla niin paljon perunarivejä tehdessä... Täytyypä ujuttaa arkeen vähän lisää kävelylenkkejä, kun en sitä hölkkääkään kerennyt kevään aikana aloittamaan, niin tulisi silti edes vähän enemmän liikuttua... Onneksi puutarhatyöt ovat myös hyvää hyötyliikuntaa. 

Niin ja tuntui kyllä kohtalon ivalta.. Sadetta ei ole näkynyt pitkään aikaan... Me saadaan rivit tehtyä ja ekat perunat vasta laitettua maahan, niin tuli synkkiä pilviä ja jyrähti.. Ja sitten alkoi sataa.. Onneksi satoi vain hetken ja vähän, mutta eipä se yllätä että juuri silloin kun jotain tehdään niin tottakai sää muuttuu.. :D No, saatiin peiteltyä perunat ihan kuivassa säässä.. Saa nähä, mitä meikäläisen kurkkukipu ja flunssanpoikanen tuosta viileästä ilmasta tykkäsivät.. Olenko huomenna vielä pahemmin tukossa...... :/