maanantai 6. toukokuuta 2019

Suuntana omavaraisuus 2019.

Yhteispostaus "Suuntana omavaraisuus" - ryhmän kanssa.

Tomaatintaimet nousivat. 

Liityin mukaan muiden omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien ryhmään. Vähän tosin näin jälkijunassa, koska kirjoituksia on jo tehty 3 kappaletta, heh heh... Mutta eipä tuo haittaa, kiitos kun sain liittyä joukkoon!

Ideana on siis julkaista joka kuun ensimmäisenä maanantaina postaus yhteisen aiheen tiimoilta. Tällä kertaa aiheena on maanparannus, vinkit kasvimaan tekoon ja aitaaminen.

Mutta ensin lyhyesti pieni esittely meistä, näin kesken kauden mukaan hypänneenä..
Olemme siis nelihenkinen perhe, minun lisäkseni perheeseen kuuluu työnarkomaani 😂 avokkini "ukko", 2016 vuonna syntynyt riiviötytär ja 2018 loppuvuodesta syntynyt poikamme.. :D
 Muutimme maalle kesän alussa v. 2015.
Meillä on (näköjään) ikuisuusprojekti saada talo valmiiksi ja enemmän neliöitä..
Lisäksi jaamme ukon kanssa saman mielenkiinnon kasvimaahan ja maalla asumiseen. Olemme jo monta vuotta pitäneet kasvi-ja perunamaita. Enimmäkseen omavaraisuutemme tällä hetkellä liittyy kasvimaahan ja puihin. Polttopuut saamme omasta metsästä.
Suunnitelmia tälle vuodelle on lyhyesti varmaan samat kuin aiempina vuosina: kasvimaat niin tuottoisaksi kuin vain jaksamme hoitaa.. Saada vuoden perunat ja porkkanat kasvatettua. Ja vuoden polttopuut, jos saatais kuivumaan ja varastoon.. Kaikki muu onkin kivaa plussaa vaan. :)




Valkosipulia alkaa jo nousta.. 


Palataas aiheeseen... Tosiaan maanparannus..
Meillä on pihan maa-aines aika savista. Ukon isovanhemmilla kesti kuulemma pitkään saada kasvimaat muokattua pehmeämmiksi.. Itse jatkamme samalla linjalla.

Anopin tutulta saamme joka vuosi aimo annoksen hevosenlantaa. Siitä satsista jaetaan myös anopin kasvimaahan ja heidän kesämökin kasvimaalle osa. Me kipataan kuorma kompostoitumaan saunan taakse.
Saunan takana onkin hmm, avokomposti..? En tiedä miksi sitä oikeasti kutsutaan...? Sinne joka tapauksessa viemme hevosenlannat, ruokakompostit, ja huussin jätökset. Lisäksi pihalta tulevat ruohot, heinät yms menevät myös samaan paikkaan maatumaan. Vähän erikseen kasat on jaettu, että ne varmasti kerkeävät maatua oikean ajan siellä, eikä vahingossa tulisi heitettyä esim huussijätteitä liian aikaisin kasvimaalle..
Ukko vetää joka kevät kunnon annoksen avokompostia kasvimailla, ja jyrsii maat sen jälkeen (monta monta kertaa)  sarvitraktorilla. Itse vielä lisään kasvirivejä tehdessäni pienen annoksen Biolanin kanankakkaa.

Mielestäni tämä menettely on tepsinyt hyvin. Maamme on pysynyt hyvänä ja ravinteikkaana, ainakin luulen niin,  kun katsoo satoa, ja sitähän riittää. Jyrsiminen on välillä mietityttänyt minua, että tuhoammeko madot kasvimaistamme, ukko nimittäin jyrsii maat aika perusteellisesti sen tehdessään.. Ilmeisesti emme, sillä joka vuosi kastematoja/lieroja näkyy kyllä hyvin.
Syksyisin sadon jälkeen kasvimaat on yleensä kynnetty.

Alusta lähtien on ollut selvää että viljelemme "luomusti". Eli jätämme ainakin keinotekoiset lannoitteet pois ja suosimme kompostoitua multaa, jota saamme itse tehtyä ja hevosenlantaa, jota saamme. Olen jopa kerran saanut kesäkukat kunnolla kukkimaan vain sillä että lisäsin ensin ruukun pohjalle kompostimultaa.


Mansikkapenkki & perunapelto.

Kasvimaa. 


Hmm, "vinkit kasvimaan tekoon ja aitaaminen"... Nämä ovatkin vähän vaikeita aiheita minulle.. Nimittäin kasvimaamme ovat olleet jo pitkään,vuosikymmeniä jo, olemassa. En ole itse ollut mukana perustamassa kasvimaitamme,joten tämän sorttinen tekeminen olisi minullekin uutta.. Tosin ukko on sanonut,että tulevaisuudessa kasvimaamme tulisi laajentumaan.. Että sitten joskus tulen minäkin olemaan tässä mukana ja näkemään millaista se kasvimaan teko olisi alkutekijöistä lähtien.. Joten nyt on vähän sellainen fiilis,että mitä minä pystyn neuvomaan asiasta,josta en oikeastaan tiedä kauheasti mitään...
Samoin aitaaminen. Sekin on tulevaisuuden homma, sillä peurat ja jänikset kyllä ahkerasti käyvät kesäisin visiitillä kasvimaalla.. Viime vuosina olen saanut suojattua esim punajuuret parhaiten harsoilla. Harvoin peurat ovat jaksaneet niitä repiä pois, ellei harson alta ole pilkottanut makoisia lehtiä.. Mutta todellakin,siitä on myös ollut juttua ukon kanssa ja näitä tullaan toteuttamaan paremmalla ajalla joskus.. Mitään niistä en pysty oikein kirjoittamaan, koska kokemusta ei ole ja pää lyö jotenkin tyhjää, etten viitsi puutaheinää kirjoittaa.. Ehkä hyödyn jonkun muun vinkeistä muissa jutuissa.



Loppuun vielä laitan muiden saman sarjan bloggaajien linkit, jotka kirjoittavat omat juttunsa Suuntana omavaraisuus- sarjaan. :)




perjantai 3. toukokuuta 2019

Villiyrttejä ja pakkasen tyhjennystä.

Kesäkurpitsaleipiä

Nyt alkaa olla taas tämä vaihe vuodesta, kun tajuan että pakkaset ovat vieläkin täynnä edellisvuoden säilöttyjä ruokia!
Tällä kertaa pakkasemme on täynnä kesäkurpitsaa, papuja ja sieniä. Marjat olemme aika hyvin jo tuhonneet mahaamme, kun aloin syödä enemmän aamupuuroa neidin kanssa.

Tattipiirakkaa vuohenputken ja ruohosipulin kera. 

Olen jostain syystä huono käyttämään talvisin pakasteruokia pois, mutta keväällä AINA havahdun siihen. Ja sitten tulee tehtyä kaikenlaisia ruokia vain, jotta saisin pakastimiin tilaa tulevia marjoja ja sieniä varten.

Vuohenputki

Nyt tosin alkaa myös sopivasti villiyrtti kausi. Olenkin käyttänyt jo vuohenputkea ja nokkosta ruuanlaitossa. Tuovat hyvää vaihtelua ruokiin.

Pikkuneidin nähden en edelleen uskalla kauheasti kerätä mitään, koska sen jälkeen neiti laittaisi varmasti suuhunsa kaiken, jopa myrkylliset kasvit. Enkä nyt yhtään ylireagoi, hän syö edelleen (ärsyttävää!) jopa hiekkaa, kun silmä välttää. Pari kertaa iskenyt kunnon mahakipukaan ei ole suursyömäriä vielä laittanut lopettamaan tapaansa kokonaan! Joten villiyrttien keruu jatkuu vieläkin yksin, koska omat hermot eivät jaksa nyt alkaa opettamaan neiti itsepäiselle mitään..



