Me asumme aika lähellä metsää ja pienoismetsä, jos sitä niin voi kutsua, löytyy takapihaltakin..
Ei sitä rauhallista puiden kahinaa vaan ehdi kuunnella, kun pihalla remuaa taaperoikäinen..
Tänään tämä mamma, aikaisin herätyn aamun ja KOKO PÄIVÄN AJAN kiukuttelevan tytöntyllerön kanssa vietetyn päivän kaksin, tarvitsi vähän omaa aikaa..
Joten kaikessa oikeudessaan raskaushormonihirviö huusi heti kotiin tulleelle ukolleen ja sysäsi tytön hänelle.
Ukkohan ei tämmöisiin purkauksiin ole tottunut, koska pikkuneidin raskausaika meni hyvin seesteisesti.. Tämä toinen vaikuttaa selvästi erilaiselta...
No, kiukuspäissään yksin (halleluja!) menin repimään rikkaruohoja kasvimaasta.
Ja nyt kuuntelen tuulta ja puita.. Kohta (yksin) saunaan..
Ja mietin, miksi pikkulapsiarjen pitääkin olla välillä niin rankkaa. Eikä tuo lähimetsäkään auta, jos ei sitä ehdi kuunnella.. Kuuntele nyt sit muksun kiljuessa...
Onneksi huomenna on uusi päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti