Ommelluksia.

 

Viime syksyn ja talven aikana kerkesin kaiken hässäkän keskellä kuiteski ompelemaan! Edes välillä ja jonkin verran.. Pienet ompeluhetket tekivät mielelle hyvää arjen kiireiden ja kaamosajan keskellä. Useasti ompelutöissä saattoi kestää monta viikkoa ennen kuin ne valmistuivat, mutta ei se haitannut, kun teki vain aina tarpeeksi isossa koossa lastenvaatteet, niin ei kasvupyrähdykset päässeet yllättämään..😅

Kumman paljon kuvia löytyikin vaatteista, kun kännykkää aloin oikein tutkimaan.. Vaikka aina tuntuu että ompelen vähän, niin kuvat aina paljastavat totuuden. Ihan kiva kasa vaatteita on tullut tehtyä muksuille viime vuoden puolella..😁

On myös kiva huomata että pikkuneiti edelleen kelpuuttaa värikkäät vaatteet. Mitä enemmän väriä ja kuviota, sen parempi!😂 Pikkuherralle taas kelpaa enimmäkseen dinot ja koneet...🙈

Vaikka aikaa ei aina hirveästi ole, niin katson jo kevättä ja kesää kohti ja kohta täytyy alkaa kesävaatteitakin ompelemaan.. ☺️ Yksi kevätpipo on jo valmiiksi leikattu ja odottaa ompelua.. Siitä se taas lähtee..

Alkavan kevään kuulumisia.

 Huh, blogissa ollut taas taukoa...😅 Näin ne kuukaudet vaan menevät eteenpäin...

Paljon on taas tapahtunut. Ja välillä taas tuntuu että kaikki on ihan ennallaan.. 😂 Riippuu niin päivästä.

Kevään aurinko on piristänyt taas mieltä. Lopputalven synkkyys oli aika väsyttävä viimeisinä aikoina. Nyt huomaan taas valon myötä energiamäärän lisääntyvän pikkuhiljaa ja suunnittelen jo päässäni tulevia kävelylenkkejä ja muita liikuntamuotoja. Olenhan muuten kohta jo valmistumassa toimitila-/laitoshuoltajaksi! ☺️ Sitten kun saan koulun päätöksiin ja voin kaiken muun elämän lisäksi keskittyä enää VAIN töihin (eikä enää myöskään opiskeluihin!), niin sitten on helpompi suunnitella viikkoihin omia hetkiä, jolloin voin vaikka lenkille pyrähtää! Opiskelut ovat minun käsitykseni mukaan enää yhtä näyttöä ja paria konesuoritusta vailla valmista!😁

Tosiaan, kyllä kaikki aika kuluu jotenkin tällä hetkellä opiskelujen ympärillä ja tuskin maltan odottaa että pääsen työelämään! Ala tuntuu kyllä niin omalta.

Talvi meni kyllä todella väsyneissä merkeissä. Olen jo pidemmän aikaa vähän unohtanut itsestäni huolehtimisen. Tähän saattoi vaikuttaa talvella useasti toistuneet lasten ja omat sairastelut. Nyt on jo pari flunssaa podettu niin etten ole saanut niitä enää lapsilta, alkaa pikkuhiljaa vastustuskyky kasvaa!

Talvella tuli myös syötyä huonosti, en vain jaksanut enää välittää ja liikuntakin on ollut jo pitkään tauolla. Jos nyt pikkuhiljaa tapahtuisi muutosta asiaan..☺️

Toivon myös todella että tänä vuonna saadaan hyvä, viime vuotta parempi perunasato! Ekaa kertaa täällä asuessamme perunat loppuivat kesken! Viime vuonna tuli kyllä huonompi satokin. Kasvimaalle yritän myös panostaa hyvin tänä vuonna, sen mitä sitten töiltä ehtii.

Ja loppu helmikuussa oli sitten parikin juhlan aihetta. 🥰 Pikkuneiti tuli eskarikään, apua 6 vuotias jo! Ja me vihdoinkin, melkein 13 yhteisen vuoden ja 11 kihlavuoden jälkeen, menimme sitten naimisiin!☺️ Nyt on sama sukunimi jokaisella perheenjäsenellä. Koska kihlapäivämme oli 11.11.11., niin päätimme valita sopivan jatkon vihkipäivälle, 22.2.22. 😂 

Tämmöistä tänne päin kuulunut. Jos tästä taas kevättä kohti pirteämmällä mielellä..☺️

Pieni tauko paikallaan...

 Vuosi lähenee loppuaan ja meidän perheessä joulu starttaa toivottavasti terveenä.. Pikkuherra nimittäin toi eilen vatsataudin päiväkodista mukanaan... Toistaiseksi oksentelu jäi eilisiltaan ja kaikki vaikuttavat, ainakin vielä, terveiltä. 

Blogin pitäminen on vähän jäänyt, mistä olen tainnut joka kirjoituksessa tämän syksyn aikana toitottaa..😅 Sille ei vain mitään voi kun ei tämän kiireisen arjen keskellä muista tai ehdi tai jaksa kirjoittaa enää. 

Mutta niin itsepäinen olen, että ihan heti en ole blogia pois laittamassa. Kirjoitusvimmaa löytyisi, aikaa ei. Joten blogi jää toistaiseksi roikkumaan tänne ja kirjoittelen kuulumisia pikkuhiljaa.. 

Vuosi on todellakin kulunut kiireisesti. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja oma opettajani on uhkaillut minun pääsevän jo keväällä työmarkkinoille, mikä on hyvä juttu.☺️ Myös töitä olen nyt saanut tehdä oppisopimuksen muodossa, kesällä vanhustenkodissa ja nyt vikat 3 kk omassa koulussani sijaisena. 

Joulukuu oli kyllä henkisesti raskas lasten sairastelujen takia, ja samalla työntekoon yhdistyi opiskelujen eteneminen. Jouduin suorittamaan yhden näytön. 

Mutta nyt kaikki on hyvin ja voidaan rauhassa sairastella kotona joululoman aikana ilman stressiä sairaslomatodistuksien hakemisesta yms..😅😂 

Syksy on ollut kyllä mukava. Kaikkea kivaa ehditty puuhata arjen keskellä. 

Halloween tuli meille vähän myöhässä, sillä oma (eka ikinä) kasvattama kurpitsa kypsyi pari kolme viikkoa halloweenin jälkeen. Hieno lyhty siitä silti saatiin tehtyä ja tien viereen laitettiin autoilijoiden iloksi.

Myös discoilta kuului lasten syksyyn. Siitä riitti riemua pitkäksi aikaa.

Lisäksi marraskuun alussa jatkettiin varovasti remonttia! Ukko väkersi uudet, väliaikaiset rappuset ja olisi jatkanut remppaa, mutta kova äkillinen pakkanen keskeytti homman taas vaihteeksi. Remppa jatkuu pakkasten lauhduttua...

Ja tottakai, joulukuun iloinen tapahtuma, jota ei parane unohtaa! Pikkuherran synttärit!

Uskomatonta,että pikkuherrasta on tullut jo iso poika... Niin ne kasvaa..🥺

Minäpä säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittelen tänne ja hiljennyn ainakin loppuvuodeksi nauttimaan joko rauhallisesta joulusta tai huonolla tuurilla pyykkirumbasta... Kuullaan jatkossa ja kaikkea hyvää ensi vuodelle.

Ruska 🍁

 

Aamuisen kävelyn aikana ihasteltua sumua ja auringonnousua...

Lehtikasoja...

Ruskan värejä...

Kasvimaan viimeiset kukkaset...

Syksy on ollut kaunis tänä vuonna. 😊

Ruuhkavuodet...

 Viime kirjoittelusta taas aikaa.. Niin se aika menee hujauksessa eteenpäin..

Tuntuu, että elämä vaan juoksee eteenpäin ja minä yritän pysyä kyydissä mukana. Arki on nykyisin kiireistä ja välillä jopa stressaavaa. Yritän kyllä parhaani mukaan välillä hidastaa tempoa, ja välillä onnistunkin siinä. 

Loppukesä kului kasvimaalta hoitaessa ja syödessä. Lapset olivat koko ajan päiväkodissa hoidossa ja minä töissä tai työharjoittelussa. Nyt alkaa syksy ja jotenkin mieli alkaa taas vaatia hidastamista. Tuntuu että nyt on pakko taas jotenkin painaa jarrua päälle.. 

No, koska jarruttaminen ei onnistu töiden suhteen, niin sitten se täytyy tehdä kotona. Huomaan jo nyt että kaikkea on vähennetty kotipuolessa. Kasvimaalla oli ennätysvähän lajeja tänä vuonna, säilöttyjä kasviksia ja hilloja on tullut tehtyä todella vähän. Mausteita ei melkein yhtään..

Niin se elämä vain menee, nyt huomaan ettei aika riitä kaikkeen mihin haluaisin.

Onneksi elämä ei ole pelkkää kasvimaata ja säilömistä. Niin paljon kuin tykkäänkin näistä touhuista, niin jotain on pakko vähentää. Enää ei tarvitse tehdä kymmeniä purkkeja varastoon. Koska ei se aika riitä semmoiseen. Eikä ole tarvettakaan, koska nyt olemme loppupeleissä aika vähän kotona, niin ruokaakaan ei kulu niin paljon..

Mitä enemmän taskukalenteriini tulee merkintöjä, sitä enemmän huomaan kaipaavani yksinäisiä hetkiä. Voi, kunpa saisin vielä joskus edes yhden kokonaisen vuorokauden olla vain, ihan yksin, ilman velvoitteita. 

Vaikka omalla tavallaan nautinkin nykyisestä ohjelmasta ja osittaisesta kiireestä, niin silti kaipaan sitä omaa rauhaa. Mitä on hyvin harvoin pikkulapsiperheessä. Voihan ruuhkavuodet..

Hassua tosin, en tiedä tekeekö ruuhkavuodet tämän, mutta sitten lopulta kun pääsen edes hetkeksi hengähtämään, niin huomaan muistelevani paljon menneitä. Omaa lapsuutta, nuoruutta, aikuisikää ennen lapsia. Välillä joku tietty laulu tai kuva tuo mieleen jonkun tapahtuman ja sitten havahdun: "onko tuosta jo oikeasti yli 20 vuotta aikaa?" 

Näin jokin aika sitten vanhaa ystävääni ja kerroin autossa pikkuneidille, että olemme olleet ystäviä tämän henkilön kanssa jo 22 vuotta. Se järkytti saman tien, kun sain sen sanottua. Samoin ystäväni järkyttyi kun kerroin sen hänelle perille päästyämme. Miten aika voi kulua niin nopeasti?? 

Ajan kulun huomaa myös lapsista. Vastahan nuo syntyivät, ja sitten vasta valokuvista tajuaa miten paljon he ovat kasvaneet..❤️ 

Nyt ruuhkavuosien aikana oma olo on tullut entistä tärkeämmäksi. Aika ei riitä kaikkeen, ja oma jaksaminen on välillä vähän mitä sattuu.... Uni ja edes jokseenkin terveellinen ravinto on tullut itselle tärkeiksi. (Jep, olen edelleen kunnon sokerihiiri, pitäisi päästä napostelusta eroon...)

Liikunta on jäänyt, ikävä kyllä.. Koska se aika ei vain riitä... Huomaan ajattelevani että sitten on aikaa enemmän kun lapset ovat kouluiässä.. Ehkä silti pitäisi tehdä asialle jo nyt jotain..

Kohta pääsen taas opiskelujen keskeltä hetkeksi työelämään, kiitos opettajani. Nautin kyllä työnteosta ja siitä tunteesta että olen hyödyksi, mutta tiedän jo nyt että en tule nauttimaan aikaisista aamuista, enkä kiukuttelevista lapsista..😅 Tulee silti varmasti kivat pari kuukautta.😊

Voi, ruuhkavuodet... Aika saisi kulua hitaammin muuten, mutta tämä elämänvaihe saisi mennä nopeasti ohi..😅

Kevään & kesän aikana tehtyjä..

 Käsitöitä pitkästä aikaa!

Saumuri on käynyt välillä, ja pikkuhiljaa on vaatteita tullut tehtyä. Aika harvoin saan nykyisin tätäkään ihanuutta enää harrastaa, koska... Ei vaan jaksa .

Mutta onneksi edes välillä tulee inspiraatio tehdä, niin ei ihan taidot unohdu heti.😊

Yllä oleva kangas on muistaakseni Myrtikistä tilattu. Tytöllä on kova yksisarvisbuumi, joten näitä on nyt sitten katsottu..

Ja pikku herralla puolestaan on dinosaurus vaihe meneillään. Kova ärjyminen ja tyrannosaurus Rex tyylinen kävely on ihan arkipäivää nykyään meidän talossa..😂

Itselleni sain keväällä ommeltua Verson puodin kankaasta paidan. 

Ja kesällä tuli tietenkin tehtyä shortseja muksuille. Neiti sai myös pitkiä housuja syksyä ajatellen..

Kasvimaan antimia

 Vaikka tuntui että tänä vuonna tuli laitettua vähän kasvimaalle kasvamaan, niin on kyllä kiirettä pitänyt niiden vähäistenkin kanssa.

Tänä vuonna kaikki onnistuivat joko kohtalaisesti tai hyvin. Salaatteja on riittänyt, punajuuria tuli tänä vuonna, porkkanaa, palsternakkaa, avomaan kurkkuja, papuja ja herneitä!

Kurkkuja etenkin on tullut tänä vuonna paljon, joten yritän hieman saada niitä säilöttyä. Paljon olemme myös tuoreena syöneet, lapset etenkin ovat tykänneet kurkuista. 

 Lapset ovat myös ahkerasti tyhjentäneet hernepuskia. Niin kuin pikkuherra sanoo ne ovat kuin "kaakkia" (karkkia). 

Mustikkakausi on myös avattu. Muutaman kerran ollaan metsään nyt päästy. Hieman marjoja saatu pakkaseenkin. Kyllä huomaa miten aika ei enää tahdo riittää kaikkeen, kun ollaan töissä/koulussa. Kaikkea ei tarvitse enää säilöäkään niin paljoa,kun ei niitä ehdi käyttää niin paljon vuoden aikana, kun ei olla enää 24/7 kotona.

Nyt olen yrittänyt käyttää tuoreita kasviksia hyödyksi ruuanlaitossa niin paljon kuin mahdollista. Perunaa tulee useasti keitettyä ja eilenkin käytin lasagneen omia papuja, tomaatteja ja kesäkurpitsaa. 

Pikku neiti innostui myös loman aikana luonnosta. Minttu lastenkirjasta hän sai innostuksen alkaa keräillä "asioita luonnosta". Pakkohan sitä oli sitten seuraavalla kauppareissulla ostaa tytölle vihko ja teippiä, niin pääsi harrastamaan..☺️