Nyt täytyy vain ahkerasti tehdä erilaisia ruokia näistä pakkaseen unohtuneista ruuista. Ei mene pitkä aika, kun pääsee laittamaan kasvimaahan siemeniä ja odottamaan uusia vihanneksia tulevan..

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Perunanlaitossa

Viime viikonloppuna kerettiin aloittaa pihapuuhat.

Ukko ja pikkuneiti laittoivat Timoa kasvihuoneeseen. Saadaanpa oikein varhaista varhaisperunaa. :)







Lisäksi ukko laittoi säästämämme hakkeet kuivumaan. Haketta tuli puunkaatoaikana tehtyä, olemme viime syksystä sytyttäneet saunan näillä.



Ja jotta emme nälkään kuolisi, laitoimme sunnuntaina kaikki siemenperunat avomaalle.





3 riviä Timoa, 6 riviä Annabellaa ja 6 riviä Nikolaa. Näillä taas syödään vuosi ja syötetään välillä vähän sukuakin. :)

Päästiin hyvään alkuun keväthommissa. Jos oikein muistan, niin vikat 2 vuotta ollaan perunat laitettu maahan vasta toukokuun puolivälissä. Ajoissa siis ollaan.


Tuottoisa viikonloppu siis takana. Ja ukko puurtaa melkein joka päivä polttopuiden kanssa myös. Hyvää vauhtia silti sekin homma edistyy.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kevät, kevät, kevät!!!


Kevät tulee rytinällä! Lämpöä ja aurinkoa alkaa jo piisata hyvinkin. 


Kaikki puhkeaa kukkaan tai taimeen. Tekemistä olisi enemmän kuin aikaa.. 



Pihalla ja ruukuissa alkaa tapahtua. Toivottavasti saan vain kaikki pidettyä elossa. 


Ukon laatikkoon istuttamat perunat. 

Kevät on nyt herättänyt minut kunnolla. Energiaa piisaa enemmän kuin mitä oli talvikuukausina. Aika kuluu (enimmäkseen) ulkoillessa muksujen kanssa, kasvimaan valmisteluissa(taimet), käsitöissä, puuhommissa... Uudet (vanhat) asiat, joihin en ole kerennyt lasten takia aikoihin keskittymään, ovat vähitellen palanneet elämääni. Lukeminen, uusien laulujen/artistien löytäminen..

Välillä tuntuu että pitäisi vähän pysähtyä, kun en kuitenkaan kerkeä kaikkea tekemään mitä haluaisin. Somen käyttökin on vähentynyt, eikä aikaa meinaa riittää silti.. Paitsi sitten, kun pysähdyn, unohdan täysin mitä kaikkea olisi tehtävä (siitä tiedänkin tauon olevan tarpeen).


Kaiken tämän häslingin keskellä yritän silti nauttia näistä tekemisistä ja lapsista. Olla ottamatta niin paljon stressiä, jos vain mahdollista.
Viime aikoina olen ottanut vähän yhteen meidän pikkuneidin kanssa. Uhma ja (kummaltakin vanhemmalta peritty) itsepäinen luonne takaavat yhteentörmäykset.. No, lohduttaudun ajatuksella että on ohimenevä ikävaihe.. Toivottavasti..


Pikkuherra aloitti myös kiinteiden ruokien maistelut 4 kk iässä. Oman maan perunalla tietenkin. :) Vaikka poitsu voisi kyllä näköjään hyvin kasvaa pelkällä tissimaidolla, painoa alkaa olla jo kohta sen verran, mitä ehkä keskiverto vauvalla vuoden iässä.....

Kevät, tuo lempi vuodenaikani. Ennen valo väsytti minut, nyt selvästikin herättää. Mitä kaikkea tässä onkaan tekemistä ja nyt jopa intoa tehdä.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Robotti

Pikaommellus... On taas tuntunut, ettei viime aikoina ole kerennyt ottaa ompelukonetta esiin aikoihin! Nyt oli pakko ottaa suht nopeasti, koska sitä ei tiedä miten pitkään pikkuneidin robotti-innostus jatkuu...



Luulin, ettei kevätpipoja ollut tarpeeksi, ja heti tämän valmistuttua löytyi kunnon kasa pipoja varaston kätköistä.. Tietenkin..

Pipon vuoren laitoin keltaisella kankaalla..




Tätä Paapiin kangasta on vielä paljon, niin täytyy kattoa, jos vielä saisin tehtyä pikkuherralle housut ja neidille paidan tästä...
Katsotaan nyt, kuinka paljon kerkee lähiaikoina ommella, kun alkaa kohta pihahommat kutsumaan...

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Mahlaa!

Olin tuossa maaliskuun loppupuolella maininnut ukolle mahlankeruusta. Huhtikuu lähestyi ja googlettelin ahkerasti, että miten mahlaa kerätään ja mitä se sisältää..


Sitten ukko yllätti. Olin ajatellut kysyä ensi viikonloppuna, jos kokeiltaisiin tätä ekaa kertaa. Hän itse ehdottikin sunnuntai iltapäivällä mahlankeruuta. 

Niinpä hän hakikin poran ja letkun, minä juuri säästämäni pestyn pullon. 



Ja pikkuneiti tottakai mukana oppimassa uutta. 

Kantoon ukko porasi reikiä, jotka täyttyivätkin 5 min aikana piripintaan mahlasta. Ötökät ja linnut saavat tästä kuulemma ravintoa. 


Pienen netissä tutkimisen jälkeen löysin ainakin nämä tiedot: 

Mahla on enimmäkseen vettä, se sisältää hyvin vähän mineraaleja ja vitamiineja. Ilmeisesti enimmäkseen kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, mangaania ja vähän rautaa. 

Jotkut maistavat vähän makeutta mahlassa, minä en maistanut.. Makeus tulee kuulemma ksylitolista. Itse maistoin vaan virkistävän makuisen veden, jossa oli hitunen jotain makua (mikä maku, sitä on vaikea määritellä).  Mutta makealta se ei minun suussani maistunut. 

Netissä oli mielestäni ristiriitaisia väitteitä terveysvaikutuksista. Jonkun tutkijan/tutkimuksen mielestä mahlan terveysvaikutukset ovat "kansanuskomuksia", johtuen ilmeisesti siitä että mahlaa on tutkittu niin vähän. Sen terveysvaikutuksista ei ole varmaa tietoa. 
Joissain muissa jutuissa kehuttiin mahlan edistävän mm. hampaiden ja ihon hyvinvointia, niveloireita yms.. 
Mikä sitten on totta, en tiedä.. Mutta omana ajatuksena luulen mahlan olevan jollain lailla varmasti hyväksi terveydelle, luonnontuote kun on. 

2 vuorokauden satsi.. 


Mahla-aika on nyt huhtikuussa. Katsotaan, kuinka paljon jaksamme säilöä mahlaa pakkaseen. Puu voi tuottaa vuorokauden aikana jopa 5 litraa mahlaa. 

Luulen tästä tulevan uuden jokavuotisen tavan, jos innostumme juomaan koivuvettä useammin.. :) 

Muutakin täällä korvessa olemme puuhailleet. Ukko sai loput viime vuoden puut siirrettyä sisälle puuvajaan, pois ulkoa pressun alta. Tänä keväänä kaadetut puut odottavat vielä klapeiksi laittoa. 


