Kuten joskus alkuvuonna kerroin, on pikkuherralla suulakihalkio. Tämä pieni asia ei onneksi ole kauheasti näkynyt enää arjessamme, olemme kai varmaan vain tottuneet siihen.. Syöminen sujuu, kunhan ruoka on aika hyvin soseutettu. Juominenkin sujuu, osaahan onneksi pikkumies juoda tissistä. Sitä ei nimittäin moni suulakihalkiovauva osaa suun alipaineen puuttumisen vuoksi...
Karu tosiasia on, että vaikka halkiota ei päällepäin näy, kuten huulihalkiossa, on se silti leikattava.
Kävimme alkuvuodesta Helsingissä lääkäriä tapaamassa ja hyvän imetyksen ansiosta päätimme leikkausajankohdan 1-vuotis syntymäpäivän jälkeen.. Leikkausehtoina on aikaisintaan 9kk ikä ja 7 kg paino. Pikkuherra on nyt 9kk ja painaa yli 12kg..... Tässä kohtaa voin sanoa, että hyvin on imenyt maitonsa.. 😂
Päätäni on vain alkanut vaivaamaan tuleva leikkaus. Leikkauksen jälkeen ei poitsu saisi imeä mitään kuukauteen. Ei tuttia, tuttipulloa, tissiä... Olen jo päässäni miettinyt, mitä tulee imetyksen kanssa käymään.
 |
| Ote Suulakihalkiovauvojen vanhemmille-oppaasta |
Muistin virkistykseksi kaivoin vanhat infopaperit esiin. Huh, lapsi voi juoda nokkamukista... Onneksi sitä ollaankin jo vähän harjoiteltu.
Olen tullut siihen päätökseen pikkuhiljaa, että taidan sen n.kuukauden toipumisajan aikana pumpata maidot. Pikkuherra on aika tissisyöppö, niin kuin oli isosiskonsakin, joten ihan kerrasta poikki en raaski imetystä lopettaa. En pahemmin tykkää pumppaamisesta, mutta kyllä sitä hetken aikaa jaksaa.. Ja mistä sen tietää, ties vaikka imetys loppuisi luonnostaan sitten..
3 kuukautta enää ja sitten joudutaankin jossain vaiheessa Uuteen Lastensairaalaan. Sairaalassa olo on aika vierasta itselle, joten tuleva sairaalakausi vähän jännittää. Eiköhän me siellä se muutama päivä sitten pärjätä. :)
(Huomasin jälkikäteen, että nyt on muuten kansainvälinen imetysviikko, joten tämä kirjoitus tuli juuri oikeaan aikaan ulos 😂👍)
