Miten elämä muuttui maalle muuttaessa?

Minua harmittaa, kun en muista tarkkaa hetkeä, jolloin sen keksimme. Muuton vanhaan kesämökkiin.

Ukon jo edesmenneen isoäidin maalaama taulu (vanhasta) mökistämme. 

Siitä on nyt varmaankin noin 6 vuotta aikaa. Ukon isovanhemmat alkoivat mennä huonoon kuntoon kumpikin, ja tiesimme ettei kukaan muu ollut kiinnostunut enää mökistä. Kaikilla oli jo omat mökkipaikkansa. Siinä sitten pikkuhiljaa iti ajatus muutosta. Muutosta maalle, omaan taloon. Jokin kaupungissa asumisessa kyllästytti, tuntui ettei se ollut täysin meidän juttu. Oltiinhan jo monet vuodet kaupungilla asuttu..

No, ukko teki kauppakirjat ja mökki päätyi hänelle. Ukon isoisä oli erittäin tyytyväinen, että mökki sai samanhenkiset uudet asukkaat.
Ihan heti ei vaan päästy muuttamaan. Meni 2 tai 3 vuotta ennen kuin virallisesti saatiin osoite sinne. Sitä ennen minä pyöräilin keväät ja kesät mökille 13km matkan per suunta. Ukko kävi (niin kuin nykyäänkin, ei ole työjärjestys vaihtunut) mylläämässä sarvitraktorilla kasvimaat, ja minä kävin istuttamassa siemenet ja hoitamassa kesän mittaan vihannekset. Viimeisenä talvena ennen muuttoa kävin bussilla kerran viikossa lämmittämässä mökin keittiön puuhellan, ettei vesiputket poksahda.

Sitten lopulta muutettiin. Samantien alkoi remontti. Taloon tuli yläkerta ja jätevesiputket. Nyt remontti on pienellä tauolla, mutta toivottavasti jatkuu jo tulevalla keväällä.

Näin jälkikäteen ajatellen paljon tapahtui muuttokesänä. Remontti, muutto kauemmas kaikista ja kaikesta, esikoisen odotusaika... Siinä oli monta elämänmuutosta yhtäaikaa.
Nyt vasta olen kunnolla alkanut nauttia tästä ympäristöstä, koska nyt siihen on ollut aikaa tutustua paremmin.

Nautin ensinnäkin luonnosta. Täällä jokainen vuodenaika näkyy. Ollaan pikkuhiljaa tutustuttu pikkuneidin kanssa lähimetsiin ja olen vienyt häntä mukaan niin sieni-kuin marjametsille. Ja joka kerta tuo neiti on mielellään noille reissuille lähtenyt.
Olen myös alkanut nauttia hiljaisuudesta. (Silloin harvoin kun saan hetken olla ilman lapsia..) Luonnossa/maalla on hiljaisuus ihan omaa luokkaansa. Nautin myös pimeistä talviöistä, jolloin tähtitaivaan näkee niin paljon paremmin, kuin kaupungilla. Pikkuneiti bongaa aina kuun taivaalta..

Luonnon lisäksi olen maalle muuton jälkeen oppinut arvostamaan autoja.. :D Pihiksi kun olen muuttunut, niin ei montaa kertaa viitsi autolla ajaa päivittäin koti-kaupunki väliä.. Kaupassa kävin aiemmin samalla, kun tuli johonkin menoa, esim neidin kerhopäivinä. Nyt on kauppareissut jääneet ukon kontille, mutta edelleenkin yritän aina vähän yhdistää menoja, jos autoon rattiin hyppään. Jos se vain on mahdollista, nyt kun on kuiteskin 2 lasta jaloissa.

Suurin muutos elämään oli tänne muuttaessa kuiteskin kesän uudet suunnitelmat. Sainhan jo varhain kokea sen, mitä se on, mutta joka kesä työnmäärä silti yllättää. Nimittäin kasvimaat. Ja nyt jopa kasvihuone, sehän saatiin pystyyn vasta viime kesänä.
Aina niin leppoisalta tuntuva puuha saa keskikesällä uuden käänteen, kun alkaa kastelu ja rikkaruohojen nyppiminen.. Toisaalta kaiken sen työn jälkeen saadaan omaa viljeltyä ruokaa.

Takapiha ennen putkitöitä, ja saunarakennus takana. 

Myös pesupuuhat muuttuivat arjessa tänne muuton jälkeen.. Vanhassa kodissamme, keskustassa rivitaloasunnossa, oli suihku ja kävin varmaan joka toinen päivä pesulla.
Mökille muuton jälkeen ainoa pesupaikkamme on pihasauna. Kaksi kertaa viikossa lämmitetään puilla sauna. Kovilla pakkasilla ukko laittaa joka päivä pienen tulen saunaan, muuten lämmitetään vain saunapäivinä.
Itselle oli kova totuttelu alkuun käydä niin harvoin pesulla. Toki käyn päivittäin vessassa pienellä pesulla, mutta kunnon pesut tehdään saunassa. Alkuun tuntui että tukka rasvoittui nopeammin, mutta ei nykyisin enää. Hiukset varmaan tottuivat harvempiin pesuihin.
En koe enää saunassa käyntiä rasittavana, kyllä siihen tottui ettei pääsekään heti suihkuun kun haluaisi.

Talonlämmitys. Ennen ei tarvinnut mitään tehdä lämmön eteen, nyt vasta pitääkin..
Ukko hoitaa enimmäkseen nykyisin polttopuut.. Puiden kaadot ja klapien teot. Ennen lapsia autoin etenkin klapien teossa.. Nyt olen enemmän ollut lämmityspuuhissa parin talven ajan. Kodissamme on keittiössä puuhella ja makuukammarissa pönttöuuni. Suht tasainen huoneenlämpö pysyy kun lämmitän kumpaakin uunia tietyin aikavälein. Eipä lämpötila kauheasti tipu, vaikka oltaisiin koko päivä poissa. Paitsi kovilla pakkasilla, tietty... Lämmittäminen on myös asennekysymys, joko laitat tulet ja nautit lämmöstä, tai et laita ja puet villaa päälle. Yleensä olen jo pelkästään lastenkin vuoksi laittanut tulet, vaikka välillä miten väsyttäisi eikä jaksaisi..

Tilanpuute. Mökkimme on pieni.. Tarkkaa määrää en muista, mutta alle 50 neliötä.. Meillä on pieni eteinen ja kuivakäymälä, keittiö ja makuukammari. Jokaisessa nurkassa tuntuu olevan jotain, huonekalu tai tavaraa.. Rivarissa oli 3 huonetta ja keittiö.. Toki samanlaiset tilat ovat tulossa joskus yläkertaan, mutta sitä en tiedä milloin tarkalleen.. Onneksi pihamme on iso, jossa on kesäisin etenkin tilaa leikkiä ja riehua..

Kuivakäymälä.. Hieman erilainen vessa nykykodissa. Valitettavasti ukon isoisä kerkesi liittymään jätevesiosuuskuntaan ja toisena kesänä pihalle kaivettiin putket. Tulevaisuudessa meillekin siis tulee perus vesivessa. Muuten oltaisiin pysytty kuivahuussissa. No, ulkohuussi varmaan rakennetaan joskus sitten saunan lähelle..

Olen myös pohtinut, miten lapset tulevat näkemään myöhemmin lapsuutensa. Haluaisin ajatella, että he kokisivat jänniksi asioiksi esim takkatulen. Jos he vaikka muistaisivat, kuinka aina kotona laitettiin pönttöuuniin tuli, että talossa pysyi lämpö. Tai kun äiti teki soppaa keittiön puuhellalla. Tai kun isä jatkoi remonttia joka kesä vasara paukkuen.. Kun kaksi kertaa viikossa mennään saunomaan pihasaunaan, oli ulkona pakkasta tai hellettä.. Ja oma rauha, pieni metsä takapihalla, missä pystyy melkein milloin vaan käydä kyykkypissalla.. :D
Ja minun henkilökohtainen suosikki, jonka toivon muutaman vuoden sisällä toteutuvan, olisi pieni kanala, jonne saisi viedä ruuantähteitä kanoille ja kukolle...

Moni asia muuttui muuton jälkeen, mutta sanonpa että parempaan suuntaan. :) Tietyt asiat vaativat enemmän työtä, mutta siihen ollaan jo totuttu.