Pikkuneidin kanssa saimme kylvättyä amppelitomaatin ja paprikan taimet. Vielä pienenä kokeiluna purjoa myös, vaikka sitä kerran kokeilin ja epäonnistuin.. Nyt vain taimia odotellessa.. 

Melkein jokapäiväiset pihavieraat.. 

torstai 4. huhtikuuta 2019

Keväthommien pohtimista..

Aurinko paistaa, valoa piisaa! Mieli alkaa herätä talven harmaasta horroksesta!

Kyllä kevätaurinko tekee aina tehtävänsä. Puuhaa riittäisi, aika ei vaan aina meinaa riittää. Etenkään näin kahden pikkulapsen kanssa kotona ollessa..
Suunnitelmia on paljon nyt keväälle, ja tottakai kesälle. Katsotaan mitä ehtii oikeasti toteuttaa..




Keväthommat ukko aloitti aikaisemmin kuusiaitojen ja kuusipuun leikkauksilla. Saatiin pihapuuhaa pikkuneidin kanssa tänään jälkisiivoushommien parissa.

Kärrätessämme leikkuujätettä polttopaikalle, näin kasvimaan ohi kulkiessamme, että valkosipulit ovat jo alkaneet nousta maasta!
Jos ne tänä vuonna kasvaisivat paremmin..

Pikkuherran valittaessa nälkää, pidimme tauon, ja jäimme (poitsun syödessä sylissä) kuuntelemaan luontoa pikkuneidin kanssa. Harvinainen hetki, kun neiti istui vieressä hiljaa kokonaiset 10 min. Siinä sitä sitten kuunneltiin tuulen ja lintujen ääntä hiljaisuudessa. Sovittiin myös neidin kanssa, että kunhan tulee lämpimämpää, niin tehdään jonnekin pihalle pieni kukkapenkki.

Pihakukat ostan yleensä kaupasta, mutta en tiedä jos vaikka onnistuisi itse kerätä siemenet vanhoista kukista ja kylvää ne.. Kokemusta ei ole, mutta huomasin viime vuotisen kukkapadan olevan täynnä siemeniä lakastuneissa kukissa. En tiedä ovatko miten hyviä talven jälkeen, pitääkö siemenet kerätä syksyisin tai muuta sellaista, mutta siellä niitä olisi mistä kokeilla...
Ja sisällä odottaa edelleen paprikan ja tomaatin siemenet multiin laittoa..

Lisäksi päässäni kytee suunnitelmat kokeilla ekaa kertaa tämän kuukauden aikana mahlan keruuta. Saunan takana on koivuja, joista tätä saisi. Asiaa olen netistä tutkinut ja kohta tuota pääsisi jo toteuttamaan. Enpä ole ikinä koivun mahlaa juonut, joten eka kerta olisi tämäkin.

Ja jos tuntuu että tässähän tätä puuhaa jo riittäisi, niin ehei.... Pieni toivonkipinä olisi päästä myös rakentamaan ötökkähotelli. Kyllä, kauhean tarpeellinen tämän kiireen keskellä.. :D Tosin luulen että tämä jää "katsotaan, jos ehtii" osastolle..

Elikkä, jos vaan aikaa ja voimia riittää, niin täksi kevääksi /kesäksi:

-perus kasvimaahommat.
-esikasvatukset
-kukkien istutusta/ pieni kukkapenkki.
-siemenien keruuta..?
-mahlan keruuta (tätä ehdottomasti pitää kokeilla!)
-ötökkähotelli...?
-talon ulkolaudoituksen aloittaminen (ukon homma..)
-kompostin tyhjennys.
-varastojen tyhjennystä turhista tavaroista/vaatteista.

Että kyllä tässä hommia riittää taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi... :D

Viimeisen yli puolen vuoden tapahtumia.

 Kesä tuli ja melkein jo meni! Tätä kesää vietettiin töiden lisäksi melkein suurimmaksi osaksi uiden. Lasten kanssa käytiin paljon uimaranna...