Liikuntakärpänen puraisi sen verran napakasti tällä kertaa, että pari iltaa viikossa olen käyttänyt lenkkeilyyn muksujen nukahdettua. Loput illoista nukkumiseen tai tv-ohjelmiin. Nyt olen taas löytänyt pienen kiinnostuksen takaisin ompelun pariin.
Niin ihanaa kuin ompelu onkin, niin en voi olla miettimättä miten tulen tulevaisuudessa yhdistämään kaiken. Liikunta on kivaa, mutta siihenkin on vain harvoin aikaa. Ja jos tammikuussa alkaa kouluni, niin sitten joudun kyllä jotain karsimaan iltamenoistani koulutehtävien takia. Noh, katsotaan miten käy. Yritän pitää aikataulut kunnossa maalaisjärjellä.
Mutta itse ompeluun...
Tosiaan, jotain piti ommella, sehän on tämän haasteen tavoite. Sain yhden tunikan tehtyä tytölle. Siitä tuli aivan ihana. ❤️ Pikkuneiti halusi itse valita kankaan aikoinaan ja itse en olisi tätä valinnut.. Mutta täytyy myöntää että vaikka ajattelin alkuun kuvion olevan tylsä, niin tästä tuli kyllä syötävän hyvä! On tuolla neidillä tyylisilmää näköjään.. 😉
 |
| Kangas Verson puodista tilattu. |
Muokkasin tuommoiset hassut lärpäkkeet helman lantion kohdalle. Ajattelin olevan kiva erityinen yksityiskohta. Neiti ei tykännyt niistä. Onneksi ne sai taitettua vain sisään, niin minun ei tarvinnut ommella reunoja suoriksi.
Seuraavaa tunikaa jo pikkuhiljaa ompelen.. Hitaasti, mutta varmasti. Täytyy alkaa syksyvaatteita tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti